The Finnish Baryton Trio HAYDN the priVate pleasure … · the priVate pleasure oF prinCe esterhÁZy ... but can be played comfortably by the cello or even the viola. ... for oblivion,

1

The Finnish Baryton Trio

HAYDNthe priVate pleasure oF prinCe esterhÁZy

Kuikka_booklet11.indd 1 30.5.2011 16:32:31

22 3

The private pleasure of Prince EsterházyJoseph Haydn (1732–1809) composed 175 works for baryton with various instruments during years 1762–1775. Haydn’s patron, Prince Nikolaus Esterházy, was among the mightiest of the Holy Roman Empire and a thorough enthusiast of the baryton, pressing Haydn to compose frequent new pieces for his rare instrument. Haydn, for his part, organized members of Esterháza Chapel, like the leader Luigi Tommasini, violist Johann Purcksteiner, horn and baryton virtuoso Carl Franz and cellist Anton Kraft, to join his efforts in satisfying the voracious musical appetite of the prince. The privacy of the prince’s hobby was something different: he played and listened to these works for baryton without audience, in the sole company of other musicians.

The relationship between Haydn and his patron was somewhat ambiguous: the most prominent composer of the period and the autocratic, detail-obsessed but generous benefactor were also two music-lovers involved in the most intimate chamber music. The character of their interaction is well illustrated in the follow-ing anecdote: Haydn meant to surprise his prince by learning to play baryton in secrecy, rehearsing late in the evening for six months. Finally Haydn demonstrated his skills to his patron, performing on the baryton in several keys. Prince Nikolaus, who believed that only a small number of keys should be allowed on the baryton, appeared indifferent and offered no praise, commenting only: Haydn, you should know better. Haydn later said to his friend Albert Cristoph Dies, one of the very first Haydn biographers:

“Soon I came to understand my Prince, though his indifference at first felt un-comfortable. After his harsh reply I abandoned my desire to become a good baryton player. I blamed myself for neglecting composing for half a year and returned to it with renewed enthusiasm.”


22 3

What is a baryton?The baryton was probably developed in England at the beginning of 17th century from the lyra viol, a small-sized bass viol with a sympathetically resonating set of metal strings. The difference between the baryton and lyra viol lies in the role of those resonating strings: the player can pluck the sympathetic strings of the baryton with the thumb of his left hand, while on the lyra viol their function is limited to resonating. As such, the baryton is a self-accompanying instrument: the bowed melody can be accompanied by plucking the bass notes on the added strings with the thumb of left hand, although the development of this style was restricted by the physical constraints of the instrument’s playing technique. Only very simple melodies were possible while plucking the bass on the sympathetic strings.

The Esterháza barytonThe defining feature of the baryton music composed for the court of Esterháza was the restricting of the second set of strings mostly to their resonating function. The plucking of the sympathetic strings is featured only in one third of the works, and is rarely simultaneous with bowing. Haydn presumably settled on the baryton trio to sidestep the limits of the solo style and gain greater musical freedom. When the baryton is given the melody, the bass line is not confined to plucked sympathetic strings, but can be played comfortably by the cello or even the viola. However, such compromises on account of the double technique were unnecessary. When the register of the viola is kept near that of the baryton, the instruments produce a homogeneous ensemble in which the sounds nearly blend together.

Are you the O’Reilly?This recording features only trios for baryton, viola and cello by Joseph Haydn. Almost all Haydn’s works with baryton were composed during the years 1765–1775,


44 5

thus rendering any remarkable stylistic change difficult to discern. The common feature among Haydn’s 126 trios for baryton is the ingenious writing within a limited register in ever new and fresh ways. The grounds for selecting the trios for this recording lies therefore in versatility rather than progress. Naturally one can observe some stylistic improvement too, but more in the use of the baryton’s playing technique in an increasingly refined and subtle way.

Trio no. 63 in D major by Haydn features in its opening movement an astonishing number of operatic elements. Haydn was a prolific opera composer as well, and his duties at the Esterháza court included also the composition, rehearsing and conducting of operas. The lively texture of the second movement is sometimes interrupted by intense figures from the baryton, but its general mood remains jolly and cheerful. In the trio of the menuet Haydn again gives us a fine example of operatic drama.

The following Trio no. 87 in A minor is in three movements, like most of its companion pieces. The opening movement brings to mind the splendour of the trio sonatas of Carl Philipp Emanuel Bach, a beautiful gesture towards the master Haydn respected greatly. (The baroque trio sonata is a form featuring a bass line above which interweave two independent melody lines.) The depth of the Ada-gio, the fatality of the Allegro and the individual character of the menuet all point toward the Sturm und Drang (Storm and Passion) style, which can be considered a precursor of musical Romanticism drawing its name from a play of Maximilian Klinger. Although the original play dates from 1776, in music the term is applied, with reference to Haydn’s output specifically, to works composed during the years 1768–1772, which differ significantly in power and expression from his style in general. Other well known examples of Sturm und Drang compositions are the operas Don Juan (1761) and Orfeo ed Euridice (1762) by Gluck, and Don Giovanni (1786) by Mozart.


44 5

The earliest of the trios presented here is no. 32 in G major. The piece does not make use of the plucking technique on the resonating strings, which possibly denotes either the technical limitations of the Prince or sheer lack of interest on Haydn’s part. The opening tune has a military tone, which may have pleased Nikolaus, who had a long and distinguished military career. The second movement is surprisingly a menuet – Haydn had tried different combinations in his earlier trios. The idea of opposing characters already finds its place in the menuet. The finale is a fast run in triple time where the steady cello part keeps disciplined time against the rapid figuration of the other parts.

The opening of the Trio no. 66 in A major again features material reminiscent of the aria, with the bowed solo line of the baryton accompanied by pizzicato on both the viola and cello, as well as the resonating strings. The movement is a blend of imaginative subjects guided by the experienced hand of Haydn. The tempo marking Allegro di molto (very fast) in the second movement spurs the music on at good speed and is perfectly appropriate here. The menuet is again a hymn to simplicity with its contrasting but stylish trio.

The baryton trios composed for Prince Esterházy seemed to Haydn to be destined for oblivion, which undoubtedly caused him regret. He consequently arranged many of these works for other combinations like flute or string trios, an example being the closing trio no. 97 in D major, whose first, second and seventh movements were revised by Haydn into a trio for William Forster. The subtitle Fatto per la felicissima nascita di S: A: S: Prenzipe Estorhazi suggests the date of composition to be the year 1771, for the birthday of Prince Nikolaus. The number of movements – seven in all – make it unique among the trios. The general mood is again good-humoured and cheerful, it is a thoroughly royal gift, including no fewer than two menuets!

Some believe that one can recognize a menuet by Haydn if the following line suits its opening: Are you the O’Reilly who runs this hotel?


66 7

The Finnish Baryton Trio made its debut in Kuopio, Finland in 2002. Since then the trio has given concerts and made recordings, for instance with the Finnish Broadcasting Company, of Joseph Haydn’s baryton trios. The members of the trio are Markus Kuikka (baryton), Markus Sarantola (viola) and Jussi Seppänen (cello). The repertoire centers around Haydn’s trios, but also includes works by other Esterháza composers like Luigi Tomasini and Josef Burgksteiner.

Markus Kuikka graduated from the Sibelius Academy with cello as his major instrument. Kuikka also studied viol and baroque cello privately with Peeter Klaas and Timo Juntura and at masterclasses by Sarah Cunningham, Laurence Dreyfus, Wieland Kuijken and Jordi Savall. Among recent expeditions is the lyra viol-repertoire, which he studied at Sibelius Academy with Veli-Markus Tapio, as well private studies on arpeggione and baryton with Alfred Lessing and Jeremy Brooker. Kuikka played for nearly 30 years as principal cello of the Kuopio Symphony Orchestra. He has given lessons at various institutes in Eastern Finland and founded both The BarokkiKuopio -Festival of early music and the Untoconsort of Viols. Markus graduated on baryton and arpeggione from the artistic doctoral training program of the Sibelius Academy in May 2009 and is today freelance artist-researcher based in Helsinki. He has gained many distinguished scholarships from various Finnish foundations. Kuikka performs on a baryton built by Tilman Muthesius (Potsdam) in 2001 after an instrument by an anonymous 18th-century maker located today at the Brussels Conservatoire.

Markus Sarantola studied viola at the Sibelius Academy with Veikko Kosonen and Jouko Mansnerus, privately in Munich with Oscar Lysy and in masterclasses given by Kim Kashkashian and the Münchner Streichtrio. Sarantola has also studied baroque viola at the Sweelinck Conservatoire of Amsterdam with Lucy van Dael.


66 7

Sarantola has played in many orchestras, such as the Symphonieorchester des Bayerischen Rundfunks, the Tapiola Sinfonietta, the Finnish Radio Symphony Orchestra and the Lahti Symphony. He has been the principal viola at Lappeenranta Symphony orchestra since 1992. Markus plays in many of the foremost orchestras in Finland today, like the Sixth Floor Orchestra, Opus X and Avanti!, and has given concerts in Germany, Russia and Japan. His instrument is a copy of a Crancino viola made by Willibrord Crijnen in 1994.

Jussi Seppänen begun his studies at the Tampere Conservatoire under the guidance of Sampo Liukko and Lauri Voipio. He later continued at the Sibelius Academy with Raimo Sariola, Heikki Rautasalo and Jan-Erik Gustafsson. Seppänen also studied at the Amsterdam Conservatoire with Gregor Horsch and Wouter Möller, as well as in various masterclasses held by Pieter Wispelwey, Steven Isserlis and Anssi Karttunen. Seppänen has played in many orchestras, such as the Jeunesses Musicales World Orchestra, Avanti!, the Finnish Radio Symphony Orchestra and Nieuw Sinfonietta Amsterdam. Among many early music ensembles worthy of mention are Baccano, the Sixth Floor Orchestra, Helsinki Baroque Orchestra and Opus X. His instrument was built by an anonymous maker at the beginning of the 18th century.


88 9

Ruhtinaan yksityiset nautinnot Joseph Haydn (1732–1809) sävelsi vuosien 1762–1775 aikana barytonille eri soitti-mien kanssa 175 sävellystä. Haydnin työnantaja, Pyhän saksalais-roomalaisen keisari-kunnan mahtimiehiin kuulunut ruhtinas Nikolaus Esterházy, oli barytonin soiton innokas harrastaja vaatien Haydnia säveltämään harvinaiselle soittimelleen jatkuvasti uusia teoksia. Haydn puolestaan kannusti Esterházan orkesterin säveltäviä jäseniä, kuten konserttimestari Luigi Tomasinin, alttoviulisti Johann Burgksteinerin, käyrä-torven ja barytoninsoittaja Carl Franzin sekä soolo sellisti Anton Kraftin säveltämään uusia barytonteoksia ja siten tyydyttämään ruhtinaan kyltymätöntä musiikillista ruo-kahalua. Erityistä on barytoninsoiton yksityisyys: ruhtinas soitti ja kuunteli näitä teoksia ilman yleisöä – läsnä olivat vain yhtyeen muut soittajat.

Haydnin ja ruhtinaan suhde oli vähintäänkin kaksijakoinen: Yhtäältä aikansa etevin säveltäjä ja hänen kaikkiin asioihinsa yksinvaltiaan tavoin puuttuva, mutta antelias mesenaattinsa, toisaalta kaksi entusiastia intiimeimmän kamarimusiikin parissa. Suhdetta valottaa seuraava pieni tarina: Haydn halusi yllättää ruhtinas Ni-kolauksen opettelemalla soittamaan barytonia ja harjoitteli salassa puolen vuoden ajan myöhään iltaisin. Haydn esiintyi viimein ruhtinaalle ja soitti barytonia useissa sävel lajeissa. Nikolauksen mielestä kuitenkin barytonille sai säveltää vain muutamis-sa sävellajeissa.

Innokkaiden suosionosoitusten sijaan ruhtinas näytti ainoastaan välinpitämät-tömältä ja huomautti: Haydn, teidän pitäisi tietää paremmin. Haydn kertoi myö-hemmin ystävälleen Albert Christoph Diesille, joka oli yksi ensimmäisistä Haydn- biografeista:

”Ymmärsin pian ruhtinasta, vaikka välinpitämättömyys tuntui ensin pahalta. Tylyn vastauksen johdosta luovuin ajatuksesta tulla hyväksi barytonin soittajaksi. Muistin jo saavuttaneeni hieman mainetta kapellimestarina enkä virtuoosina. Soimasin itseäni puolen vuoden laiminlyönnistä säveltämisessä ja palasin siihen uudella tarmolla. ”


88 9

Mikä on baryton?Baryton kehittyi Englannissa 1600-luvun alussa todennäköisesti lyyragambasta (eng. lyra viol). Lyyragamba oli myötävärähtelevällä metallikielistöllä varustettu pieni-kokoinen bassogamba. Barytonin ja lyyragamban erottaa toisistaan näiden myötä-värähtelevien eli sympaattisten kielten toiminta. Barytonia soitettaessa voi soittaja näppäillä vasemman käden peukalolla resonanssikieliä, kun lyyragambaa soitettaessa resonanssikielten toiminta rajoittuu myötävärähtelyyn. Baryton on soitin, jolla soit-taja pystyy itse säestämään itseään: jousella soitettavaa melodiaa voidaan säestää näp-päilemällä lisätystä resonanssikielistöstä vasemman käden peukalolla basson ääniä. Soolotyylin kehittymistä rajoittivat kuitenkin barytonin soittamisen fyysiset vaati-mukset: basso ääniä näppäillessä oli mahdollista jousella soittaa vain varsin yksinker-taisia sävelmiä.

Esterházan barytonEsterházaan sävelletyn barytonmusiikin erityispiirre on, että sympaattisten kielten toiminta rajoittuu enimmäkseen myötävärähtelyyn. Niiden näppäilyä sisältyy vain noin kolmasosaan teoksista ja usein eri aikaan kuin jousella soitettaessa. Haydn pää-tyi oletettavasti barytontrio-kokoonpanoon soolotyylin rajoitusten välttämiseksi ja suuremman musiikillisen vapauden saavuttamiseksi. Barytonin soittaessa melodiaa ei bassolinjan tarvitse rajoittua näppäiltäviin kieliin, vaan sitä voi soittaa sello tai jopa paikoitellen alttoviulu sujuvasti. Mitään kompromisseja ei soolotyylin kaksoisteknii-kan vuoksi tarvinnut tehdä. Pitämällä alttoviulun ääniala lähellä barytonia, tuottavat soittimet homogeenisen yhteissoinnin äänten paikoitellen lähes sulautuessa toisiinsa.

Are you the O’Reilly?Tässä tallenteessa on yksinomaan Joseph Haydnin trioja barytonille, alttoviululle ja sellolle. Lähes kaikki Esterházaan sävelletyt barytonteokset ovat vuosilta 1765–1775,


1010 11

joten suuria muutoksia sävellysten tyylissä ei voi havaita. Haydnin 126 barytontrios-sa ainutlaatuista on säveltäjän kekseliäs tapa kirjoittaa pienelle äänialalle aina uutta ja raikasta musiikkia. Teosten valinnassa punaisena lankana onkin kehityksen sijaan monipuolisuus. Toki kehitystäkin on mukana, mutta se painottuu barytonin soitto-tekniikan yhä hiotumpaan ja hallitumpaan käyttöön.

Joseph Haydnin D-duuri-trion nro 63 ensimmäisessä osassa on hämmästyt-tävän paljon oopperan aariaa muistuttavia elementtejä. Haydn oli myös tuottelias oopperasäveltäjä, jonka tehtäviin Esterházyn palveluksessa kuului oopperamusiikin säveltäminen, harjoittaminen ja esitysten johtaminen. Toisen osan eloisana pulput-tavan tekstuurin paikoitellen keskeyttää barytonin kiihkeä kuviointi, mutta yleisilme säilyy osassa seurallisena ja hyväntuulisena. Menuetin triossa Haydn antaa hienon näytteen oopperamaisesta draamasta.

Toisena kuultava trio nro 87 a-molli noudattaa osajaoltaan säveltäjän eniten käyttämiä ratkaisuja. Ensimmäinen osa tuo mieleen Carl Philipp Emanuel Bachin ihmeellisen kauniit triosonaatit. (Barokin triosonaatti on sävellysmuoto, jossa bas-solinjan päällä keskustelee kaksi itsenäistä melodialinjaa.) Sukulaisuus on kau-nis ele Haydnin kunnioittamalle mestarille. Toisaalta adagion syvällisyys, allegron kohtalonomaisuus ja trion persoonallinen ilme viittaavat Sturm und Drang (suom. myrsky ja kiihko) -tyyliin, jota voi pitää myös romantiikan enteenä musiikissa. Tyy-li on jälkikäteen saanut nimensä Maximi lian Klingerin samannimisen näytelmän mukaan. Vaikka näytelmä on vuodelta 1776, tarkoitetaan termillä musiikissa esi-merkiksi Haydnin lähinnä vuosina 1768–1772 sävellettyjä teoksia, jotka voimaltaan ja ilmeikkyydeltään poikkeavat selvästi hänen muusta tyylistään. Tunnettuja Sturm und Drang -teoksia ovat esimerkiksi Gluckin oopperat Don Juan (1761), Orfeo ed Euridice (1762) ja Mozartin Don Giovanni (1786).

Varhaisin tallenteen trioista on G-duuri-trio nro 32. Soittoteknisesti erityistä teoksessa on resonanssikielten näppäilyn puuttuminen. Tämä saattoi johtua siitä,


1010 11

että ruhtinas ei vielä hallinnut sen edellyttämää tekniikkaa tai Haydn ei itse ollut vielä niiden näppäilystä innostunut. Ensimmäisen osan avausaiheessa on sotilasmu-siikin sävyjä, mikä varmaan oli näyttävän sotilasuran tehneen Nikolauksen mieleen. Toisena osana on yllättäen menuetti, Haydn nimittäin kokeili varhaisempien triojen-sa osa jaoissa erilaisia yhdistelmiä. Trion vastakohtainen ilme on kuitenkin jo löytänyt sijansa. Finaali on nopea kolmijakoinen pyrähdys, jossa sellon pumpsutus pitää toiset vikkelistä kuvioinneista huolimatta maan pinnalla.

A-duuri-trion nro 66 avauksessa jousten ja barytonin resonanssikielten näppäi-ly säestää jälleen aariaa muistuttavaa, barytonin jousella soittamaa soololinjaa. Osa muodostuu joistakin kekseliäistä aiheista, jotka Haydn kokeneella kädellään hallitusti nivoo yhteen.

Toisen osan tempomerkintä Allegro di molto (suom. hyvin nopeasti) kannustaa hyvään vauhdin pitoon ja osa onkin sellaiseen mitä sopivin. Menuetti on jälleen ker-ran yksinkertaisuuden ylistyslaulu, jonka suolana oleva trio kontrastoi tyylikkäästi.

Nikolauksen salonkikäyttöön tarkoitettujen barytontriojen kohtalona näytti ole-van unohdus, mistä Haydn oli epäilemättä pahoillaan. Hän sovitti monia näistä teok-sista eri kokoonpanoille, kuten huilu- tai jousitrioille. Tästä on hyvänä esimerkkinä viimeisenä kuultava trio nro 97 D-duuri, jonka I, VI ja VII osasta Haydn muokkasi huilu- (tai viulu-)trion William Forsterille. Barytontrion alaotsikon Fatto per la fe-licissima nascita di S: A: S: Prenzipe Estorhazi vihjaa, että teos on sävelletty vuonna 1771 ruhtinaan syntymäpäivälahjaksi. Sen osien lukumäärä tekee siitä ainutlaatuisen näiden triojen joukossa: niitä on seitsemän. Menuetteja teoksessa on peräti kaksin kappalein. Teoksen yleisilme on hyväntuulinen ja aurinkoinen, teos on todella ruh-tinaallinen lahja!

Eräissä piireissä kerrotaan, että menuetin voi tunnistaa Haydnin säveltämäksi, jos sen alkuun sopii seuraavat sanat: Are you the O’Reilly, who runs this hotel?


1212 13

Suomalainen Barytontrio teki ensiesiintymisensä vuonna 2002 Kuopiossa. Sen jälkeen yhtye on konsertoinut eri kaupungeissa ja festivaaleilla sekä tehnyt nau-hoituksia mm. Yleisradiolle ohjelmiston kulmakiviin kuuluvilla Joseph Haydnin baryton trioilla. Yhtyeessä soittavat Markus Kuikka (baryton), Markus Sarantola (alttoviulu) ja Jussi Seppänen (sello).

Markus Kuikka on valmistunut musiikin maisteriksi Sibelius-Akatemiasta pää-aineena sello, opettajanaan Seppo Laamanen. Sellonsoittoa hän on opiskellut myös Frans Helmersonin ja Marcel Bergmanin mestarikursseilla. Gamban ja barokkisel-lon soittoa Kuikka on opiskellut yksityisesti Peeter Klaasin ja Timo Junturan ohjauk-sessa sekä Sarah Cunninghamin, Laurence Dreyfusin, Wieland Kuijkenin ja Jordi Savallin mestarikursseilla. Hän on perehtynyt englantilaiseen 1600-luvun gamba-ohjelmistoon Sibelius-Akatemiassa Veli-Markus Tapion johdolla. Barytoniin ja ar-peggioneen Kuikka on saanut opastusta näitten soittimien tuntijoilta Alfred Les-singiltä ja Jeremy Brookerilta. Kuopion kaupunginorkesterin soolosellistinä Kuikka toimi lähes kolmekymmentä vuotta. Hän on toiminut opettajana eri instituutioissa Itä-Suomessa ja perustanut vanhan musiikin BarokkiKuopio-festivaalin kuten myös gambayhtye Untoconsortin. Kuikka on valmistunut musiikin tohtoriksi Sibelius-Akatemian DocMus-osaston taiteilijakoulutuksessa keväällä 2009 ja toimii nykyi-sin vapaana taiteilija-tutkijana Helsingissä. Valtion säveltaidetoimikunta, Suomen Kulttuurirahasto ja Sibelius-Akatemia ovat tukeneet näitä opintoja työskentelyapu-rahoilla. Hänen barytoninsa on rakentanut Tilman Muthesius vuonna 2001 ja se perustuu Brysselin konservatorion museossa sijaitsevaan tuntemattoman rakentajan barytoniin 1700-luvulta.


1212 13

Markus Sarantola on opiskellut alttoviulunsoittoa Sibelius-Akatemiassa Veikko Kososen ja Jouko Mansneruksen sekä yksityisesti Münchenissä Oscar Lysyn johdolla ja osallistunut mm. Kim Kashkashianin ja Münchner Streichtrion kursseille. Hän on opiskellut barokkialttoviulun soittoa ja barokin sekä klassismin esityskäytäntöjä Ams-terdamin Sweelinck-konservatoriossa opettajanaan Lucy van Dael. Sarantola on soit-tanut useissa merkittävissä orkestereissa kuten Symphonieorchester des Bayerischen Rundfunks, Tapiola Sinfonietta, Radion sinfoniaorkesteri ja Sinfonia Lahti. Lappeen-rannan kaupunginorkesterin alttoviulun äänenjohtajana hän on toiminut vuodesta 1992 lähtien. Orkesterityöskentelyn ohella Sarantola osallistuu aktiivisesti Vanhan musiikin yhtye Opus X:n, Avantin, 6. kerroksen orkesterin ja Sonus Borealiksen toi-mintaan. Hän on ollut perustamassa Helsingin Kamarijousia, Karelia Ensemblea ja Helsingin barokkiorkesteria. Sarantola on esiintynyt kamarimuusikkona kotimaan lisäksi Saksassa, Venäjällä ja Japanissa. Hänen soittimensa on Willibrord Crijnenin vuonna 1994 rakentama kopio Crancino-veljesten tekemästä alttoviulusta.

Jussi Seppänen aloitti sellonsoiton opintonsa Tampereen konservatoriossa Sampo Liukon ja Lauri Voipion johdolla. Hän jatkoi opintojaan Sibelius-Akatemiassa Raimo Sariolan, Heikki Rautasalon ja Jan-Erik Gustafssonin oppilaana. Vuosina 1996–1999 Seppänen opiskeli Amsterdamin konservatoriossa mm. Gregor Horschin johdolla sekä barokkiselloa Wouter Möllerin oppilaana. Yksityisesti sekä kursseilla häntä ovat opettaneet mm. Pieter Wispelwey, Steven Isserlis ja Anssi Karttunen. Jussi Seppä-nen on esiintynyt mm. Jeunesses Musicales World Orchestran, Avantin, Radion sin-foniaorkesterin ja Nieuw Sinfonietta Amsterdamin riveissä. Päätyönään hän soittaa Kansallisoopperan orkesterissa. Barokkisellistinä Seppänen toimii mm. Baccano- yhtyeessä, Kuudennen kerroksen orkesterissa ja Opus X -yhtyeessä. Vuonna 1996 hän sai kolmannen palkinnon Classic FM:n solistikilpailussa. Seppäsen soittimen on rakentanut tuntematon rakentaja 1700-luvun alussa.


Joseph Haydn (1732–1809)Trio no. 63 in D major (Hob. XI:63)1. Adagio ........................................................................... 4.482. Allegro ........................................................................... 4.013. Menuet – Trio ............................................................... 2.20

Trio no. 87 in A minor (Hob. XI:87)4. Adagio ........................................................................... 6.285. Allegro di molto ............................................................ 3.036. Menuet – Trio ............................................................... 3.04

Trio no. 32 in G major (Hob. XI:32)7. Moderato ....................................................................... 5.148. Menuet (Allegretto) – Trio .............................................. 2.329. Finale (Presto) .................................................................1.54

Trio no. 66 in A major (Hob. XI:66)10. Adagio ......................................................................... 5.2611. Allegro di molto .......................................................... 3.1712. Menuet (Allegretto) – Trio ............................................ 1.34

Trio no. 97 in D major (Hob. XI:97) Fatto per la felicissima nascita di S: A: S: Prenzipe Estorhazi13. Adagio ......................................................................... 7.0114. Allegro di molto .......................................................... 3.4415. Menuet – Trio.............................................................. 2.4816. Polonaise ...................................................................... 1.5217. Adagio – ..................................................................... 2.0718. Allegretto – Trio ......................................................... 1.3319. Finale. Fuga (Presto) ..................................................... 1.37

Total 65.08


The Finnish Baryton TrioMarkus Kuikka, barytonMarkus Sarantola, viola Jussi Seppänen, cello

This recording is funded by DocMus-department of Sibelius Academy and Arts Council of Finland.

Producer: Laura HeikinheimoArtistic producer: Markus KuikkaSound engineer: Enno MäemetsRecorded at Konserttihovi of Imatra 2802–0103/2008Edited 12/08–02/09 at Editroom, HelsinkiPhoto: Ellinoora HeleniusCover: Tiina Laino


16 SACD-1001


Finnish_Baryton_Trio_inlay.indd 2Finnish_Baryton_Trio_inlay.indd 2 9.6.2009 00:19:189.6.2009 00:19:18

Joseph Haydn (–)

Trio no. in D major (Hob. XI: 63)

1. Adagio

2. Allegro

3. Menuet – Trio

Trio no. in A minor (Hob. XI: 87)

4. Adagio

5. Allegro di molto

6. Menuet – Trio

Trio no. in G major (Hob. XI: 32)

7. Moderato

8. Menuet (Allegretto) – Trio

9. Finale (Presto)

Trio no. in A major (Hob. XI: 66)

10. Adagio

11. Allegro di molto

12. Menuet (Allegretto) – Trio

Trio no. in D major (Hob. XI: 97)

Fatto per la felicissima nascita di S: A: S:

Prenzipe Estorhazi

13. Adagio

14. Allegro di molto

15. Menuet – Trio

16. Polonaise

17. Adagio –

18. Allegretto – Trio

19. Finale. Fuga (Presto)

The Finnish Baryton Trio

the private pleasure of prince esterházyHAYDN

SACD

-100

1 T

he

Fin

nis

h B

ar

yt

on

Tr

io

SACD-1001

Ha

yd

n B

ar

yt

on

Tr

ios –

Th

e F

inn

ish B

ar

yt

on

Tr

io

All rights reserved. SACD-1001

©

Hybrid Super Audio CD (SACD) format,

presented in multi-channel surround / stereo

sound. Playable on all SACD and CD players.

Finnish_Baryton_Trio_inlay.indd 1Finnish_Baryton_Trio_inlay.indd 1 9.6.2009 00:19:169.6.2009 00:19:16

Documents

The Finnish Baryton Trio HAYDN the priVate pleasure … · the priVate pleasure oF prinCe esterhÁZy ... but can be played comfortably by the cello or even the viola. ... for oblivion,