This document is downloaded fromHELDA - The Digital Repository ofUniversity of Helsinki.

Title Yhdessä Jumalan lähetyksessä : luterilaisenmaailmanliiton näkemys lähetyksestä / käännös : TimoVasko ja Marja Matikka

Author(s) Vasko, Timo (käänt.); Matikka, Marja (käänt.)Citation Missiologia ja uskonnot : johdatus missiologiaan ja

uskontoteologiaan / Timo Vasko, s. 184-223Date 2003URL http://hdl.handle.net/10224/3804

HELDA - The Digital Repository of University of Helsinki - Terms and User Rights

By using HELDA - The Digital Repository of University of Helsinki you are bound by the following Terms & Conditions.Please read them carefully.

I have read and I understand the following statement:

All material supplied via HELDA is protected by copyright and other intellectual property rights, and duplication or sale of allor part of any of the repository collections is not permitted, except that material may be duplicated by you for your researchuse or educational purposes in electronic or print form. You must obtain permission for any other use. Electronic or printcopies may not be offered, whether for sale or otherwise to anyone who is not an authorised user.

Opiskelijakirjaston verkkojulkaisu 2006

Yhdessä Jumalan lähetyksessä:Luterilaisen maailmanliiton näkemyslähetyksestä/suomentaneet Timo Vasko ja MarjaMatikka

Julkaisu: Missiologia ja uskonnot: johdatus missiologiaan jauskontoteologiaan / Timo Vasko

Helsinki: Yliopistopaino 2003 ISBN 951-570-542-8 s. 184-223

Tämä aineisto on julkaistu verkossa oikeudenhaltijoiden luvalla.Aineistoa ei saa kopioida, levittää tai saattaa muuten yleisön saataviinilman oikeudenhaltijoiden lupaa. Aineiston verkko-osoitteeseen saaviitata vapaasti. Aineistoa saa opiskelua, opettamista ja tutkimustavarten tulostaa omaan käyttöön muutamia kappaleita.

www.opiskelijakirjasto.lib.helsinki.fiopiskelijakirjasto-info@helsinki.fi

LIITE 1Yhdessä Jumalan lähetyksessä

Luterilaisen maailmanliiton näkemys lähetyksestäLuterilaisen maailmanliiton toimeenpanevan

komitean Addis Abebassa 25.6.1988hyväksymä lähetysasiakirja

Together in God´s mission: an LWF contributionto the understanding of mission

Suomentaneet TT Timo Vasko ja FM Marja Matikka 1988

EsipuheVastauksena monien jäsenkirkkojen eri puolilta maailmaa esittämään pyyntöönsaada luterilainen lähetysteologiaa käsittelevä asiakirja vuonna 1984 Budapestissapidetty LML:n VII yleiskokous kehotti valmistamaan kyseisen lähetysasiakirjan.Työ annettiin LML:ssä Kirkkojen yhteistyökomission (CCC) tehtäväksi.

Dokumentin tavoitteena on (1.) auttaa luterilaisia kirkkoja kaikkiallamaailmassa tulemaan syvemmin tietoisiksi Jumalan lähetyksestä maailmassa(missio = lähettäminen) sekä auttaa maailmanlaajuisesti kirkkoja tiedostamaanosansa tässä tehtävässä; (2.) palvella uudistuksen eteenpäin viemisen välineenä sillätavalla, että luterilaisten kirkkojen, seurakuntien ja niiden työntekijöidenkeskuudessa uudelleen sitoudutaan tähän lähetystehtävään; ja (3.) virittää edelleensekä luterilaisten kirkkojen keskinäistä yhteistyötä että yhteistyötä muidenkirkkojen kanssa niin, että "maailmalle annettaisiin yhteinen todistus JeesuksenKristuksen evankeliumista", mihin tehtävään LML on sitoutunut perus-säännössään. Näiden päämäärien toteuttamiseksi ja pyydetyn julkilausumanluonnostelemiseksi CCC asetti kansainvälisen työryhmän. Tähän työryhmään tulimiehiä ja naisia kaikista maanosista, joissa jäsenkirkkoja on. Työryhmä kokoontuitäysilukuisena kahdesti, ja pienempi luonnokset laatinut työryhmä piti lisäksikolme

184

kokousta. Ryhmän puheenjohtajana toimi CCC:n jäsen Henrik Smedjebacka jaryhmän sihteerinä CCC:n entinen johtaja Risto Lehtonen.

Työryhmä teki muutamia perusratkaisuja, jotka ovat vaikuttaneet sekäasiakirjan rakenteeseen että sen sisältöön. Niistä tärkeimmät ovat seuraavat:

Ensiksikin työryhmä päätti tarkastella lähetysteologiaa lähtökohtana uskokolmiyhteiseen Jumalaan. Valitsemansa näkökulman mukaisesti työryhmätarkasteli ekumeenisia uskontunnustuksia jäsenkirkkojensa erilaistenkontekstuaalisten kokemusten kautta ja kysyi, mitä kolmiyhteisen Jumalantunnustaminen merkitsee lähetystyölle nykymaailmassa. Tämän valinnan tähdenlähetyksen muut merkittävät raamatulliset tai perinteiset teemat jätettiinvähemmälle huomiolle tai kokonaan vaille huomiota. Siksi suuria teemojakuten Jumalan valtakunta, laki ja evankeliumi ja ristin teologia jätettiin sivuunja keskityttiin trinitaariseen lähestymistapaan.

Toiseksi työryhmä päätti rajoittaa lähetys-sanan käytön koskemaan Jumalanpelastavaa työtä ja kirkon osallistumista siihen. Tämä ratkaisu antaa sanallelähetys tässä asiakirjassa selkeän erityiskorostuksen ja estää sanan käytön missätahansa merkityksessä. Työryhmä oli kuitenkin tietoinen siitä, että lähetys-käsitettäkäytetään eri perinteissä eri merkityksissä ja pyrki ottamaan tämän työssäänhuomioon.

Ryhmä aloitti työskentelynsä tutkimalla LML:n asiakirjaa nimeltä "WorkingPaper on Mission", joka oli valmistunut vuonna 1984. Siitä se kehitteli useitaomia luonnoksia. Komissio hyväksyi periaatteessa toisen luonnoksen huhtikuussa1987, mutta pyysi joitakin tarkistuksia ja valtuutti ryhmän lähettämäänlausuntoa varten kolmannen, tarkistetun luonnoksen kaikille jäsenkirkoille jayhteistyöjärjestöille.

Tämä laitos on valmisteltu ja toimitettu eri puolilta maailmaa tulleidenkirkkojen vastausten perusteella. Nyt julkilausuma jaetaan Luterilaisenmaailmanliiton jäsenkirkoille ja muillekin toivoen, että se kaikkialla olisi avuksikristityille, jotka lähtevät tutustumaan kirkon lähetysluonteeseen. Kansainvälinentyöryhmä itse koki suurta iloa ja innoitusta tällaisella tutustumismatkalla.

Toukokuussa 1988

185

1. Luterilainen näkökulma lähetyksenperuslinjoihin

1.1. Jumalan lähetys ja kirkon lähetys

(1) Jumala, joka on ilmoitettu ja joka puhuu Vanhan testamentin ja Uudentestamentin kautta ja jota kirkko on tunnustanut alusta alkaen yhtenäJumalana kolmessa persoonassa, on lähetyksen Jumala. Pojan ja Pyhän Hengenlähettäminen maailmaan olivat Jumalan paras osoitus Jumalan missio-naarisesta toiminnasta. "Niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoiainokaisen Poikansa, ettei yksikään joka häneen uskoo, hukkuisi, vaanhänellä olisi iankaikkinen elämä" (Joh. 3:16). Nykyään Jumala jatkaa tätälähetystä maailmassa tulemalla ihmisten elämään Luojana, Lunastajana jaPyhittäjänä. Tämän Jumalan lähetyksen perimmäisenä tarkoituksena on aikojenlopulla saattaa voimaan Jumalan valtakunta täyteydessään aikojen lopulla.

(2) Kirkon olemassaolon keskeinen tarkoitus on osallistua Jumalanlähetykseen. Kirkon lähetystehtävä saa alkunsa Jumalan omasta lähetyksestä jasisältyy Jumalan itseilmoitukseen. Kirkon lähetystehtävä ei ilmene ainoastaanmuutamista "lähettävistä" teksteistä, vaan koko Raamatusta. Kirkko osallistuuJumalan lähetykseen julistamalla sanoin ja teoin sekä Jumalan valtakunnanläsnäoloa että sen tulemista ja välittämällä maailmalle sanoman pelastuksestaJeesuksessa Kristuksessa. Kirkon lähetystyö tapahtuu aina tietyissä muuttuvissahistoriallisissa yhteyksissä ja erilaisissa kulttuuritilanteissa, jotka lyövät työhönleimansa. Lähetystyön jatkuvuus perustuu kuitenkin Jumalan omaan toimintaanmaailmassa sellaisena kuin se ilmoitetaan ainutlaatuisesti Jeesuksen Kristuksenpersoonassa ja Pyhän Hengen lähettämisessä.

(3) Sen tähden lähetyksen luonteen määrää kaksi perusteemaa:

- Lähetys on Jumalan, Isän, Pojan ja Pyhän Hengen jatkuvaa pelastavaa työtä.- Lähetystyö perustuu Jumalan kansalleen antamaan valtuutukseen osallistua tähän

jatkuvaan pelastavaan työhön.

186

1.2. Kolmiyhteisen Jumalan lähetys

(4) Jumalan lähetystä tarkastellaan tässä asiakirjassa trinitaarisesta näkökulmastatunnustaen, että yksi jakamaton Jumala on lähetyksessä läsnä jumaluudenkaikissa kolmessa persoonassa. Jumalalla on Isänä, Poikana ja Pyhänä Henkenämuuttumaton tarkoitus tuoda pelastus ihmiskunnalle: saada aikaan järjestys jaoikeudenmukaisuus Luojana, astua ihmiskunnan historiaan Lunastajana jailmoittaa Jumalan rakkaus kirjoitusten todistusten perusteella Pyhänä Henkenä.Jumalan toiminta kirkon kautta on myös kolmiyhteisen Jumalan toimintaa."Niin kuin Isä on lähettänyt minut, niin lähetän minäkin teidät. .. ottakaaPyhä Henki" (Joh. 20:21-22).

(5) Jumalan — Luojan, Lunastajan ja Pyhittäjän — lähetyksen ulottuvuudetylittävät ihmisjärjen käsityskyvyn. Ekumeeniset uskontunnustukset ovatriemullisena vakuutena Jumalan lähetyksestä maailmassa. Inhimillisenä puheenane eivät kuitenkaan sisällä Jumalan koko läsnäolon ja toiminnan suuruutta. Vastaviimeisenä päivänä ihmiset näkevät ilman peitettä Jumalan, kasvoista kasvoihinkirkkaudessa, ja tajuavat Jumalan rakkauden ja tahdon syvyyden ja avaruuden.

1.2.1. Jumalan, Luojan, lähetys(6) Luojan tunnistaminen ja tunteminen lähetystyötä tekeväksi Jumalaksi, jolleon ominaista varaukseton rakkaus, muodostaa lähetystyön perustan. LäpiRaamatun Jumala tunnustetaan sekä maailmankaikkeuden Herraksi (Ps. 22:28-32; 86:8-10; 102:19-29) että siksi, joka kutsuu valitun kansan todistamaankansakuntien keskuudessa (2 Moos. 19:3—6; Jes. 40:21-31 ja 49:6).

(7) Luominen on itsessään armollisen Jumalan lahja. Kaikki, minkäJumala teki, oli hyvää (1 Moos.) ja täytti sen tarkoituksen, jota varten se oliluotu, ja edisti näin osaltaan kokonaisuuden sopusointua. Kaikki ihmisetluotiin Jumalan kuvaksi, jotta he olisivat Jumalan työtovereita luomakunnanhoitamisessa.

(8) Armossaan Jumala myös ylläpitää maailmaa toimimalla ihmistenmuodostamissa instituutioissa ja yhteiskunnissa. Niiden tehtävä, jotka

187

tunnustavat Jumalan nimeä, on toimia kaikkien yhteistyökumppaneina, jottatoteutuisi Jumalan tarkoittama rauha ja eheys: oikeudenmukaisuus, luottamuskansojen välillä, nälänhädän poistuminen, luonnon varojen vastuullinenhyödyntäminen ja teknologian oikea käyttö ihmiskunnan hyväksi.

(9) Näitä käsityksiä vastassa on pahuuden todellisuus, joka on turmellutJumalan tarkoittaman luomakunnan sopusoinnun ja joka ilmeneeihmiskunnan kapinana Jumalaa vastaan. Synnin voimat tulevat julki ihmisenitsekkyydessä, epäoikeudenmukaisuudessa, toisten ihmisten hyväksikäyttämisessäja väärin suunnatussa teknologiassa. Koko ihmiskunta on kapinoinut Jumalaavastaan ja kieltänyt oman kutsumuksensa. Tämän seurauksena kokoluomakunta on synnin kahleissa.

(10) Jumala, Luoja, lupaa kuitenkin uudistetun luomakunnan ja kokomaailman palauttamisen sellaiseksi, kuin se oli alun perin tarkoitettu (Jes.65:1725). Paavalin kanssa odotamme sitä aikaa, jolloin "luomakuntakin on tulevavapautetuksi turmeluksen orjuudesta Jumalan lasten kirkkauden vapauteen"(Room. 8:21). Tämä uusi luominen on alkanut historiassa Jeesuksentulemuksesta (Luuk. 4:16-18), mutta täyttymyksensä se saa vasta aikojen lopussa(Ilm. 21-22). Tällä välin Jumala yhä ylläpitää tätä epätäydellistä maailmaa.Jumalan laki, joka on istutettu jokaisen ihmisen sydämeen, on todistuksenaJumalan rakkaudesta ja läsnäolosta kaikkien kansojen ja inhimillisteninstituutioiden keskuudessa.

(11) Sen tähden Jumalan, Luojan, lähetys on perustana ja lupauksenamaailmallemme ja kaikille sen kansoille.

1.2.2. Jumalan, Lunastajan, lähetys

(12) Jumalan pelastava työ on ilmoitettu ainutkertaisella tavalla siinä, että hän onlähettänyt Poikansa, ihmiseksi tulleen sanan. Jeesuksessa Jumala tarjoaa ilmanehtoja jokaiselle ihmiselle vanhurskauttamisen lahjan, joka vastaanotetaan uskonkautta (Room. 3:21-22).

(13) Vanhan testamentin usko ja sanoma Jumalan ilmoituksesta JeesuksessaKristuksessa ovat yhdenmukaisia julistaessaan, että Jumala hallitsee koko maailmaaja rakastaa koko ihmiskuntaa. Kärsivän Jumalan palvelijan työ ja lupaus uudestarauhan ja eheyden ajasta ovat molemmat

188

ilmauksia hyvästä sanomasta, joka on toteutunut Jeesuksessa Kristuksessa.(14) Raamatun todistus synnin syvyydestä ja vakavuudesta sisältää sen

kohtalokkaat seuraamukset, että ihmiskunta on hylännyt Luojansa. Sekäsynnintekijöinä että synnin uhreina ihmiset eivät itse voi voittaa synnin valtaaeivätkä muita kärsimyksen ja kuoleman tuhovoimia.

(15) Kristuksen lähettäminen oli Jumalan tapa suhtautua ihmiskuntaan, jokaoli torjunut Luojansa. Jumala ei ole kääntynyt eikä käänny pois ihmisistä, jotka ovatkääntyneet pois hänestä. Sen sijaan tulemalla ihmiseksi Jumala täydellisestisamastui ihmisen tilaan sen kaikkine rajoituksineen. Kristus otti palvelijan muodonja hyväksyi peräti rikollisen ja hyljätyn ihmisen osan. Itse synnittömänä hän ottikantaakseen ihmissuvun synnin ja antoi niille, jotka ottavat hänet vastaan,vapauden olla Jumalan lapsia.

(16) Hyvä uutinen Jeesuksesta Kristuksesta on hänen voitossaan synnistä jakuolemasta. Tämä sanoma esittää mitä suorimman ja radikaaleimman haasteenmaailmallemme, ja siitä tulee siten Jumalan lähetyksen keskipiste. Se vaatiivastausta kaikilta, jotka joutuvat sen kanssa tekemisiin. Vaikka Kristuksenkuolemaan kastettu opetuslapsi on vielä syntinen ja tämän maailman voimienuhkaama, hän voi olla varma siitä voitosta ja vapaudesta, jonka Jeesus onsaavuttanut omalla kärsimisellään, kuolemallaan ja ylösnousemuksellaan.

(17) Jeesuksen elämällä, kuolemalla ja ylösnousemuksella Jumala perustiuuden valtakunnan ja antoi uuden toivon ja tulevaisuuden kokoluomakunnalle. Jo Vanhan testamentin lupaamana Messiaana Jeesus merkitseeuuden vapauttamisen alkua, uuden yhteisön syntymistä ja Jumalan hallitusvallanlopullisen, loistavan toteutumisen ennakoimista.

(18) Kristuksen lähettäminen pelastamaan maailmaa on Jumalan lähetyksenkeskipiste ihmiskunnan historiassa, luomisen ja sen kirkkaudessa ennalleensaattamisen välillä. Näin Jeesus Kristus on kirkon lähetystyön ydin. Pelastuksensanoma on välitettävä uudelleen jokaiselle sukupolvelle ja jokaisellekansakunnalle. Se kutsuu ihmisiä Kristuksen opetuslapseuteen, ja uskossavastaanotettuna se muuttaa ihmisten elämän suunnan. Se välittää toivoa jatulevaisuudenuskoa. Se avaa tien Kristuksessa olevan uuden elämänmaistamiseen. Tämän sanoman välityksellä Pyhä Henki toimii sekä sanomanvälittäjissä että sen vastaanottajissa.

189

1.2.3. Jumalan, Pyhittäjän, lähetys(19) Jumalan pelastava lähetys jatkuu maailmassa Pyhän Hengen kautta. JumalanHenki antoi voiman profeetoille, laskeutui Jeesuksen ylle hänen toimintansa alustaasti ja lähetti ja varusti nuoren kirkon sen todistajaksi. Samalla tavalla Pyhä Henkilähettää ja varustaa Jumalan kansan kaikkina aikoina osallistumaan lähetystyöhön.

(20) Evankeliumin kautta Pyhä Henki kutsuu ihmisiä katumukseen, uskoonja uuteen elämään. Juuri Henki kokoaa erilaiset ihmiset yhdeksi ruumiiksitehden heistä uuden perheen, murtamalla yhteiskuntaluokkien, rotujen jakulttuurien väliset rajat. Synnistä ja vääryydestä eivät vakuuta sanoman viejät,vaan Pyhä Henki. Henki herättää uskon ja uudistaa Jumalan kansanyksilöinä ja yhteisöinä lähetystyöhön. Julistettu sana lähtee Pyhän Hengenvoimassa liikkeelle ja pyrkii muuttamaan nekin, jotka ovat kaukana Jumalanvaltakunnasta, jotka vastustavat evankeliumia, eivät välitä siitä tai sitävääristelevät.

(21) Lähetystyön pysyvät hedelmät ovat Pyhän Hengen työtä. Henki tekeemahdolliseksi sen, että epätäydelliset inhimilliset ponnistelumme tulevat Jumalanlähetyksen välineiksi. Pyhä Henki muuttaa hyviä uutisia julistavat ihmisten sanat,kasteveden, ehtoollisleivän ja viinin sen merkeiksi, että Kristus on läsnä kirkossa,antaen näin kirkolle voiman Jumalan lähetystä varten.

(22) Pyhä Henki varustaa kristityt monenlaisilla lahjoilla (1 Kor. 12; Room.12; Ef. 4), niin että he pystyvät viemään evankeliumin pelastavan sanoman kaikillekansoille, kaikissa olosuhteissa, kaikkialle maailmaan. Kaikki Hengen lahjat -saarnaaminen, opettaminen, parantaminen, profetoiminen, johtamisen lahjat jamuut - ovat tarkoitetut vahvistamaan Jumalan kokoaman kansan yhteisöjä,seurakuntia, sisäiseen kasvuun ja lähetystyöhön. Hengen vaikutuksesta kirkko —vaikka vielä epätäydellisenä — on tulevan luvatun ajan esimakua.

1.3. Kirkon lähetystehtävä: osallistumista Jumalan lähetykseen (23)

Kirkon lähetystehtävä on peräisin Jumalan omasta lähetyksestä. Kirkko on

kutsuttu Pyhän Hengen voimalla todistamaan sanoilla, teoilla

190

ja keskinäisellä yhteydellä sekä elämään Kristuksen elämää. Tällaisena kirkko onJumalan valtakunnan läsnäolon merkki historiassa. Jumalan oma lähetys onenemmän kuin kirkon lähetystyö. Kuitenkin kirkko, joka itsessään on osa syntistäihmiskuntaa kaikkine heikkouksineen, on jo osallinen Kristuksessa olevasta uudenelämän lahjasta. Jumala käyttää tätä epätäydellistä välinettä tuomaan julkiluomisen, oikeudenmukaisuuden ja pelastuksen jumalalliset tarkoitusperät jailmaisemaan kaikkien ihmisten keskuudessa Jumalan tarjoama ansaitsematon armoja rakkaus. Näin kirkko osallistuu Jumalan lähetykseen tuodakseenoikeudenmukaisuuden ja pelastuksen ihmiskunnalle ja sovittaakseen särkyneenluomakunnan.

(24) Lähetys kuuluu kirkon todelliseen olemukseen, ja kirkon apostolinenluonne viittaa ennen kaikkea kirkon missionaarisuuteen. Lähetys ei ole kirkollevalinnainen tehtävä, vaan se on osallisuutta Jumalan jatku vaan työhön. Kirkonrooli tässä lähetyksessä on juurtunut evankeliumin julistamiseen ja sakramenttienhoitamiseen, joissa Kristus yhä antaa itsensä. Kirkon tavoitteena ei tässälähetyksessä ole se itse, vaan maailma.

(25) Uudessa testamentissa kirkosta käytetään monia kuvia, joistajokaisella on oma missiologinen merkityksensä. Kirkko on Kristuksen ruumis,joka on sakramentaalinen yhteys ja osoitus Kristuksen jatkuvasta pelastavastatyöstä. Kirkko on Jumalan kansa, Aabrahamin tavoin liikkeellä olevatpyhiinvaeltajat, edessään tuntemattomat olosuhteet. Suolana ja hapatteena kirkkoon kutsuttu muuttamaan maailmaa. Kirkko muodostuu Kristuksen oppilaista,jotka ovat toistensa sisaria ja veljiä. Kirkko on niiden yhteys, jotka ottavat vastaanKristuksen ristin ja jakavat kärsivien taakat. Kirkko on uskovien yhteisö, jonkakeskuudessa inhimilliset eroavaisuudet menettävät merkityksensä (1 Kor. 15:16;Gal. 3:28). Tällaisena se on Jumalan luomistarkoituksen ja tulevaa maailmaakoskevan lupauksen mukainen merkki ihmiskunnan yhteydestä.

(26) Tämän missionaarisen kirkon todistuksen kautta Jumala kutsuu kansojakääntymään ja ottamaan kasteen, tarjoaa ilmaisena lahjana uuden elämänKristuksen ja toisten ihmisten yhteydessä sekä kutsuu kansoja osallistumaanJumalan pelastavaan toimintaan maailmassa.

(27) Osallistuminen Jumalan lähetykseen on siis se tehtävä, joka on annettukasteessa jokaiselle kristitylle. Tehtävä kuuluu myös kaikille seurakunnille, koskane on kutsuttu hoitamaan jäseniään ja varustamaan

191

heidät todistusta ja palvelua varten. Tämä on myös koko kirkon yhteinenvastuu kaikissa kirkon ilmenemismuodoissa.

(28) Kirkon missionaarisen luonteen vuoksi kaikilla kirkon viroilla onmissionaarinen ulottuvuus. Tämä ulottuvuus koskee yhtä lailla papinvirkaan vihittyjä ja erikoistuneita työntekijöitä kuin maallikoita. Uskovi-en hengellinen pappeus toteutuu ihmisten arkityössä ja osallistumisessakirkon yhteiseen todistustehtävään. Kirkon kaikkien tehtävien joukossasanan ja sakramenttien virka saa kuitenkin erityisen aseman, koska siihenliittyy vastuu armonvälineistä. Augsburgin tunnustus esittää, että sanan jasakramentin palveluvirka on annettu sitä varten, että ihmiset voivat tullauskoon (CA, Art. V).

(29) Tärkeimmän päämäärän kirkon osallistumiselle Jumalan lähetyk-seen ilmaisee Kristus itse lähetyskäskyssä: tehdä kaikki kansat opetuslap-siksi (Matt. 28:19). Oppilaille oli myös aikaisemmin annettu ohjeet lähetystyötä varten. Niihin sisältyy valtakunnan ilosanoman julistaminen,sairaiden parantaminen, riivaajien ulosajaminen ja nälkäisten ruokkimi.nen. Evankeliumin julistaminen, ihmisten kutsuminen uskomaan Jeesuk-seen Kristukseen ja tulemaan uuden yhteisön jäseniksi Kristuksessa; osal-listuminen työhön rauhan ja oikeudenmukaisuuden puolesta ja taisteluunkaikkia orjuuttavia ja ihmisarvoa alentavia voimia vastaan on sen tähdenolennainen osa kirkon lähetystehtävää. Kaikki sellainen toiminta viittaaJumalan valtakunnan todellisuuteen ja sen lopulliseen toteutumiseen historian täyttyessä.

(30) Kirkon lähetystyö on aina luonteeltaan palvelua. Jeesus näyttielämässään esimerkkiä palvelijana olosta kärsimällä ja kuolemalla. Samal-la tavalla kirkon on lähetystyössä luotettava Jumalan Hengen voimaan,joka tekee työtä itsensäkieltämisen, kärsimyksen ja ristin kautta, eikätämän maailman valtaan ja rikkauteen. Lähetystyön hedelmät ovat Juma-lan lahjoja, joita ei saavuteta ihmisen voimalla ja viisaudella, vaan ainoas-taan julistamalla ristiinnaulitun Herran elämää ja niin, että toisetkinpääsevät siitä osallisiksi (1 Kor. 1:18, 27).

(31) Uskollisuus sisältää lähetystyössä pyrkimyksen kirkon ykseyteen.Olivatpa kirkkoa jakavat tekijät kirkkokuntien perinteitä tai sosiopoliitti-sia eroavuuksia, ne estävät kirkon tehtävän toteutumista Jumalan lähetyk-sessä. Pyrkimys Jumalan kansan ykseyden näkyvään ilmentämiseen tässä

192

rodullisten, kansallisten, taloudellisten ynnä muiden voimien jakamassamaailmassa on äärettömän tärkeää yhteisen todistuksen vuoksi, jotta maa-ilma voisi uskoa (Joh. 17).

2. Lähetyksen muuttuva konteksti2.1. Uskonnollinen konteksti

(32) Kirkko on aina elänyt jatkuvasti muuttuvassa uskonnollisessa kon-tekstissa. Meidän vuosisadallemme luonteenomaisia ilmiöitä ovat kirkko-jen nousu Afrikassa ja Aasiassa, merkit uudistuneesta missionaarisestatietoisuudesta kaikkien maanosien kirkoissa ja kirkkojen heikkeneminensellaisilla alueilla, joilla niillä on ollut hallitseva asema. Painopiste siirtyymaailmanlaajuisessa kristillisessä yhteisössä jatkuvasti kohti etelää. Tämämuutos on tapahtumassa myös luterilaisten kirkkojen osalta, vaikka lute-rilaisten suuri enemmistö on yhä Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa.

(33) Näillä kehityspiirteillä on jo ollut syvällinen vaikutus siihen,kuinka maailman lähetyksen tehtävä hahmotetaan. Kristinuskon leviäminen on nykyisin vähemmän näkyvästi suhteessa eurooppalaisten ja pohjoisamerikkalaisten lähetysjärjestöjen työhön kuin tämän vuosisadan alkuvuosikymmeninä. Afrikan, Aasian, Latinalaisen Amerikan, Lähi-idän jaTyynenmeren alueiden kirkot ovat ottaneet päävastuun lähetystyöstäomilla alueillaan. Ne ovat myös saaneet merkittävän osan kulttuurirajojaylittävässä lähetystyössä. Nykyisin kysytään toistuvasti, kuinka nämä alueet voisivat tuoda missionaarista todistusta Eurooppaan ja Pohjois-Ame-rikkaan. Näiden muutosten täysi vaikutus maailmanlaajuisen lähetystyönmalleihin ja rakenteisiin on vielä kokematta.

(34) Eräs ilmiö on kuitenkin selvä. Eurooppa, Latinalainen Amerikkaja tavallaan myös Pohjois-Amerikka, joita kerran pidettiin kristillisinämaanosina, ovat tulleet lähetysalueiksi ja ovat verrattavissa mihin tahansamuihin lähetysalueisiin. Suuri osa niiden väestöstä on nykyisin joko täy-sin kristillisen yhteisön ulkopuolella tai aivan sen reuna-alueilla.

(35) Maailman uskontotilanteessa on tapahtunut monia merkittäviämuutoksia viime vuosien aikana. Suurimmat uskontokunnat kutenbuddhalaisuus, hinduismi ja islam näyttävät elpyvän. Niiden eräiden

193

kannattajien keskuudessa esiintyy suuntautumista kohti ankarampia, jopasotaisiakin asenteita. Monet hallitukset ovat hyväksyneet käytäntöjä jalainsäädäntöjä, joita värittävät uskonnolliset ennakkoasenteet. Nämä uskonnotovat siirtolaisuuden myötä levinneet yhä laajemmalle kaikkiin maanosiin. Jotkutnäiden uskontojen kannattajat ovat myös käynnistäneet järjestäytynyttälähetystoimintaa. Pari vuosikymmentä sitten yleisesti oletettiin vanhojenuskontojen vaikutuksen vähenevän nykyaikaistumisen paineissa. Tuo olettamuson osoittautunut perusteettomaksi.

(36) Samanaikaisesti vanhojen uskontojen elpymisen kanssa näyttämölle onastunut viime aikoina joukko uusia uskonnollisia liikkeitä. Nämä heijastavaterityisesti nuorten keskuudessa laajalle levinnyttä pyrkimystä uskonnolliseenitseilmaisuun kristillisen perinteen ulkopuolella. Tämä suuntaus näkyy varsinkinmonien länsimaalaisten nuorten keskuudessa, jotka etsivät uutta uskonnollistaidentiteettiä idän kulttuurien piiristä. Uusiin uskonnollisiin liikkeisiin luetaansuuri määrä luonteeltaan synkretistisiä kultteja ja muita uskonnollisia tapoja.Niihin kuuluu Unification Church ("moonismi"), Hare Krishna ja muita.Nämä liikkeet noudattavat tavallisesti hyvin autoritatiivista mallia ja pyrkivätjohtamaan seuraajansa tarkastelemaan sisintään; ne eivät lainkaan painotaomien piirien ulkopuolella olevien palvelemista.

(37) On suuri määrä sellaisia kristillisen perinteen parissa kasvaneita ihmisiä,jotka ovat katkaisseet siteensä ja velvoitteensa kaikkiin järjestäytyneisiin kristittyjenryhmiin. Jotkut näyttävät jäävän kaikkien uskonnollisten perinteiden ja yhteisöjenulkopuolelle. Jotkut ajelehtivat ryhmittymästä toiseen sitoutumatta mihinkään.Tällaisten ihmisten edustama individualismi saattaa vaikuttaa kirkontulevaisuuteen, sillä se murentaa kirkon yhteisöllistä elämää ja sitoutumista.

2.2. Maailmanlaajuinen konteksti(38) Kirkon lähetystyön maailmanlaajuinen konteksti on nopeasti muuttunuttoisen maailmansodan jälkeen. Muutokset hallitusmuodoissa, vallitsevissaarvojärjestelmissä ja ideologioissa, elintavoissa, uskontojen roolissa, perhemalleissa,naisten asemassa ja jokapäiväisen elämän muodoissa vaikuttavat joka yhteiskuntaanjoka maanosassa.

194

(39) Myös maailman poliittinen kartta on muuttunut moninaistensuurten tapahtumien vuoksi. Yksi tapahtumasarja on ollut noin 130 uudenkansallisvaltion ja itsenäisen alueen syntyminen läntisestä siirto maavallasta.Toinen on ollut ideologinen hajaannus Euroopassa ja muu alla sekä USA:n jaNeuvostoliiton kilpailu vaikutusvallasta maailmassa. Vastakohtaisuudet, jotkaovat kasvaneet vuosien kuluessa, ovat myös alkaneet vaikuttaa kehitysmaihinmonin tavoin. Lisäksi Kiinan vallankumous on johtanut viidesosan maapallonväestöstä uuteen yhteiskunnalliseen järjestelmään, mikä vaikuttaa Kiinanuskonnolliseen tilanteeseen. Näiden uusien poliittisten asetelmien myötä myösmaailmanlähetyksen näköalat ovat muuttuneet voimakkaasti.

(40) Rikkaiden ja köyhien välinen kuilu kasvaa jatkuvasti, ja sillä on tuhoisatseuraukset miljoonille ihmisille. Viimeksi kuluneiden kahden kymmenenvuoden aikana useimmat köyhät maat ovat joutuneet ennenkuulumattomiintaloudellisiin vaikeuksiin. Näitä ovat perinteisten taloudellisten toimintatapojenriittämättömyys; riisto ja epätasapaino maailmankaupassa; poliittiset mullistuksetja lukuisat sotilaalliset selkkaukset. Nämä vaikeudet ynnä luonnon-onnettomuuksien vaikutukset ovat kaikki edistäneet nykyisiä taloudellisia kriisejämonissa kehitysmaissa. Monissa maissa vaikeuksia pahentavat hoitamattomatkansainväliset velat ja hallitsematon inflaatio. Tämä kriisi johtaa lopultakansanjoukkojen nälkäkuolemaan.

(41) Köyhät kokevat rikkaiden ja köyhien välisen kuilun konkreettisestiterveyspalvelujen puutteena. Jopa eräissä pitkälle kehittyneissä maissa köyhät eivätuseinkaan pysty ostamaan välttämätöntä lääketieteellistä hoitoa. Samanlaisetepäoikeudenmukaisuudet ovat myös ilmeisiä niiden kohdalla, jotka tarvitsisivathoitomahdollisuutta alkoholin tai muiden huumeiden väärinkäytön takia.

(42) Sen sijaan että kulkisivat kohti rauhaa ja menestystä, suuretväestöryhmät havaitsevat joutuneensa sotilashallituksen tai sellaisen hallituksenalaisiksi, joka edustaa etuoikeutettujen vähemmistön intressejä tai perustuupakolla omaksuttuihin ideologioihin. Niinpä ihmisoikeuksien loukkauksiaesiintyy täysin kiistattomasti laajoilla alueilla, samalla kun sodat ja muutväkivaltaiset sosiaaliset konfliktit vaikuttavat monien kansojen elämään.

195

(43) Kahden suurvallan jatkuvalla vastakkainasettelulla ja sitä seuraavallaasevarustelukilpailun kiihtymisellä, joka on jatkunut vähentymättä yli neljävuosikymmentä ja ulottuu nyt kaikkiin maanosiin, sekä ydinsodan lisääntyneellävaaralla on lukuisia seurauksia kaikkialla maailmassa. Voimavaroja, joitatarvittaisiin kipeästi köyhyyden poistamiseen, kulutetaan nyt aseistautumiseen.Toivottomuuden tunne lisääntyneen militarismin edessä ja ideologisestiperustellut uhat näyttävät tartuttavan kokonaisia kansakuntia ja luikertelevan myöskirkkojen elämään. Tämä tilanne on osaltaan lisännyt kristittyjen osallistumistaerilaisiin rauhanliikkeisiin.

(44) Ihmisten tulviminen kaupunkeihin on yleismaailmallinen suuntaus. Onarvioitu, että kaupunkiväestö tulee kasvamaan yli 1,3 miljardilla tämänvuosisadan kahden viimeisen vuosikymmenen aikana - tämä merkitsee 75 %:nkasvua vuoden 1980 tasosta. Muuttoliike kaupunkeihin johtuu suurelta osinmaaseutuyhteisöjen köyhdyttämisestä. Kaupunkien kasvua seuraa kaikkiallakaupunkilaisköyhien suuri lisäys. Usein juuri nämä ihmiset joutuvat kokemaanperinteisten perherakenteiden murenemisen, hylättyjen lasten kauhut, poliittisenvoimattomuuden, terveydenhuollon alhaisen tason, riittämättömätasuinolosuhteet ja ruokavalion, laaja-alaisen työttömyyden, vähäisenkasvatuksen ja joutumisen rikosten uhriksi. Kaikki tämä esittää kirkoille erityisenhaasteen.

(45) Yhteiselämän mallit ovat muuttumassa kaikissa maanosissa tieteen jateknologian vaikutuksesta. Yhteiskuntien ikärakenne muuttuu. Perinteisetammatit käyvät vanhanaikaisiksi, ja ilmaantuu uusia ammatteja. Peritytarvojärjestelmät on asetettu kyseenalaisiksi, kun elämä nykyaikaistuu.

(46) Maailman väestön nopea kasvu, luonnonvarojen riisto ja väärinkäyttömaanviljelyksen ja teollisuuden tarpeisiin, riittämätön ongelmienhuomioonottaminen, riittämätön tieto teollisuuden ympäristövaikutuksista,energiatarpeen lisääntyminen ja nykyisen sukupolven selvä välinpitämättömyysovat johtaneet vakavaan ympäristön turmeltumiseen kaikissa maanosissa. Monillaalueilla tämä suuntaus on jo saavuttamassa kriisin mittasuhteet. Jos nykyinensuuntaus jatkuu, elinehdot ja tulevaisuudessa jopa ihmiskunnan suuren osaneloonjääminen vaarannetaan.

(47) Väestönkasvun epätasaisuus eri maanosissa ja muut tekijät aiheuttavat suuria väestömuutoksia. Nämä vuorostaan vaikuttavat elinolosuh

196

teisiin, aiheuttavat muuttoliikettä, vaikuttavat kansainvälisiin suhteisiin jaedistävät ympäristökriisejä. Maailman uskontojen, rotujen ja kieliryhmien karttanäyttää nyt hyvin erilaiselta kuin viisikymmentä vuotta sitten.

(48) Sosiaalinen ja taloudellinen kehitys on monissa maissa lisännytkoulutuksen saatavuutta. Koulutus taas on jouduttanut yhteiskuntienmodernisoitumista ja muuttanut perittyjä maailmankatsomuksia jauskomusjärjestelmiä. Monissa maissa tämä suuntaus on pyrkinyt rajoittamaanuskonnon roolia koulujärjestelmissä tai suorastaan hävittämään sen.

(49) Nykyaikainen viestintäteknologia leviää nopeasti kaikkialle maailmaan.Television ja tietokonekulttuurin todelliset yhteiskunnalliset vaikutukset ovatvielä suurelta osin arvailujen varassa.

(50) Kansainvälinen kauppa, taloudellinen yhteistyö ja viestintä sekä muutkulttuurien välisen vuorovaikutuksen muodot ovat edistäneet kansojenkeskinäistä lähentymistä. Hallitustenvälisten ja kansalaisjärjestöjen välistenorganisaatioiden lisääntyminen on näkyvä merkki kasvavasta keskinäisenriippuvuuden tunteesta ja vuorovaikutuksen tarpeesta silloinkin, kun perinteetovat erilaiset.

(51) Monissa maanosissa esiintyvän kansainvälistymisen rinnalla ilmeneetarvetta vahvistaa paikallisia perinteitä ja kansallista, etniseen taisosiaaliseen ryhmään tai muuhun yhteisöön perustuvaa identiteettiä. Nämäpyrkimykset ovat tuottaneet provinssialismin, tribalismin ja rasismin aaltoja sekäpaikallisia ja laaja-alaisia konflikteja.

3. Lähetyksen nykyisiä raja-alueita ja haasteita

3.1. Lähetyksen raja-alueiden luonne

(52) Missionaarinen kirkko pyrkii aina löytämään tiensä lähetyksen raja-alueille.Tämä on olennainen osa sen varsinaista luonnetta. Evankeliumin sanomapakottaa sen vastaanottaneet viemään hyvä uutinen pelastuksesta Kristuksessaniille, jotka eivät ole vielä sitä kuulleet tai joilla ei ole ollut mahdollisuutta vastatasiihen sekä niille, jotka ovat unohtaneet sen tai vieraantuneet siitä. Lähetyksenkosketuspinta on siinä, missä usko Jeesukseen Kristukseen kohtaa epäuskon:tietämättömyyttä Kristuksesta tai Kristuksen torjumista. Juuri näihin kohtiinkirkko on lähetystyössä kut-

197

suttu yhä uudelleen. Niitä voi löytää kaikista maanosista, maista ja yhtei-söistä. Niitä on jopa kirkon jäsenten keskuudessa. Lähetyksen raja-alueel-le on luonteenomaista, että se on kahden voiman välisen konfliktin polt-topisteessä: yhtäältä Jumalan valtakunnan, joka on ilmoitettu JeesuksessaKristuksessa ja toisaalta niiden voimien, jotka vastustavat Kristuksen ve-toomusta ja estävät ihmisiä tunnistamasta Jumalan rakkautta.

(53) Lähetyksen perustavaa laatua oleva rajalinja Kristus-uskon jaepäuskon välillä ilmenee eri tavoin nykymaailman eri konteksteissa. Rajalinjat eivät enää ole pääasiallisesti maantieteellisiä, kuten ne näyttivätolleen silloin, kun osaa maailmasta pidettiin kristittynä ja osaa pakanallisena. Uskonnolliset ja ideologiset pohjavirrat, jotka ovat ristiriidassa kris-tillisen uskon kanssa, muodostavat yhden tekijän. Toinen on nähtävissäniissä sosiologisissa ilmiöissä ja intellektuaalisissa suuntauksissa, jotkatukkivat tien evankeliumin sanomalta. Kuitenkin vielä tänään on olemas-sa maantieteellisesti määriteltävissä olevia alueita, joilla Kristuksen nimeäei tunnusteta.

(54) Niinpä jokaisella kirkolla on omassa ympäristössään lähetysaluei-ta, jotka vaativat erityistä huomiota. Jokaisessa maassa on ihmisryhmiä,jotka ovat kristillisen sanoman vaikutukseen ulkopuolella, ja myös ongel-ma-alueita ja suuntauksia, jotka erottavat ihmisiä kirkosta ja sen sanomas-ta. Lisäksi monet tämän ajan erityiset lähetyksen raja-alueet vaativat sekäköyhien että rikkaiden maiden kirkoilta kansainvälisiä toimenpiteitä.

(55) Kirkon, joka nykyisin ponnistelee toteuttaakseen missionaarisenkutsumuksensa, pitäisi varustaa pappinsa ja muut työntekijänsä kohtaamaan kirkon välittömien haasteiden erityiset vaatimukset. Kirkon pitäisimyös kouluttaa ja asettaa joitakin jäseniään palvelemaan evankeliuminsanansaattajina kirkon oman alueen ulkopuolella. Lisäksi erityisesti tulisikiinnittää huomiota maallikoiden tukemiseen ja vahvistamiseen uskossaniin, että he voivat tietoisesti osallistua Jumalan lähetykseen samalla, kunhe toimivat arkisessa työssään nykyajan muuttuvissa maissa.

3.2. Uskontojen ja ideologioiden haaste

(56) Uskonnolliset ja ideologiset tekijät suurimmaksi osaksi yhä määrää-vät lähetystyön rintamalinjoista tämän päivän maailmassa. Kirkon lähe-

198

rystyön suuntautumiseen vaikuttaa buddhalaisuuden, hinduismin ja isla-min elpyminen. Näiden uskontojen kannattajien laaja-alainen manner-tenvälinen muuttoliike on maailmanlaajasti ollut kristityille haaste. Näi-den vanhojen uskontojen kanssa rinnan ovat uudet uskonnolliset liikkeetluoneet kirkolle omia uusia raja-alueitaan Jumalan lähetyksessä.

(57) Toinen tarkkaan rajattu nykymaailman haaste on syntynyt sellais-ten ideologioiden vaikutuksesta, jotka vaativat uskonnolliseen sitoutumi-seen verrattavissa olevaa kuuliaisuutta ja jotka edustavat kristillisen uskonkanssa yhteen sopimattomia maailmankatsomuksia ja arvojärjestelmiä.Esimerkkejä näistä ovat ns. tieteellinen ateismi, joka yhä on osa valtionideologiaa marxilais-leniniläisissä yhteiskunnissa, sekularistinen humanis-mi sekä monentyyppinen nationalismi, johon sisältyy myös uskonnollisiatai rodullisia painotuksia.

(58) Muut uskonnot ja ideologiat voivat myös esittää kirkolle myön-teisen haasteen, kun ne kutsuvat kirkkoa löytämään uudelleen kristillisensitoutumisen rakennusaineksia, jotka on jätetty huomiotta tai unohdettukirkon elämässä ja todistuksessa. Jotkut uskonnot ja ideologiat esimerkik-si tuovat kirkolle elävän muistutuksen Jumalan kutsusta julistaa ja ilmen-tää oikeudenmukaisuutta kaikessa, mitä se tekee, olemalla avoin köyhille,sorretuille ja niille, joita on muilla tavoilla syrjitty tai yhteiskunnallisestiväheksytty. Ne voivat myös haastaa kirkon tiedostamaan toisten uskontojen ja ideologioiden piirissä olevien ihmisten pyrkimykset ihmisarvoon javapauteen samoin kuin heidän kaipauksensa toteuttaa sitä, minkä kristi-tyt uskovat olevan Jumalan tahto oikeutta ja rauhaa koskevissa kysymyk-sissä.

(59) Tänään nämä rintamalinjat ovat olemassa jokaisessa maanosassa,lähellä useimpia kirkkoja. Kuitenkin useimmissa seurakunnissa ollaan yhäsangen vähän, jos ollenkaan, tietoisia näistä ilmiöistä, niin että ne kannustaisivat lähetystyöhön. Liian usein niiden katsotaan kuuluvan yksinomaan harvoille asiantuntijoille.

(60) On kiireellinen tarve kannustaa ja auttaa seurakuntien jäseniä,pappeja ja kirkonjohtajia kohtaamaan muiden uskontojen ja ideologioiden kannattajia, jotka elävät heidän keskuudessaan. Yhteydet heihin ovatvälttämättömiä poistamaan molemminpuolisia väärinkäsityksiä, joitausein esiintyy kristittyjen ja toisiin uskontoihin ja ideologioihin kuuluvi-

199

en keskuudessa. Yhteydet ovat myös välttämättömiä aidon kunnioituksenosoittamiseksi kristittyjen keskuudessa niitä ihmisiä kohtaan, joilla on muuvakaumus, ja herkkyyden kehittämiseksi heidän perinteitään ja arvojaan kohtaanjopa silloin, kun ne ovat ristiriidassa kristillisten vakaumusten kanssa.

(61) Yhteydenpito muiden uskontojen ja ideologioiden kannattajiinpaljastaa kristityille, että sellaista dialogia varten on välttämättä varustauduttava.Tähän kuuluu syvällinen oman uskon ymmärtäminen ja perusteellinen tietotoisten uskosta ja perinteistä. Lisäksi yhteydenpito johtaa kristillisen sanomandialogisen luonteen uuteen arvostamiseen ja dialogin arvostamiseenmissionaarisen julistuksen yhtenä muotona.

(62) Lähetystyössä muiden uskontojen kannattajien keskuudessa, kutenkaikessa kristillisessä lähetystyössä, on tärkeintä todistus Jumalanvarauksettomasta rakkaudesta ja armosta. Tämä sanoma, joka on osoitettu yhtälailla kaikille ihmisille, sisältää kutsun Kristuksen oppilaiksi.

(63) Kristuksen opetuslapseus, nöyryys, itsensä antava rakkaus, haluymmärtää muita, olla yhteistyössä heidän kanssaan ja palvella heitä, javalmius kärsiä evankeliumin tähden ovat asenteita, joiden tulisi määrätä kirkonsuhtautumista muiden uskontojen ja ideologioiden kannattajiin. Nämäominaisuudet kuuluvat erottamatta kristilliseen uskoon, ja ne terävöittävät kykyäerottaa kristinuskon ja muiden uskontojen ja vakaumusten kannattajienristiriitaiset vaatimukset.

(64) Avioliitot, joissa toinen osapuoli on kristitty ja toinen jonkin muunuskonnon kannattaja, tuovat tämän rajalinjan sisältämän haasteenkotiseurakuntaan. Tällaiset avioliitot alleviivaavat myös sielunhoidollisenlähestymistavan ja rehellisen avoimuuden välttämättömyyttä aidon lähetystyönilmauksina.

(65) Jokainen lähetyksen haaste opettaa kirkolle tuoreita ulottuvuuksia senomasta uskosta. Kanssakäymisessä muiden uskontojen ja ideologioidenkannattajien kanssa kristityt saavat havaita - jopa löytää uudelleen -Kristuksessa olevan pelastuksen ainutlaatuisuuden ja lopullisuuden ja häneensitoutumisen velvoittavan luonteen. Lisäksi he voivat kasvaa sentiedostamisessa, että uskollisuus Kristukselle ja avoimuus muun va-kaumuksen omaavia ihmisiä kohtaan kuuluvat yhteen.

(66) Kun kirkko kohtaa kristillisen uskon kanssa yhteensopimattomi-

200

en ideologioiden kannattajia, se on kasvotusten perustehtävänsä kanssa, jokakuuluu kaikkiin tilanteisiin: osoittaa rakkautta ja kutsua toisia Kristuksenopetuslapseuteen. Samaan aikaan kirkon tulee olla jatkuvasti varuillaan, etteivätkristilliselle uskolle vieraat ideologiat kykene tunkeutumaan kirkon elämään jaturmelemaan sen sanomaa. Kirkon jatkuva uudistaminen, joka tähtää Raamatunsanoman selkiinnyttämiseen nykyajan tilanteissa ja jokaisen evankeliuminvääristymän poiskitkemiseen, on kirkon lähetystyön kannalta elintärkeää.

33. Kirkko ja juutalaisuus(67) Kristillisellä kirkolla on Jeesuksessa Kristuksessa perustetun uuden liitonyhteisönä erityinen suhde juutalaisen uskon kansaan, joka on vanhan liitonkansa. Vanhan testamentin Jumala on myös kristittyjen Jumala. JeesuksessaKristuksessa Jumalan Sana tuli ihmiseksi ilmoittamaan kaikille kansoille, sekäjuutalaisille että muille kansoille, Jumalan totuuden ja rakkauden ja sovittamaanmaailman Jumalan kanssa.

(68) Kirkkoa kutsutaan uskollisena kolmiyhteisen Jumalan jatkuvallepelastustyölle käymään dialogiin juutalaisten kanssa niin, että yhdessä heidänkanssaan kohdataan pelastushistoria, jonka Jumala aloitti Israelin kansan kanssa,tuomaan todistus Jumalan ilmoituksesta Jeesuksessa Kristuksessa vanhan liitonkansalle kuten kaikille ihmisille, ja kutsumaan heitä jakamaan aarre, jonkakirkko on löytänyt Jeesuksessa.

3.4. Sosiologiset rajat ja haasteet

3.4.1. Oikeudenmukaisuus ja rauha

(69) Jumalan tahto on oikeudenmukaisuus ja rauha koko luomakuntaan sekä nytettä tulevaisuudessa. Kaikki vallat, jotka taistelevat Jumalan luomakuntaakoskevaa tahtoa vastaan ja uhkaavat ihmisten elämää epäoikeudenmukaisuudellaja tuholla, osoittavat kirkon lähetystyölle rintamalinjoja. Näitä voimia ovat kuilurikkaiden ja köyhien kansakuntien välillä, epäoikeudenmukaistenkauppasuhteiden aikaansaamat eriarvoisuudet, erilaisten yhteiskunnallistenjärjestelmien väliset jännitykset ja voimat,

201

jotka uhkaavat ympäristöä ja tulevien sukupolvien elämää. Huoli näistä asioistayhdessä rauhaan tähtäävien pyrkimysten kanssa kaikkien sotilaallistenaggressioiden ja erityisesti ydinsodan uhkan keskellä, on erottamaton osa samastalähetystyöstä, joka julistaa Kristusta ja pelastuksen sanomaa.

(70) Jumalan lähetyksessä mukana oleva kirkko on kutsuttu osallistumaantaisteluun kaikkia epäoikeudenmukaisuuden muotoja vastaan. Jotta kirkko olisiuskollinen Jumalan kutsulle ja maailman silmissä uskottava, sen täytyy suunnatahuomionsa yksilöitä ja rakenteita koskevaan epäoikeudenmukaisuuteen,rasismiin, seksismiin ja sortoon, jota ilmenee sekä kirkossa itsessään ettäyhteiskunnassa.

3.4.2. Sekularisaatio

(71) Sekularisaatiossa on lähetystyölle erityinen haaste. Sekularisaatio pitäisierottaa sekularismista eli ideologiasta, joka esiintyy suljettuna ei-uskonnollisenamaailmankatsomuksena ja kukoistaa sekularisaation liepeillä. Ilmiönäsekularisaatio koskettaa kaikkia alueita, joiden kulttuuria kristinusko tai jokinmuu uskonto on värittänyt. Aasiassa ja myös muilla alueilla, missä ei-kristillisetuskonnot ovat vallitsevia, tätä ilmiötä kutsutaan modernisaatioksi. Joissakinkonteksteissa se tunnetaan myös emansipaationa, vapautumisena.

(72) Sekularisaation synnynnäisenä, luonteenomaisena piirteenä onpoliittisen päätöksenteon, tieteellisen työn, kasvatuksen, terveydenhoidon,taiteen ja muiden yhteiskunnallisten alueiden irrottaminen kirkon ja muidenuskonnollisten laitosten institutionaalisesta holhouksesta. Sekularisaatio seuraausein teollistumisen ja yhteiskunnan koulutustason nousun jalanjäljissä. Se avaausein tien sekularismille, joka määrää uskonnon pois julkisesta elämästä jayrittää tehdä uskonnon harjoittamisen, mukaanlukien kristillisen uskon julkinentunnustaminen, vain yksityisasiaksi. Kuitenkin aidosti sekulaari valtio pyrkiihyväksymään uskonnollisen pluralismin ja kieltäytymään syrjimästä ketäänuskonnollisen vakaumuksen perusteella.

(73) Kirkon lähetystyön ajankohtaisia suuria haasteita on tuoda kirkontodistus sekularisaation ja modernisaation vaikuttamille ihmisille

202

sekä niille, jotka ovat tämän suuntauksen keskuksessa. Lähetystyön tarkoituksenaei ole muuttaa sekulaaria yhteiskuntaa takaisin kristinuskon hallitsemaksi taikirkkojen valvomaksi yhteiskunnaksi. Pikemminkin se todistaa JeesuksestaKristuksesta, kutsuu ihmisiä opetuslapseuteen myös arkipäivän tehtävissä japalvelee ihmisiä olosuhteissa, joissa yhden tietyn uskonnollisenmaailmankatsomuksen monopoli on torjuttu. Lähetys löytää teitä todistaauudestaan niille, jotka sekularismin vaikutuspiirissä eivät kykene ymmärtämäänkristilliseen uskoon olennaisesti sisältyviä eettisiä ja hengellisiä arvoja. Lisäksi sepyrkii viemään kristillisen sanoman niille, jotka toimivat vaikuttajinayhteiskunnissa ja paikallisissa yhteisöissä.

(74) Lähetystyössä sekulaarissa kontekstissa kirkon maallikoilla on erityinenosa. Työnsä ja naapuriyhteyksiensä kautta heillä on pääsy yhteisöihin, jotka eivätole yhtä avoimia kirkon palkatuille työntekijöille. Sekularisaation haaste onkohdattava erityisesti niiden ihmisten ja ryhmien keskuudessa, jotka vaikuttavatkulttuuriin ja yhteiskuntaan, esim. tiedemiesten, taiteilijoiden, kirjailijoiden,journalistien, teollisuuden edustajien, ammattiyhdistysjohtajien ja poliitikkojenkeskuudessa.

3.4.3. Kaupungistuminen

(75) Kaupungistumisen nykyvauhti Afrikassa, Aasiassa ja LatinalaisessaAmerikassa on yllättänyt useimmat kirkot. Myös Euroopan ja Pohjois-Amerikankaupungit esittävät kirkoille monia uusia haasteita. Luterilaiset kirkot ovatsuuressa määrin ja usein enemmän kuin muut kristilliset yhteisöt suuntautuneetmaaseutuoloihin. Niiden rakenteet ja toimintamallit on tavallisesti kehitettykylien ja pienten kaupunkien olosuhteissa. Nämä kirkot eivät ole hyvinvarustettuja palvelemaan ihmisiä suurissa kaupungeissa, joille on luonteenomaistauskonnollinen, etninen ja taloudellinen moniarvoisuus ja joissa elämisen mallejamuovaavat teollistuminen, uusien teknologioiden esiintyminen, taloudellistenolosuhteiden epävakaisuus ja ihmisten jatkuva virta maaseutualueiltakaupunkeihin. Sitä paitsi maaseutualueilla, jotka perinteisesti ovat olleetluterilaisten kirkkojen valta-alueita, elämä on myös muuttumassakaupungistumisen ja uusien teknologioiden puserruksessa.

(76) Kirkon tulee lähetystyössä välttämättä suhtautua vakavasti kau-

203

pungistumisen haasteeseen. Kristillisen yhteisön täytyy löytää elämän ja ajattelunmalleja, jotka ovat kaupunkialueille luonteenomaisia. Kirkon tulee kohdatamiljoonat juuriltaan reväistyt ihmiset evankeliumilla ja mielekkäällä palvelulla.Useimpien yhteiskuntien köyhimmät ja heikoimmat ihmiset kuten myösuseimmat työttömät nuoret elävät suurten kaupunkien slummeissa. Samoissakaupungeissa ovat korkeamman koulutuksen keskukset, kasvavaammattitaitoisten osuus, sekä kansakuntien kulttuurielämän ja politiikanjohtajat.

(77) Kaupunkialueilla kristillisen lähetystyön perustana ovat jumalanpalvelusyhteisöt toivon, oikeudenmukaisuuden ja uuden yhteyden merkkeinä.Luterilaisten kirkkojen pitäisi yhdessä toisten kanssa tietyllä alueella suunnitellaseurakuntien perustamista sellaisiin kaupunginosiin ja sellaisten väestöryhmienkeskuuteen, missä ei ole jumalanpalveluselämää harjoittavia kristillisiäyhteisöjä. Sellaisten seurakuntien läsnäolo, joissa sanaa saarnataan ja joissasakramentit ovat käytössä, on käyteaine yhteisö jen muutokselle ja perustakristilliselle todistukselle ja lähimmäisten palvelulle. Seurakuntien tärkeyttä ei saaunohtaa, kun kaupunkeja ja kirkkoja koskevia strategioita ja hyvin tarpeellisiaerityisvirkoja kehitetään.

(78) Tämä lähetyksen rintamalinja kutsuu lähetystyön mahdollisuuksien jalähetystyön resurssien kansallisiin ja kansainvälisiin kartoituksiinkaupunkiolosuhteissa, työntekijäryhmien asettamiseen, seurakuntienperustamiseen, kaupunkitilannetta käsittelevien koulutusohjelmienkäynnistämiseen pappeja ja muita kirkon työntekijöitä varten sekä tiedon jakokemusten tehostettuun jakamiseen kaupunkityömuodoista eri maan-osissa.

3.4.4. Muuttoliike

(79) Vielä yhden sosiologisen raja-alueen lähetystyölle muodostavat maailmanmiljoonat siirtolaiset, joiden liikehdintä ja läsnäolo tuntuvasti ravistelee moniamaita. Kirkko on taipuvainen erityisesti institutionaalisissa ilmenemis-muodoissaan edustamaan muuttumattomuutta ja jatkuvuutta. Sen tähden sillä onvaikeuksia tajuta senkaltaista liikkuvaa toimintaa, jota tällä raja-alueellavaaditaan.

(80) Siirtolaisuudella on monta puolta ja syytä. Monissa maissa suuri

204

muuttoliike johtuu muuttuvista taloudellisista oloista. Syitä ovat myös nopeaväestönkasvu, pitkäaikainen kuivuus, poliittinen, uskonnollinen tai rotuunperustuva syrjintä, rakenteelliset epäoikeudenmukaisuudet ja sotilaallisetkonfliktit. Toinen virtaus on tuottanut kaupungistumisen, toinen kansainvälisenmuuttoliikkeen. Viimeksimainittu sisältää pakolaiset, siirtotyöläiset, siirtolaiset,jotka pyrkivät asettumaan pysyvästi toiseen maahan, sekä määräaikaisetmuuttajat kuten ammatinharjoittajat, ulkomaalaiset opiskelijat ja ne, joilla onliikkuva ammatti ja tehtävä. Kansainvälinen muuttoliike aiheuttaa kaikissamaanosissa suuria muutoksia väestörakenteeseen. Tällaiset muutokset ovaterityisesti nähtävissä Euroopassa, missä viime vuosikymmeniin saakka monillakansallisvaltioilla on ollut suhteellisen homogeeninen väestö.

(81) Kirkoilla on pitkä perinne siirtolaisten - erityisesti pakolaisten -aineellisten ja inhimillisten tarpeiden kohtaamisessa, ja viime aikoina heidänihmisoikeuksiensa edistämisessä vastaanottavissa maissa. Menneinä aikoinasiirtolaisilla on ollut tärkeä osa lähetystyössä, ja näitä on yhä Kristuksensanansaattajina alueilla, joita esimerkiksi kirkon järjestetty toiminta ei olesaavuttanut.

(82) Tämä tehtäväalue on haaste seurakunnille siellä, missä siirtolaistenläsnäolo on ilmeistä. Kirkko voi palvella näitä ihmisiä tehokkaasti auttamallaheitä integroitumaan paikalliseen yhteisöön ja avaamalla heille oven kirkonyhteyteen. Kirkko voi myös puolustaa heidän oikeuksiaan mitä tahansasyrjinnän muotoa vastaan ja auttaa heitä heidän tarpeessaan saada kieli- jaammattikoulutusta. Lisäksi kirkon pitäisi tukea heidän keskuudessaan oleviakristittyjä viemään todistuksensa Kristuksesta niille, joita kirkon perinteisettoimintamuodot eivät saavuta. Edessäoleva työ on mittasuhteiltaan valtava,koskapa useimpien seurakuntien asenteet ja käytännön toimet eivät vielä heijastavalmiutta ymmärtää siirtolaisille suunnattua palvelua sellaiseksi, josta heillä onvastuu.

(83) Erityinen ryhmä ammatikseen matkustavia ovat miljoonatkauppamerenkulkijat, kalastajat ja muut, joiden elinkeinon harjoittaminentapahtuu merellä. Monet heistä ovat pitkiä aikoja erossa perheistään jaystävistään. Kirkkojen erityiset palvelumuodot, jotka on suunnattu pääasiassaoman kansan merenkulkijoille, tarvitsevat nykytilanteessa uudelleen arvioimistamerenkulun nopean kansainvälistymisen tähden. Kaup-

205

pamerenkulkijoiden valtava enemmistö tulee nykyisin Afrikan, LatinalaisenAmerikan ja erityisesti Aasian maista. Useimmilla ei ole kristillistä taustaa. Tämäon muuttanut merenkulkijoiden palvelun kontekstin oman maan kansalaistenpalvelusta maailmanlaajaksi lähetystyöksi. Maailman satamakaupungit tarjoavatnyt kaupunkilähetystyölle ainutlaatuisen mahdollisuuden palvella suurta joukkoavähäosaisia merenkulkijoita.(84) Siirtolaisten keskuudessa tapahtuva ja siirtolaisten tekemä lähetystyö onhaaste seurakunnille ja kutsuu samalla kirkollisia järjestöjä erityisiinponnistuksiin. Näitä järjestöjä tarvitaan herättelemään seurakuntia näkemäänvastuunsa ja palvelumahdollisuutensa ja varustamaan liikkuvat ja siirtolaisinaelävät jäsenensä todistamaan Kristuksesta alkuperäisistä oloistaan poikkeavissatilanteissa. Lisäksi suuren muuttoliikkeen kansainvälinen luonne osoittaa tarpeenvoimistaa ja käyttää tehokkaammin kansainvälisiä kristillisiä järjestöjä, jotka onluotu siirtolaisten keskuudessa tapahtuvaa ja heidän suorittamaansa palveluavarten.

3.4.5. Köyhät

(85) Köyhät muodostavat maailman väestön enemmistön. Laajoilla alueillaköyhyys pikemmin leviää kuin vähenee. Myös rikkaissa yhteiskunnissa onhälyttävässä määrin köyhyyttä, joka usein on piilossa elämän valtavirrassa eläviltä.Nykymaailman köyhät esittävät monenlaisia haasteita kirkon lähetystyölle. Kirkonuskollisuus koetellaan sen halukkuudessa olla läsnä köyhien keskuudessa sekäomassa lähiympäristössään että muiden maiden ja maanosien köyhienkeskuudessa.

(86) Kirkoilla on vanhat perinteet huolehtia puutteenalaisista sosiaalistenpalvelulaitosten, kasvatustoiminnan, pakolaispalvelujen ynnä muun senkaltaisenavulla. Aika-ajoin köyhistä huolehtiminen on heijastanut ja myös kannustanuthengellisyyttä, jossa Raamatun opetukset köyhistä ovat saaneet osakseen syväl-listä ymmärtämystä ja merkittävyyttä. Tällaiset palvelut ovat jatkuvasti olen-nainen osa kirkon osallistumista Jumalan lähetykseen, ja ne heijastavatJumalan varauksetonta rakkautta koko luomakuntaa kohtaan.

(87) Tämän auttavan toiminnan ohella kirkon pitäisi painokkaastipuuttua köyhyyden ja epäoikeudenmukaisuuden perussyihin. Kirkkojen

206

tulee antaa keskeinen etusija sellaisten ohjelmien ja lähestymistapojenkehittämiselle, jotka etsivät vastausta köyhyyden ja epäoikeudenmukaisuudenmusertavaan todellisuuteen tämän päivän maailmassa. Seurakuntien, yksittäistenkirkkojen ja lähetystyössä yhdessä toimivien kirkkojen pitäisi näin tehdä.Oikeudenmukaisuuden puolustaminen on erottamaton osa lähetystyönvastuuta.

(88) Uskollinen lähetystyö köyhyyden raja-alueella johtaa yksittäisetkristityt ja kirkon kokonaisuutena osallistumaan ponnistuksiin kaikkiaihmisten sortamisen ja riistämisen muotoja vastaan ja yhteistyöhönekumeenisten ja sekulaarien liikkeiden kanssa oikeudenmukaisuuden toteu-tumiseksi. Sellainen osallistuminen on maailmalle merkki Jumalan omastaoikeudenmukaisuudesta ja rakkaudesta (Sananl. 22:22-23; 23:10-11).

(89) Luterilaiset kirkot pyrkivät monin paikoin samastumaan keski-luokkaan ja sen arvoihin. Sen tähden köyhillä on usein vähän tilaa näidenkirkkojen elämässä ja todistuksessa, tai vähän vaikutusta niihin. Usein muihinperinteisiin kuuluvien kirkkojen ja kristillisten ryhmien pitää ryhtyä toimiin,kun luterilaiset kirkot laiminlyövät köyhät jopa omalla toiminta-alueellaan.

(90) Osallistuessaan Jumalan lähetykseen kirkon tulee tunnustaa kes-kuudessaan elävät köyhät Kristuksessa olevan Jumalan rakkauden sanan-saattajiksi ja osaksi kirkon koko lähetystyötä. Varakkaampien kumppaniensatavoin köyhätkin ovat sisaria ja veljiä kaikkien uskovien hengellisessä pappeudessa,jossa heidät on kutsuttu todistamaan Kristuksen sanomasta ja palvelemaan muitapuutteessa olevia.

(91) Köyhyyden valtavuus maailmassa on johtanut kirkot tutkimaan, mitäevankeliumit sanovat köyhistä. Kysymys vapaaehtoisen evankelisen köyhyydenarvosta on nostettu jälleen esiin kuten myös kysymys köyhistä sellaisenaihmisryhmänä, johon Jumalan rakkaus erityisesti kohdistuu.

3.4.6. Nuoret, naiset ja miehet

(92) Seuraava sukupolvi on ollut kirkolle kaikkina aikoina ratkaisevimpiahaasteita. Nyt maailmassa, kun räjähdysmäinen väestönkasvu jatkuu monissamaanosissa, väestön enemmistö on lapsia ja nuoria. Heistä suuri määrä onköyhiä, ja heillä on vain vähäinen mahdollisuus saada koulutus-

207

ta ja työpaikka. Koko kirkon tulee ymmärtää tämän haasteen laajuus; sen täytyynäkyä ja olla tärkeysjärjestyksessä etusijalla kirkon tehtävistä Jumalan lähetyksessä.

(93) Nuoret ovat haaste myös kirkon sisällä. Monet nuoret, joilla onkristillinen tausta, eivät pysty löytämään organisoidusta kirkosta todellista hyväk-syvää yhteisöä, ja niinpä he ajautuvat pois ja vieraantuvat kirkosta. Nyt tuleeuudelleen tutkia nuorten paikkaa kirkossa, tunnustaa nuorten omatmahdollisuudet olla kumppaneina lähetystyössä sekä kohdata seuudistumisen haaste, jonka he tuovat mukanaan. Nuorten tuleminenmukaan lähetystyöhön on ehdottoman välttämätöntä, jos sanoma Kristuksestaon määrä viedä nuorille jokaisessa maanosassa ja jos kirkon koko lähetystyö onmäärä uudistaa.

(94) Nuorten alakulttuurit, syrjäytetyt ja juurettomat nuoret, heitteelle jätetytlapset, epäoikeudenmukaisuuden, riiston, prostituution ja päihteiden uhreiksijoutuneet nuoret, sekä keski- ja korkea-asteen opiskelijat ovat kirkon toiminnanerityiskohteita, jotka vaativat kiireellistä huomiota.

(95) Kristillisenä yhteisönä olemme alkaneet tiedostaa, että kulttuurimmeovat perinteisesti riistäneet ja sortaneet naisia. Naisten arvoa ja kykyä on useinväheksytty. Kirkkoa kutsutaan hyväksymään vastuunsa tähän riistoonosallistumisesta. Solidaarisuudesta kaikkia naisia kohtaan kirkon tulisitunnustaa ja myöntää naisten arvot, osallistuminen ja anti kirkossa jayhteiskunnassa.

(96) Naiset ovat perinteisesti olleet kirkon elämän ja lähetyksenkeskipisteessä. Yli puolet kirkon kastetuista jäsenistä on naisia. Kirkon lähetys-työn eli ulospäin suuntautuvan toiminnan etulinjassa naiset ovat olleetkeskeisesti mukana kirkon toimiessa inhimillisen kärsimyksen keskellä. Naistenälyllisiä, hengellisiä ja hallinnollisia kykyjä ja johtajanlahjoja aletaan kuitenkinvasta nyt tiedostaa. On elintärkeää, että kaikkia Jumalan sekä naisille ettämiehille suomia lahjoja käytetään todellisessa kumppanuudessa kirkonosallistuessa Jumalan lähetykseen.

3.4.7. Maantieteellisiä ja eri väestöryhmien aiheuttamia haasteita

(97) Kirkkoja on nyt maailmassa lähes joka maassa toteuttamassa lähetystehtävää,joka on uskottu maailmanlaajalle kirkolle. Monissa maissa on

208

kuitenkin yhä maantieteellisiä alueita, joissa ei ole havaittavissa mitään kristillistäläsnäoloa. On myös valtavan suuria väestöryhmiä, jotka eivät ole kuulleetsanomaa Kristuksesta. Sen tähden jokaisen kirkon tulisi kehittääulospäinsuuntautuvaa toimintaansa sellaisille alueille ja sellaisten lähellä elävienryhmien keskuuteen sekä myös osallistua suoranaiseen lähettävään toimintaannäin tehden näiden ihmisten tavoittamisen mahdolliseksi.

4. Kirkon uudistuminen lähetystyössä

4.1. Painotuksia

(98) Edellä esitetyn peruslinjoja koskevan katsauksen perusteella kirkonlähetystyöstä, sen muuttuvasta kontekstista ja tämän päivän rintamalinjojen jahaasteiden vaatimuksista käy painotetusti ilmi tarve työskennellä kirkon uudis-tumiseksi lähetystyössä. Seuraavia näkökohtia pitäisi korostaa:

4.1.1. Koko kirkon vastuu lähetyksestä

(99) Jälleen kerran lähetystehtävä tulee ymmärtää jokaisen kristityn, jokaisenseurakunnan ja koko kirkon vastuuksi. Todistus tapahtuu sanoin julkisesti julis-tettuna tai keskustelussa ilmaistuna, sakramenttien välityksellä, teoin, kirkonorganisoidun palvelun kautta, jopa seurakunnan jäsenten päivittäisen elämänyhteydessä tapahtuvan hiljaisen todistuksen kautta ja elämällä yhdessä muilleavoimena uskovien yhteisönä.

(100) Kirkolla on monia tehtäviä. Ne kaikki ja kirkon koko elämän pitäisiläpäistä tietoisuus Jumalan lähetyksestä maailmassa. Missionaarisen pyrkimyksenpitäisi olla havaittavissa myös kirkon elämän kaikkein institutionaalisimmissaulottuvuuksissa. Jokaisen tulisi kyetä näkemään, että instituutio on olemassatukeakseen jäsenistöään heidän missionaarisessa todistuksessaan ja palvelussaan,joka suuntautuu tähän maailmaan.

4.1.2. Seurakunnan missionaarinen luonne

(101) Seurakunnan missionaarisen luonteen tulee löytyä uudestaan ja saadailmaisunsa seurakunnan päivittäisessä elämässä. Tämä tarkoittaa,

209

että tiedostetaan jumalanpalveluselämän, julistuksen, kasvatustyön, pa-rantavan palvelun ja muun diakonisen toiminnan missionaarinen tarkoi-tus. Missionaariselle seurakunnalle on luonteenomaista yhteinen näky,joka tekee kaikki sen jäsenet monenlaisine lahjoineen ja elämän tilan tei-neen - nuoret ja vanhat, miehet ja naiset, perheelliset ja yksinäiset -kykeneviksi hoitamaan oman osuutensa yhteisestä lähetystehtävästä. Seu-rakunta on avoin ja mukaansa kutsuva yhteisö, joka ei tee erotusta "mei-käläisten" ja muiden välillä ja joka rakastavasti hyväksyy "ulkopuoliset" javetää heidät yhteyteensä. Koko seurakunta voi vahvistaa missionaaristaluonnettaan ilmaisemalla sitä aika-ajoin järjestetyissä paikallisissa hank-keissa, jotka heijastavat koko kirkon yhteistä lähetystyötä.

4.1.3. Julistuksen ja kasvatuksen uudistaminen

(102) Monissa luterilaisissa kirkoissa kristillisen uskon sisällön tuntemuson jatkuvasti heikentynyt. Tämä suuntaus on uhka kirkon lähetystyölle.Sen tähden kirkon uudistamisessa lähetystyötä varten on erityistä huo-miota kiinnitettävä siihen, että pappeja ja maallikoita autetaan syventä-mään tietämystään ja ymmärtämystään Raamatusta ja sen käytöstä sekätutkimaan kristillisen opetuksen merkitystä niissä uskonnollisissa, kult-tuureja koskevissa ja eettisissä kysymyksissä, joita he nykyään kohtaavat.Monissa kirkoissa tulisi panna enemmän painoa julistuksen laadulle niin,että se rakentaisi seurakunnan missionaarista luonnetta ja vahvistaisimaallikoita heidän osallistuessaan lähetystyöhön.

4.1.4. Lähetys teologian keskeisenä teemana

(103) Kristillinen teologia kuten alun perin koko Uusi testamenttikin onluonteeltaan missionaarinen. Kurinalainen teologinen sanan ja traditionpohdinta on välttämätöntä sekä lähetystyön aitoudelle yleensä että lähe-tystyön sanomalle erityisesti; nämä ovat konteksteja, jotka jatkuvasti vaa-tivat uusia lähestymistapoja missionaariseen todistukseen ja palveluun.Samanaikaisesti on teologian koskemattomuuden ja merkityksellisyydenkannalta välttämätöntä pohtia lähetystyön kokemuksia sen eri raja-alueil-

210

ta. Lähetystyön pitäisi näin ollen jälleen saada tunnustettu asema kirkonkaiken teologisen toiminnan keskeisenä teemana, joka läpäisee kaikkitieteenhaarat ja jota edistetään kaikessa tutkimus- ja opetustyössä.

4.1.5. Missionaarisen tiedonvälityksen luonne

(104) Evankeliumin viestimisen tapa määräytyy sanoman omasta luon-teesta. Tämän viestimisen juuret ovat siinä tavassa, jolla Jumala on astu-nut ihmiselämään tuoden pelastuksen. Se on seurausta Kristuksen samas-tumisesta ihmiskuntaan, kun hän tyhjensi itsensä ja luopui vallastaan, ottipalvelijan muodon ja kantoi langenneen ihmiskunnan taakan. Kristuksenoppilaat on kutsuttu seuraamaan samaa mallia osallistuessaan Jumalanjatkuvaan pelastustyöhön. Tämä merkitsee sanansaattajien samastumistaihmisiin, jotka ovat sanoman tarpeessa, käymistä sisälle toisten ihmistenelämäntilanteeseen ja lopulta vuorovaikutusta heidän kanssaan keskinäi-sessä kunnioituksessa. Tätä sanoman välittämisen tapaa voidaan kuvatadialogiksi.

(105) Lähetystyössä mukana olevat kristityt ovat sen tähden sitoutu-neet ottamaan riskin, joka sisältyy kaksisuuntaiseen viestintään. He tule-vat haavoittuviksi, koska he avaavat elämänsä ja uskonsa toiselle ihmiselle,pakottamatta tätä tai asettumatta tämän yläpuolelle, ja he ovat aidostivalmiita kuuntelemaan ja oppimaan dialogista. Ainoa peruste sille, että heriskeeraavat vakaumuksensa ja antavat uskonsa koeteltaviksi on haavoitet-tu ja ylösnoussut Kristus, joka jo tuntee heidän dialogikumppaninsa. KunKristusta tunnustetaan dialogissa, hän itse puhuttelee molempia dialoginosapuolia. Tämä on peruste missionaariselle viestinnälle.

4.1.6. Lähetyksen kokonaisvaltaisuus: sanan ja teon ykseys

(106) Lähetyksen kokonaisvaltaisuuden on käytävä ilmi sanan ja teonykseytenä kaikessa kirkon ulospäin suuntautuvassa toiminnassa. Molem-mat ovat Jumalan varauksettoman rakkauden välineitä - Jumalan, jokahyväksyy ihmiset, kun he vielä ovat syntisiä, välittämättä heidän sosiaali-sesta ja rodullisesta tai kulttuuritaustastaan. Sana ilman tekoja vääristääitse sanan tekemällä evankeliumista abstraktin ja kieltämällä Jumalan

211

muutoksia tekevän voiman luomisessa ja inkarnaatiossa. Jos sanan kauttatapahtuvaan todistukseen ei onnistuta liittämään elämällä tapahtuvaa todistusta,voidaan evankeliumilta sulkea ovi. Toisaalta teko ilman sanaa on vaarassa ohentuapelkäksi ihmisystävällisyydeksi ja mukautumiseksi kontekstiin, jolloin luovutaanilmaisemasta pelastuksen täyteyttä Jumalan lahjana. Todistuksen uskottavuus eikuitenkaan lopulta perustu tekoihin, jotka aina jäävät epätäydellisiksi, vaanevankeliumiin itseensä.

(107) Saattaa olla aikoja ja paikkoja, ettei ihmisten tavoittaminen sanallaole mahdollista ja ainoa tapa todistaa Kristuksesta on sanaton palvelu, jollasaattaa olla juurensa rukouksessa ja jopa kärsimyksessä. Kuitenkin sana voi ollaläsnä valmiudessa vastata niille, jotka kysyvät "teissä olevan toivon perustaa" (1Piet. 3:15). Sitä paitsi sana ei lopulta pysy kätkössä, kun se ruokkii yksityistärukouselämää, kun toisten esirukous tukee hiljaista todistusta, ja kun uskovatkokoontuvat sanan ääreen, ovatpa julkiselle jumalanpalvelukselle asetetutrajoitukset mitkä tahansa.

4.1.7. Spontaani ja suunniteltu lähetys

(108) Kirkon lähetystyö muodostuu sekä spontaanista todistuksesta ettäsuunnitelluista toiminnoista. Nämä eivät sulje toisiaan pois, vaikka näidenvälillä saattaa olla jännitystä. Spontaani todistus nousee elämisestä Kristuksenopetuslapseudessa. Sitä toteutetaan tietoisesti ja tiedostamatta jokapäiväisissätilanteissa. Sen ei tarvitse olla suunniteltua tai organisoitua.

(109) Suunniteltu ulospäin suuntautuva toiminta, todistus ja palvelu ovatyhtä välttämättömiä jokaisen seurakunnan ja kirkon elämässä. Suunniteltutoiminta tähtää siihen, että sanoma Jumalan rakkaudesta menee perille ja että sesisältää kutsun katumuksien ja uskoon. Se vaatii yhteistä suunnittelua jatilanteeseen sopivien menetelmien käyttöönottoa. Se sisältää todistuksen sekäsanana että tekona.

4.1.8. Ennallaan pitämisen halu lähetystyön esteenä

(110) Tavoitteellisen lähetystyön suurimpia esteitä on ennallaanpitämi-senhalu, joka sulkee kirkon ulkopuoliselta maailmalta. Sellainen mieli

212

rajoittaa kirkon oma-aloitteista todistusta. Se houkuttelee kirkkoa keskittymäänainoastaan sellaiseen hoitavaan työhön ja jumalanpalveluselämään, joidenkeskipisteenä ovat sen oma elämä ja rakenteet. Tämä haittaa kirkon ulospäinsuuntautuvaa todistusta. Kaikkialla maailmassa on kiireellisesti voitettava tämäsuhtautumistapa; myös siellä, missä kirkolla on hyvin rajoitetut tai itse asiassaolemattomat mahdollisuudet mihinkään näkyvään todistukseen oman jäsenistönsäulkopuolella.

4.1.9. Lähetystyötä tekevät vanhurskautetut syntiset

(111) Todellinen vuorovaikutus on mahdollista vain silloin, kun osapuolettunnustavat toisensa tasavertaisiksi Jumalan edessä. Sosiaaliset, kulttuuristajohtuvat tai muut eroavuudet saattavat estää tällaisen kommunikaation.Ylemmyyden tai alemmuuden asenteet ovat omiaan estämään kaiken aidonkommunikaation ja kieltämään evankeliumin vapauttavan voiman. Tietoisuussiitä, että ne joille evankeliumi on uskottu eteenpäin vietäväksi, ovat yhä syntisiä -vaikka samalla armosta vanhurskautettuja ja Jumalan rakkauden vahvistamiakamppailussaan synnin otetta vastaan — raivaa kristittyjen keskuudessa tieltäkaikki mahdolliset perusteet suhtautua ylemmyydentuntoisesti niihin, jotka eivätusko Kristukseen.

4.1.10. Lähetys ristin merkin alla

(112) Luomakunnan muuttuminen niin, että se täyttää alkuperäisen tarkoituk-sensa heijastaa Jumalan kunniaa ja hyvyyttä, on mahdollista, koska Jumala kantoiihmisen syntisyyden tuomion ja avasi tien vapauteen syyllisyydestä ja muidentuhoavien voimien vallasta. Tämä tapahtui, kun Jumala antoi alttiiksi Poikansaottamaan ihmisen muodon ja kohtalon ja lopulta kuolemaan ristillä. Kristuksentäydellinen samastuminen ihmisiin kaikessa heidän heikkoudessaan sekä se, ettähän antoi henkensä toisten tähden ja sai loistavassa ylösnousemuksessaantäydellisen voiton synnistä ja kuolemasta, ovat Jumalan lähetyksen etenemisenkeskipiste ja perusta. Jumalan voitto ilmenee ensi sijassa heikkoudessa, ja senkunnia on kätkettynä toisten ihmisten taakkojen kantamiseen.

(113) Kirkon lähetystyö vääristyy, kun se palvelee muita päämääriä

213

kuin ristiinnaulitun Kristuksen julistamista - näin tapahtuu esimerkiksisilloin, kun lähetystyöstä tulee poliittisten päämäärien, kansallisten tairyhmäkuntaisten etujen, kulttuuriarvojen ja muitten sen kaltaisten palve-lija.

(114) Triumfalismi kahlitsee kirkon maalliseen valtaan ja menestyk-seen. Se on vastakohta Jumalan omalle lähetykselle, joka on ilmoitettuverrattomalla ja ainutlaatuisella tavalla Jeesuksen Kristuksen persoonassa.Kirkkoa kutsutaan lähetystyöhön ristin merkin alle. Tämä merkitsee avoi-muutta köyhiä, heikkoja, voimattomia ja epäonnistuneita kohtaan. Semerkitsee valmiutta samastua heihin ja jakaa heidän taakkansa ja yhdessäheidän kanssaan kurottautua kohti voimaa, joka ei ole tästä maailmasta jajoka tuli ilmi toisten tähden kärsimisessä. Jumalalta tuleva usko ja ilovahvistaa kristittyjä, kun he hyväksyvät ristin tien ja antavat heikkoutensamuuttua merkiksi Jumalan voimasta.

4.2. Johtopäätöksiä

4.2.1. Kasvatus ja koulutus lähetystyöhön

(115) Kasvatus, joka varustaa maallikkoja, pappeja ja muita kirkon työn-tekijöitä todistukseen ja palveluun, on välttämätöntä kirkon lähetystyölle.Tästä syystä kastetta tai kääntymistä täytyy seurata kristillisen uskonopettaminen. Siellä missä perusta ei ole kristillisen uskon sisällössä, sielläei ole tiedollista pohjaa lähetystyöhön osallistumiselle.

(116) Nykyajan haasteita kirkolle on teologisen koulutuksen muoto-jen kehittäminen mukaanlukien kristillinen kasvatus, joka tehokkaastivarustaa pappeja ja maallikoita toimimaan lähetystyön erityisillä rintamalinjoilla.

(117) Toinen haaste on relevantin teologisen koulutuksen kehittämi-nen nopeasti kasvavissa kirkoissa, jotka kärsivät pappien ja muiden teolo-gisesti koulutettujen kirkon työntekijöiden vakavasta pulasta. Läheisestitähän kuuluva tehtävä on kaikissa maanosissa sellaisen teologisen koulutuksen mallien kehittäminen, jotka asianmukaisesti ottavat huomioonkulttuuriset, uskonnolliset ja sosio-ekonomiset tilanteet.

(118) Haasteena on myös sopivan teologisen koulutuksen antaminen

214

niille, joiden vastuulla on erikoistehtäviä lääkintäpalvelujen, kehitysyh-teistyön, pakolaistyön tai katastrofiavun ja muiden sosiaalisten palvelujenalalla, sillä heillä ei useinkaan ole minkäänlaista teologista koulutusta.Tämä on tärkeä haaste, koska lähetyksen kokonaisvaltaisuutta on ilmais-tava myös diakonisilla palveluilla.

(119) Vakaumus, että lähetystyön pitäisi läpäistä kirkon kaikki kasva-tustoiminta, on yhä parhaassakin tapauksessa pikemminkin vakuuteltuaikomus kuin kasvatuksen suunnittelussa hyväksytty periaate. On varsintodellinen tarve uudistaa perusteellisesti teologinen koulutus ja todellakoko kristillinen kasvatus niin, että kirkon ymmärtäminen missionaari-sesti, Raamatun missionaarinen luonne, sielunhoidon missionaarisetulottuvuudet, missionaarinen julistus ja palvelu, sekä tämän päivän lähe-tystyön rintamalinjoilta nousevat kysymykset otetaan huomion kohteiksi.

4.2.2. Lähetystyöntekijäin kutsumus ja ammatti

(120) Nykyään on polttava tarve korostaa erityisen lähetystyöntekijänkutsumuksen välttämättömyyttä, kun painotetaan, että lähetystyö on jo-kaisen kirkon ja seurakunnan olennainen tehtävä. Kirkkojen ei ole mah-dollista saavuttaa kansoja, jotka ovat niistä kaukana uskon ja vakaumuk-sen, etnisen alkuperän tai kulttuurin kannalta, ainoastaan seurakuntien janiitä tukevien rakenteiden kautta. Sellaisten rajalinjojen ylittäminen onmahdollista vain sellaisten kristittyjen avulla, jotka ovat valmiita lähte-mään ulos omasta uskonnollisesta, kulttuurisesta, sosiologisesta ja maan-tieteellisestä elämänpiiristään ja jotka kirkko varustaa ja lähettää viemäänevankeliumia maailmaan.

(121) Se aika on takanapäin, jolloin lähetystyöntekijän kutsumustapidettiin Euroopan ja Pohjois-Amerikan "kristillisten maitten" kirkkojenmonopolina. Nyt lähetystyöntekijöitä tarvitaan kaikkien maanosien kir-koista. Lisäksi jokaisessa maanosassa voimistuvan sosiaalisen ja kulttuuri-sen pluralismin myötä suurempi missionaarinen monimuotoisuus onvälttämätöntä. Niinpä nykyisten lähetystyöntekijöiden tulee olla valmiitatyöskentelemään yhdessä kansainvälisissä ja kulttuurienvälisissä työryh-missä. Tämä on ilmeisintä kaupungeissa, joissa kaikenlainen pluralismion silmiinpistävää.

215

(122) Se aika on myös ohi, jolloin erityisen lähetystyöntekijänkutsu-muksen oikeutusta epäiltiin niiden aikaisempien yhteyksien perusteella,joita oli lähetystyön ja kolonialismin välillä, tai lähetystyön koko kirkonelämään integroimisen tarpeen perusteella. Ainoastaan jäsentensä avullakirkko voi lähetystyössä ylittää rajalinjat, ja tähän tarvitaan lähetystyönte-kijän ammatissa toimivia henkilöitä.

(123) Lähetystyöntekijät, jotka ovat sitoutuneet kulttuurit ylittäväänlähetystyöhön, pyrkivät nykyään palvelemaan ulkomailla lyhyempiä työkausia, kuin oli tapana pari sukupolvea sitten. Monet tekijät ovat johta-neet tähän muutokseen. Huoli taloudellisesta turvallisuudesta, lastenkoulutuksesta ja tulevaisuuden urasta on viime vuosikymmeninä johtanutsiihen, että suurin osa "pohjoisesta" tulevista lähetystyöntekijöistä onhyväksynyt kohdalleen vain rajoitetun palveluajan ulkomailla. Kotiin pa-lattuaan he ovat usein katkaisseet siteensä kulttuurirajat ylittävään lähe-tystyöhön. Myös "etelästä" tulleet lähetystyöntekijät ovat olleet taipuvai-sia pitämään omien maittensa ulkopuolella suorittamaansa palvelua sel-laisten lyhytaikaisten vierailevien työntekijöiden tehtävänä, joiden todelli-nen kutsumus on omassa kotimaassa. He menevät ulkomaille, koskaheidät on kutsuttu, ei sen tähden, että heidät lähetetään suorittamaanvaativaa tehtävää. Lähetystyössä rajojen tehokas ylittäminen kulttuurienja etnisten yhteisöjen välillä on kuitenkaan tuskin mahdollista ilmanpitkäaikaista työhön sitoutumista. Tästä syystä pitkäaikaisen lähetystyön-tekijänkutsumuksen uudelleen elvyttäminen on nyt kiireesti tarpeen.

(124) Missionaarinen liike on vaikuttanut paljon ekumeenisen liik-keen syntyyn ja sisältöön. Lähetystyöntekijät, jotka koko elämän kestävänkutsumuksensa mukaisesti toimivat Kristuksen todistajina heille vierai-den kulttuurien keskuudessa, antoivat ratkaisevan panoksen liikkeelle,jonka tavoitteena on näkyvä maailmanlaaja kirkon ykseys. Niiden lähetystyöntekijöiden merkitys, jotka ovat sitoutuneita kulttuurienväliseen lähe-tystyöhön ja jotka omassa persoonassaan kykenevät liittämään paikallisetkirkon toisenlaisiin maanosiin, ei ole vähentynyt.

(125) Tulee yhdessä kiinnittää huomiota siihen, miten kaikkien aluei-den kirkot varustavat lähetystyöntekijöitä. Tällä hetkellä luterilaisista kir-koista vain Länsi- ja Pohjois-Euroopan sekä Pohjois-Amerikan kirkot jalähetysjärjestöt tarjoavat järjestelmällistä koulutusta ja valmistautumista

216

kulttuurienväliseen lähetystyöhön. Sama koskee lähetystä tukevia rakenteita.Muilla alueilla olevat kirkot ja erityisesti ne kirkot, joiden todistusta on koetelturajujen sosiaalisten ja poliittisten muutosten keskellä, pitäisi nähdä lähetystyönuudistumisen ja uusien lähetystyöntekijöiden mahdollisena lähteenä.

4.2.3. Luterilaisten yhteisen lähetystyön jaekumeenisen lähetystyön uusia malleja

(126) Yhä useampien lähetystyöntekijöiden tullessa sellaisista kirkoista, joilleosallistuminen maailmanlähetykseen on uutta, käytännön lähetystyön mallejaon arvioitava uudelleen ja uusia malleja on kehitettävä. Uutta viiniä ei voidalaskea vanhoihin leileihin. Kansainväliseen lähetystyöhön tulevien uusientyöntekijöiden tulisi johtaa näitä ponnistuksia. Maailmanlähetyksen historianantamat oppitunnit pitäisi ottaa huomioon.

(127) Käytännön lähetystyön nykyaikaisia malleja kehitettäessä painopisteentulee olla (1) paikallisseurakunnissa, ja (2) erikoistuneissa palvelutehtävissä,yhteisöissä ja missionaarisissa ryhmissä.

(128) Mikä synnyttää missionaarisen seurakunnan, kuinka se parhaitenilmentää osallistumistaan maailmanlaajaan lähetystyöhön, ja miten se voi ulottaatodistuksensa siitä erossa oleville? Nämä ovat kysymyksiä, jotka vaativattuoreita vastauksia. Erilaisissa lähetystilanteissa olevien seurakuntien tulee jakaakokemuksiaan laajemmalle, ja kokemusten vaihtoa helpottavia ohjelmia onkehitettävä.

(129) Erityistehtävät, missionaariset perusyhteisöt ja missionaarisetryhmät ovat tulleet yhä tärkeämmiksi pluralismin lisääntyessä erityisestikaupungeissa ja teollistuneilla alueilla. Myös joustavuuden tarve on lisään-tynyt, koska perinteinen lähetystyö on yhä enemmän sidoksissa kirkkojenvälisiinsuhteisiin. Mahdollisuuksia kulttuurirajat ylittävien kansainvälistentoimintaryhmien käyttöön kirkon kriittisillä raja-alueilla kussakin maanosassa ontutkittava edelleen. Merkittäviä aloitteita on jo tehty Afrikassa, ja monia kokeilujatoteutetaan muualla eri puolilla maailmaa.

(130) Näiden pyrkimysten ekumeeniset ulottuvuudet ovat ilmeiset.Luterilaiset kirkot eivät työskentele yksinään näiden ongelmien parissa.

217

Samanlaista selvitystyötä tehdään useimmissa muissa kirkoissa. Sitoutu-minen maailmanlaajaan kirkon yhteen lähetystehtävään kiirehtii luterilai-sia kirkkoja yhteistyöhön muiden kirkkojen kanssa. Lisäksi monet käy-tännön tekijät viittaavat samaan suuntaan. Lähetystyön haasteet ovatsamat kaikille kristityille. Resurssien rajallisuus lisää yhteistyön välttämät-tömyyttä. Merkityksellinen työ yliopistojen opiskelijoiden ja opettajien,merenkulkijoiden ja vankien parissa sekä suurisuuntainen sosiaalinen pal-velutoiminta ovat hedelmällisiä vain silloin, kun ne toteutetaan ekumee-nisesti.

(131) Ekumeenisessa lähetystyössä on jo useita paikallisia kokeilujameneillään. Niiden painopistealueet vaihtelevat. Joskus on tärkeintä yh-teinen lähetysrukous, sosiaalinen palvelu tai yhteinen oikeudenmukaisuu-den puolustaminen. Joskus ainoa lähetyksen ekumeeninen ilmenemis.muoto on yhteinen rukous tai kärsimys.

(132) Nykyisestä paikallisesta ekumeenisesta toiminnasta lähetystyös-sä paljon on sellaista, jolla ei ole mitään yhteyttä maailmanlaajoihintunnustusten välisiin keskusteluihin tai maailmanlaajojen ekumeenistenjärjestöjen ohjelmiin. Paikalliset kokeilut löytävät vain harvoin tiensämaailmanlaajoille foorumeille, ja maailmanlaajoista konteksteista tehdyil-lä ekumeenisilla oivalluksilla on vain vähän vaikutusta paikalliseen lähe-tystyöhön. Lisäksi tunnustustenvälisissä keskusteluissa kiinnitetään vainvähän huomiota missiologisiin kysymyksiin. Kaikki tämä osoittaa, ettänykyisessä ekumeenisessa missiologiassa vallitsee tietty tyhjiö. Tämänpuute on todellinen haaste luterilaisille kirkoille, joille seurakunta onlähetystyön kulmakivi ja jotka jo omassa tunnustuksessaan ovat sitoutu-neet maailmanlaajuisen kirkon ykseyteen ja uudistamiseen ja joiden huo-lella evankeliumin puhtaudesta ja täyteydestä on syvä ja kauas yli kirkkokunnan rajojen ulottuva missiologinen merkitys.

4.2.4. Voimavarojen jakaminen lähetystyössä

(133) Lähetystehtävän valtava suuruus, maailmanlaajaan kirkkoon sisälty-vien lahjojen suuri monipuolisuus ja lahjojen erilainen ilmeneminen maa-ilman eri osissa, kristillisen todistuksen monenlaiset tarpeet ja vaihtelevatmahdollisuudet ja huolellisen taloudenhoidon välttämättömyys - tämä

218

kaikki vaatii yhteistä strategiaa niiden lähetystyön voimavarojen jakami-seksi, joita kustakin kirkosta on saatavana.

(134) Tällainen resurssien jakaminen ilmentää kirkon ykseyttä ja roo-lia Jumalan lähetyksessä. Ei mikään aineellisista tai henkisistä voimava-roista ole yksittäisen kirkon tai järjestön omaisuutta. Kaikki kuuluu kokokirkolle. Keskinäisen jakamisen toteuttamisella on syvällinen hengellinenmerkitys ja suuri käytännöllinen arvo.

(135) Lahjoittaja-vastaanottaja-asenteet vääristävät resurssien jakami-sen merkityksen. Kaikki kirkot, suuret ja pienet, ovat sekä antajia ettävastaanottajia. Kaikki ovat vastuussa toisilleen kullekin saatavissa olevienresurssien käytöstä. Tähän on kiinnitettävä kiireellistä huomiota varoja,henkilökuntaa ja muita resursseja koskevien päätöksenteonmallien koh-dalla.

(136) Myös riippuvuuden tunne on yksi voimavarojen jakamisen estelähetystyössä. Varakkaammat kirkot valvovat varattomia. Köyhät kirkotpyrkivät seuraamaan varakkaiden kirkkojen esimerkkiä pannessaan asioi-taan tärkeysjärjestykseen sen sijaan, että päättäisivät lähetystyöhön osallis-tumisestaan itse kohtaamiensa haasteiden perusteella. Lähetystyössä ei voiolla aitoa keskinäistä jakamista, ellei kirkkojen keskuudessa esiintyviäriippuvuussuhteita katkaista.

(137) Omavaraisuuden voimakas painottaminen, jossa jotkut ovatmenneet jopa niin pitkälle, että ovat esittäneet lähetystyöntekijöiden jarahan lähettämisen lopettamista (moratorium), on ollut viime vuosikym-meninä ominaista pyrkimykselle kumppanuuteen ja ykseyteen lähetystyössä. Omavaraisuuden tarkoituksena on tehdä kirkko kykeneväksi kehittämään paikalliset resurssit äärimmilleen - ovatpa kyseessä aineelliset,henkiset tai hengelliset voimavarat - ja ottamaan täysi vastuu osallistumi-sestaan lähetystyöhön. Omavaraisuus ei ole jakamisen vastakohta, vaansen oleellinen edellytys.

4.2.5. Yhteisten strategioiden kehittäminen lähetystyössä

(138) Lähetystehtävän kiireellisyys ja paineet, joita tämän päivän lähetys-työn raja-alueet ja haasteet ovat tuoneet kirkon kannettaviksi, vaativattulevina vuosina luterilaisia kirkkoja johdonmukaisesti kehittämään lähe-

219

tystyötä varten sekä luterilaistenkeskeisiä että ekumeenisia strategioita.Maanosia halkovilla rajalinjoilla ei voida yksin tehdä työtä. On välttämä-töntä laatia yhteinen suunnitelma, joka tekee eri maanosien luterilaisillekirkoille mahdolliseksi työskennellä sekä yhdessä että maailmanlaajankirkon olennaisina osina. Ykseys lähetystyössä on sekä käytännön välttä-mättömyys että evankeliumissa annettu lupaus ja tehtävä.

(139) Yhteisten strategioiden kehittäminen edellyttää kirkkojen keski-näistä luottamusta, ensikäden tiedon jakamista tarkastelun kohteina ole-vista tilanteista ja alueista, yhteistä suunnittelua, työn mielekästä jakamis-ta osanottajien kesken sekä koordinoitua täytäntöönpanoa ja rahoitusta.Aina kun on mahdollista, kyseisistä tilanteista perillä olevien paikallistenkirkkojen ja kristittyjen tulisi omalla alueellaan saada johtava asema stra-tegioiden suunnittelussa ja täytäntöönpanossa.

(140) Koordinoitua päätöksentekoa helpottavien mallien ja neuvotte-lujen mahdollisuuksiin tulee kiinnittää tähänastista paljon enemmänhuomiota, jotta voimavarat voidaan yhdistää lähetyksen strategisilla alu-eilla. Neuvottelumahdollisuuksia ja yhteisen suunnittelun foorumeita tu-lee vahvistaa. Vielä tänään useimmat kirkot ja lähetysjärjestöt pyrkivättekemään suunnitelmansa ja päätöksensä henkilökunnan ja varojen käy-töstä toisistaan erillään. Tämä tekee kattavien strategioiden kehittämisenalueittain ja maailmanlaajasti miltei mahdottomaksi.

(141) Luterilaisen maailmanliiton VII yleiskokous Budapestissa 1984hyväksyi ryhmäraportin "Guidelines for Joint Action in Mission". Setarjoaa mallin, jota voidaan lisätä ja soveltaa yhteisten lähetysstrategioidenkehittämiseen. Kopio raportin suosituksista on tämän asiakirjan liitteenä.

5. Yhteisen tehtävän kiireellisyys(142) Yhteisen tehtävän kiireellisyydellä on kaksi vastakkaista perustetta:Toisaalta Jumala antaa valtavan elämän lahjan ja pelastuksen JeesuksessaKristuksessa. Toisaalta maailmasta puuttuvat rakkaus, ihmisarvo ja keski-näinen kunnioitus, ja siksi sieltä on vaikeaa löytää elämän tarkoitusta. Ju-malan rakkaus jokaista yksilöä, perhettä ja kansaa kohtaan - evankeliuminviestittämänä rakkaus, joka voi tehdä kaiken uudeksi - pakottaa kirkontekemään kaikkensa pelastuksen sanoman viemiseksi kaikille ihmisille.

220

(143) Jumalan antamat lupaukset samoin kuin todisteet siitä, ettäKristuksen opetuslapseudessa elämä uudistuu, osoittavat, että kirkon lä-hetystyö on mahdollista.

(144) Kriisit ja umpikujat, joita yksilöt ja yhteiskunnat ovat kokeneet,todistavat kääntymyksen ja uuden elämänsuunnan tarpeesta. Kutsu pa-rannukseen ja uuteen elämään Kristuksessa tulee nykyään kohdistaa tasa-puolisesti sekä evankeliumin sanansaattajille että niille, jotka ovat etäänty-neet kauas kirkon yhteydestä.

(145) Lähetystehtävä on seuraus siitä sitovasta toimeksiannosta, jonkaKristus itse antoi kirkolleen. Kristuksen rakkaus vaatii hänen oppilaitaanjakamaan muiden kanssa sen toivon, joka heillä on, ja kutsumaan näitäuskovien yhteisöön. Tämä tehtävä on annettu kirkolle maailmanajanloppuun asti.

(146) Yhteisen tehtävän kiireellisyys saa Luterilaisen maailmanliitonkohdistamaan jälleen kerran vetoomuksen kaikille jäsenkirkoilleen, ettäne sitoutuisivat uudelleen maailmanlaajan kirkon yhteen lähetystehtäväänja yhdistäisivät lahjansa julistaen maailmalle sanoin ja teoin pelastustaJeesuksessa Kristuksessa. Hän, maailman valkeus, on Jumalan lahja kir-kolle, lähetystyötä tekevälle Jumalan kansalle ja koko ihmiskunnalle.

Guidelines for joint action in mission -Lähetystyön yhteisiä peruslinjoja-

Luterilaisen maailmanliiton VII yleiskokouksenBudapestissa 1984 hyväksymiä suosituksia

Jäljempänä esitetyillä ohjelma-alueilla tulisi soveltaa seuraavia peruslin-joja:

1. Kaikelle yhteistoiminnalle lähetystyössä on kaksi yleistä peruslinjaa:- Vastuu lähetystyöstä kuuluu yhteisesti jokaiselle kristitylle, jokai-

selle seurakunnalle ja jokaiselle kirkolle.- Maailmanlaajalla kirkolla on etuoikeus ja yhteinen vastuu lähetys-

työn toteuttamisesta kussakin paikassa.2. Paikallisella kirkolla tai kirkoilla on ensisijainen vastuu kullakin alu-

eella vastata lähetystyön haasteisiin ja tällöin toimia maailmanlaajan

221

kirkon nimessä.(Kirkon rakenteiden suuri monimuotoisuus Luterilaisen maailmanlii-ton jäsenkirkkojen joukossa tekee kirkko-sanan täsmällisen määritte-lyn vaikeaksi. Näistä peruslinjoista lukijan tulisi ymmärtää, että kirk-ko saattaa merkitä maailmanlaajan kirkon paikallisseurakuntaa; kirk-kohan koostuu yksittäisistä tai monista seurakunnista. Kirkko voimyös merkitä yhtä pyhää, katolista ja apostolista kirkkoa. Joissainkonteksteissa kirkkoon saattaa sisältyä lähetysjärjestöjä tai Luterilaisenmaailmanliiton jäsenkirkkojen lähetysosastoja.)

3. Jokaisen kirkon kokemukset, oivallukset, teologinen perintö, henki-lökunta ja taloudelliset voimavarat ovat Jumalan lahjoja koko kirkonlähetystyölle. Niitä ei sen tähden voi pitää yksittäisten kirkkojenyksityisomaisuutena, vaan ne on tarkoitettu yhteiseen käyttöön.(Luterilaisen maailmanliiton pitäisi käyttää kaikkia hallussaan oleviakeinoja varmistaakseen vapaan ja rajoittamattoman tiedonvälityksenkirkkojen ja seurakuntien välille kaikkialla maailmassa.)

4. Jos paikallisella kirkolla ei ole riittäviä voimavaroja vastata lähetys-haasteisiin, sen tulee hakeutua yhteistyöhön naapurikirkkojen sekämyös muiden kirkkojen kanssa, jotka voivat tukea sitä kokemuksil-laan ja asiantuntemuksellaan.

5. Tunnustaen Jeesuksen Kristuksen Herraksi ja Pelastajaksi tulee jokai-nen lähetysyhteistyön muoto suunnitella niin, että se julistaa kirkonykseyttä yli etnisten, sosiaalisten ja kulttuuristen rajojen. Yhteistyönpitäisi myös heijastaa lähetystyön julistuksen kohteena olevien ihmis-ten erilaisia kulttuuritaustoja ja sosiaalisia konteksteja.

6. Yhteistoiminnot tulisi kohdistaa koko ihmiseen, etsimällä välitöntäyhteyttä kirkon tai kirkkojen evankelioivien ja palvelevien toiminto-jen välille sillä tavoin, kuin kuhunkin kontekstiin parhaiten soveltuu.

7. Jokaisen kirkon, joka on mukana yhteisissä lähetyshankkeissa, onluvattava hoitaa osuutensa tällaisten aktioiden taloudesta.

8. Lähetysyhteistyöprojektien rahoitusvastuun pitäisi olla suhteessakunkin alueen elintasoon ja paikallisen kirkon tai kirkkojen käytet-tävissä oleviin taloudellisiin voimavaroihin.

9. Kaikkien hankkeeseen osallistuvien kirkkojen tulee olla mukana yh-teisen lähetystoiminnan suunnittelussa ja päätöksenteossa, ja kyseisen

222

alueen paikallisen kirkon tulee myös aivan alusta alkaen täysipainoi-sesti olla mukana tässä toiminnassa.

10. Jos joku kirkko ei ole tietoinen lähetysvastuustaan tai - mahdollisuuk-sistaan, pitäisi sekä naapurikirkkojen että muiden eri puolilla maail-maa toimivien kirkkojen alkaa keskustella tuon kirkon kanssa jarohkaista sitä hyväksymään käsillä olevat haasteet ja tarjota sille tar-peellisia neuvoja ja apua.

11. Jos yhteistapahtumia suunnitellaan alueille, joilla ei ole mitään pai-kallista kirkkoa, hankkeeseen tulisi ryhtyä niiden kirkkojen, joidenalueet tulevat lähimmäksi tätä aluetta.

12. Luterilaisen maailmanliiton on määrä avustaa jäseniään monin eritavoin kohtaamaan tiettyjä lähetystyön haasteita. Avustus riippuuhaasteen laajakantoisuudesta ja kuulumisesta LML:n toimeksiantoon:A) Paikallisten lähetyshaasteiden ollessa kyseessä aloite ja toiminta

ovat paikallisen jäsenkirkon tai jäsenkirkkojen tehtäviä, missäkirkkoja on. Kirkko tai kirkot voivat sitten kääntyä Luterilaisenmaailmanliiton puoleen tarvitessaan apua. Luterilainen maail-manliitto harkitsee pyyntöjä sovittujen menettelytapojensa mu-kaisesti. Evankelioimisen ja palvelun yhteenkuuluvuuden pitäisiheijastua läheisenä yhteistyönä LML:n kirkkojen yhteistyöosastonja maailmanpalvelun osaston kanssa.

B) Siinä tapauksessa, että lähetystyön haasteet liittyvät moneen maa-han, LML voi toimia tietyn alueen jäsenkirkkojen avustajana taikoordinaattorina, ja se voi tehdä aloitteita yhteisten toimintojenjärjestämiseksi, jos jokin jäsenkirkko pyytää.

C) Kun kyseessä ovat maailmanlaajuisen lähetystyön haasteet, Luteri-lainen maailmanliitto toimielintensä kautta, suunnittelee ja ehdot-taa jäsenkirkoilleen yhteisiä lähetysprojekteja, ja milloin on välttä-mätöntä, toteuttaa uudentyyppisiä ohjelmia niiden nimissä ja nii-den kanssa yhteistyössä.

D) Mikäli lähetystyön haasteet tulevat alueelta, missä ei ole lainkaanjäsenkirkkoja, Luterilainen maailmanliitto voi, jos yksi tai useam-pi missä tahansa toimiva jäsenkirkko pyytää, panna alulle yhteisenlähetystoiminnon ja kutsua kirkkoja siihen mukaan, mikäli lähialueiden kirkot ovat valmiita osallistumaan.

223