museot

museot

museot

museot

museot

museot

museot

museot

Raakel Kuukka

Mistä tulen, minne menen? Where do I come from, where am I going?

museot

museot

museot

museot

museot

museot

museot

museot

Raakel Kuukka

Mistä tulen, minne menen? Where do I come from, where am I going?

Raakel Kuukka

Mistä tulen, minne menen?Where do I come from, where am I going?

Poikilo-museot, Kouvolan taidemuseo 25.9.2014–18.1.2015 Poikilo Museums, Kouvola Art Museum

Valokuvat / Photographs ©Raakel Kuukka

Artikkelien kirjoittajat / Articles Esipuhe / Foreword : Anna-Kaarina Kippola

Esseet / Essays: Otso Kantokorpi ja Sanna Ojanne

Englanninkielinen käännös / Translations Jenni Meskus

Graafi nen suunnittelu / Graphic design Amanda Hyökki, Mainostoimisto Creanda

Teoskuvat / Images Johnny Korkman sivut / Pages 46, 47, 64, 65

Virve Laustela sivut / Pages 86, 87

Petri Virtanen sivut / Pages 36, 37

Luettelon toimitus / Editor of Catalogue Sanna Ojanne

Julkaisija / Publisher Poikilo-museot

Poikilo Museums

Painopaikka / Printing Kirjapaino Markprint Oy, Lahti 2014

ISBN 978-951-8990-31-7

EAN 9789518990317

ISSN 0786-9134

Kouvolan taidemuseon julkaisuja 25

©Poikilo-museot

Kouvola Art Museum publications 25

©Poikilo Museums

Raakel Kuukka kiittää Kouvolan kaupunkia Kouvolan kuvataiteilija 2014–2016 -palkinnosta ja Kouvolan taidemuseo Poikiloa näyttelyn järjestämisestä ja

julkaisun kustantamisesta, sekä lapsiaan Ottoa ja Rebekkaa ja sisaruksiaan ja serkkujaan osallistumisesta teoksiin.

Suomen Kulttuurirahaston Uudenmaan rahasto ja Valtion valokuvataidetoimikunta ovat tukeneet taiteilijan työskentelyä.

Raakel Kuukka would like to thank the city of Kouvola for the Art Prize of Kouvola 2014–2016 nomination and Kouvola Art Museum for holding the exhibition

and publishing the catalogue, as well as her children Otto and Rebekka and her siblings and cousins for participating in the works.

The Finnish Cultural Foundation’s Uudenmaa regional fund and The National Council for Visual Arts have supported the artist’s work.

Esipuhe: Kameran läpi maailmaan 8

Anna-Kaarina Kippola 9 Foreword: Through the Lens and into the World

Anna-Kaarina Kippola

Dokumentteja 1986 - 1987 10 Documents 1986 - 1987

Karjala – Muistoja ja unohduksia 28 Karelia – Remembered and Forgotten

Rebekka 50 Rebekka

Like Mother Like Daughter 70 Like Mother Like Daughter

Yön puutarha 84 Night Garden

Minä on sekä paikalla että poissa 89

Otso Kantokorpi 95 The Absent-Present Self

Otso Kantokorpi

Eräs historia 103

Sanna Ojanne 107 A Certain History

Sanna Ojanne

Raakel Kuukka biografi a 110

115 Raakel Kuukka Biography

Sisältö / Contents

6

Kangas, marraskuu 1984, hopeagelatiinivedos 50 x 40 cm Cloth, November 1984, silver gelatin print

7

Äiti ja Reetta, lokakuu 1984, hopeagelatiinivedos 50 x 40 cm Mother and Reetta, October 1984, silver gelatin print

8

Raakel Kuukka valittiin Kouvolan kuvataiteilijaksi kolmivuotiskaudeksi 2014-16. Kun teimme valinnan Raakelin hyväksi, tiesimme

jo, että hän on urallaan aktiivinen ja vahvoja näyttöjä antanut taiteilija, joka on valtakunnallisesti ja kansainvälisesti tunnettu.

Hyvänä bonuksena saimme tietää, että Anjalan Muhniemen koti on hänelle edelleen tärkeä paikka ja että sinne palatessaan

hän palaa syntymäkotiinsa. Hieno yhtälö, joka täyttää toiveemme saada esittää laajasti upeaa ja tasokasta valokuva- ja

videotaidetta museossamme – ja ensi kertaa paikallisen naistaiteilijan toteuttamana.

Nyt nähtävä laaja näyttely taidemuseo Poikilossa on kolmivuotiskauden näyttelysarjan päänäyttely, jonka myötä taiteilija palaa

kotiseudulleen, muistoihinsa ja lapsuutensa perheeseen ja ympäristöön.

Raakel Kuukka katsoo maailmaa kameran läpi, mutta ei tarkkaillen ja dokumentoiden, vaan lämpimän osaaottavasti

myötäeläen. Valokuvat ja videot kertovat tunteista, joilla ei aina ole sanoja. Muisto kantaa mukanaan tuoksuja, puiden lehtien

havinaa, villahuivin karkeutta, aistimuksia, joita valokuvaan on mahdoton vangita ja jotka kuitenkin kuvia katsoessamme

aistimme. Teosten sisältöinä ovat muistaminen, naisen elämä, suku, lapsuus ja vanhuus sekä suvun karjalaiset muistot.

Henkilökohtainen läsnäolo ja lämpö ovat tyypillisiä hänelle.

Poikilossa esitettävä kokonaisuus ei ole suoranaisesti retrospektiivinen, vaan sen kaari kulkee teoksesta teokseen; yksittäisten

otosten ja muistojen kautta äitiin, sukuun ja menneisyyden vahvojen naisten ketjuun. Näyttely on hyvin suomalainen, mutta

samalla myös hyvin kansainvälinen, katsojassa syvällä olevia tuntoja koskettava.

Kouvolan taidemuseolle Raakelin näyttely on myös yllättävä jatkumo vuodesta 2011, jolloin museo oli osa Kiasman järjestämää

ARS 11 -näyttelyä. Teemana oli Afrikka, johon nyt palaamme näiden valokuvien myötä. Maailma on lopultakin palapeli, jossa

Ghana ja Muhniemi ottavat oman paikkansa globaalissa kuvassa.

Anna-Kaarina Kippola, amanuenssi

Kouvolan kuvataiteilija -valintatyöryhmä

Kameran läpi maailmaanEsipuhe

9

Raakel Kuukka won the Art Prize of Kouvola for the trimester 2014–2016. When we chose Raakel we already knew that she is

an active and accomplished artist of nationwide as well as international repute. It was a bonus to fi nd out that the house in

Anjala’s Muhniemi is still an important place for her and that when she returns to Karelia she returns to her birth home. It is a

combination that meets our desire to present fabulous high class photographic and video art in our museum – now for the

fi rst time made by a local female artist.

The present comprehensive exhibition at Kouvola Art Museum Poikilo is the main show of the exhibition series of Kuukka’s

trimester. It is an exhibition in which the artist returns to her homeland, memories, childhood family and surroundings.

Raakel Kuukka views the world through the lens of a camera, not with a monitoring and documenting look, but warm,

sympathetic compassion. Her photographs and videos speak of emotions that cannot always be verbalised. A memory carries

with it scents, the fl utter of the leaves of the trees, the coarseness of a wollen scarf – sensations that are impossible to capture

in a photograph but which we nevertheless sense when we look at her images. Her works are about remembering, a woman’s

life, family, childhood and old age as well as the Karelian memories of her family. An intimate presense and warmth are typical

of her.

The entity on display at Poikilo is not retrospective per se, instead it builds an arc from one work to another; From isolated

shots and memories to her mother, family and the chain of strong women from the past. It is a very Finnish exhibition, but also

international in that it touches emotions embedded deep in the viewer.

For Kouvola Art Museum Raakel’s exhibition is also a suprising continuum to 2011 when the museum was part of Kiasma’s ARS

11 exhibition. The exhibition’s theme was Africa and that is where we return to with Kuukka’s images. In the end, the world

truly is a jigsaw puzzle where Ghana and Muhniemi take their own places in the global picture.

Anna-Kaarina Kippola, Curator

Art Prize of Kouvola Selection Committee

Through the Lens and into the WorldForeword

10

Dokumentteja1986-1987

Documents1986-1987

11

Dokumentteja-sarja syntyi Raakel Kuukan äidin kuoleman jälkeen. Kuukka kuvasi isäänsä ja

sisariaan kotipihallaan ja metsän reunassa. Omenapuut, kuusimetsä ja koivut ovat olennainen

osa ihmiskuvausta. Jyrkähköt vedokset, voimakas valokohtien ja varjojen leikki sekä frontaali

asettautuminen kuvaan kertovat kuvien ihmisten ja kuvaajan jaetuista tunteista: kaipuusta,

yksinäisyydestä, yhteenkuuluvuudesta ja surusta.

The Documents series was born after Raakel Kuukka’s mother died. Kuukka photographed

her father and sisters in their home garden and on the edge of the forest. The apple

trees, spruce forest and birches are an essential part of the portraits. The stark drafts,

the powerful interplay of light and shadow as well as the frontal poses tell their own

story of the emotions shared by the models and the photographer: Longing, loneliness,

togetherness and grief.

12

13

Reetta ja Regina, kesäkuu 1986, hopeagelatiinivedos 60 x 50 cm Reetta and Regina, June 1986, silver gelatin print

14

Koivu, syyskuu 1986, hopeagelatiinivedos 60 x 50 cm Birch, September 1986, silver gelatin print Regina, syyskuu 1986, hopeagelatiinivedos 60 x 50 cm Regina, September 1986, silver gelatin print

15

Koivu, syyskuu 1986, hopeagelatiinivedos 60 x 50 cm Birch, September 1986, silver gelatin print Regina, syyskuu 1986, hopeagelatiinivedos 60 x 50 cm Regina, September 1986, silver gelatin print

16

Kangas, maaliskuu 1986, hopeagelatiinivedos 60 x 50 cm Cloth, March 1986, silver gelatin print

17

Kangas, maaliskuu 1986, hopeagelatiinivedos 60 x 50 cm Cloth, March 1986, silver gelatin print

18

Isä, syyskuu 1986, hopeagelatiinivedos 60 x 50 cm Father, September 1986, silver gelatin print Isä ja Reetta, kesäkuu 1986, hopeagelatiinivedos 60 x 50 cm Father and Reetta, June 1986, silver gelatin print

19

Isä, syyskuu 1986, hopeagelatiinivedos 60 x 50 cm Father, September 1986, silver gelatin print Isä ja Reetta, kesäkuu 1986, hopeagelatiinivedos 60 x 50 cm Father and Reetta, June 1986, silver gelatin print

20

Regina, marraskuu 1986, hopeagelatiinivedos 60 x 50 cm Regina, November 1986, silver gelatin print Riitta, lokakuu1986, hopeagelatiinivedos 60 x 50 cm Riitta, October 1986, silver gelatin print

21

Regina, marraskuu 1986, hopeagelatiinivedos 60 x 50 cm Regina, November 1986, silver gelatin print Riitta, lokakuu1986, hopeagelatiinivedos 60 x 50 cm Riitta, October 1986, silver gelatin print

22

Regina 31.12.1986, hopeagelatiinivedos 50 x 120 cm Regina 31.12.1986, silver gelatin print

23

Regina 31.12.1986, hopeagelatiinivedos 50 x 120 cm Regina 31.12.1986, silver gelatin print

24

Uimalakki, joukuu 1986, hopeagelatiinivedos 60 x 50 cm Swimming Cap, December 1986, silver gelatin print

25

Uimalakki, joukuu 1986, hopeagelatiinivedos 60 x 50 cm Swimming Cap, December 1986, silver gelatin print

26

Reetta, huhtikuu 1987, hopeagelatiinivedoksia 50 x 120 cm Reetta, April 1987, silver gelatin prints 50 x 60 cm

27

Reetta, huhtikuu 1987, hopeagelatiinivedoksia 50 x 120 cm Reetta, April 1987, silver gelatin prints 50 x 60 cm

28

Karjala – Muistoja ja Unohduksia

Karelia – Remembered and Forgotten

29

Raakel Kuukka kasvoi karjalaisessa kodissa Anjalankoskella. Karjala oli läsnä kaikessa

mikä kulkee siirtolaisten mukana: murteessa, ruoanlaitossa, vanhempien koti-ikävässä ja

kertomuksissa. Harvat sieltä tuodut esineet ovat nostalgian pyhittämiä. Isänsä sodassa

veistämiä puu- ja kiviesineitä Kuukka on kuvannut toistuvasti. Irjan kertomuksessa soi

Hiljainen kylätie. Kotiseutumatkojen tuliaisina omenapuut kukkivat.

Raakel Kuukka grew up in a Karelian home at Anjalankoski. Karelia was present in

everything that the immigrants took with them: Their dialect, cooking, the homesickness

and stories of their parents. The few objects that were brought along are sanctifi ed

by nostalgia. The wooden and stone objects sculpted by her father are repeatedly

photographed by Kuukka. Hiljainen kylätie (Silent village road) – a beloved Finnish tango

– can be heard playing in the work Irja’s Story. The apple trees, souvenirs from trips back

home, are in bloom.

30

Reetta ja evakkokaappi, Muhniemi 1999, kromogeeninen värivedos 100 x 120 cm Reetta and the Evacuee Cabinet, Muhniemi 1999, chromogenic colour print

31

Reetta ja evakkokaappi, Muhniemi 1999, kromogeeninen värivedos 100 x 120 cm Reetta and the Evacuee Cabinet, Muhniemi 1999, chromogenic colour print

32

Omenapuu, Jääski/Lesogorski 1999, kromogeeninen värivedos 32 x 38 cm Apple Tree, Jääski/Lesogorsk 1999, chromogenic colour print

Punainen saali, Lottola, Jääski /Lesogorski 1999, kromogeeninen värivedos 90 x 76 cm Red Shawl, Lottola, Jääski / Lesogorsk 1999, chromogenic colour print

33

Omenapuu, Jääski/Lesogorski 1999, kromogeeninen värivedos 32 x 38 cm Apple Tree, Jääski/Lesogorsk 1999, chromogenic colour print

Punainen saali, Lottola, Jääski /Lesogorski 1999, kromogeeninen värivedos 90 x 76 cm Red Shawl, Lottola, Jääski / Lesogorsk 1999, chromogenic colour print

34

Muisto Ailille 12.6.1943, 1997, kromogeeninen värivedos 52 x 65 cm Remembrance for Aili 12.6.1943, 1997, chromogenic colour print

Puun takana, Muhniemi,1999, kromogeeninen värivedos 110 x 90 cm Behind a Tree, Muhniemi, 1999, chromogenic colour print

35

Muisto Ailille 12.6.1943, 1997, kromogeeninen värivedos 52 x 65 cm Remembrance for Aili 12.6.1943, 1997, chromogenic colour print

Puun takana, Muhniemi,1999, kromogeeninen värivedos 110 x 90 cm Behind a Tree, Muhniemi, 1999, chromogenic colour print

36

Videoinstallaatio

Irjan kertomus 2006

Kesto 11:00

Idea ja kuvaus Raakel Kuukka

Leikkaus Rostislav Aalto

ja Raakel Kuukka

Musiikki Hiljainen kylätie

( M. Jäppilä / K. Käyhkö )

Esittäjät Metro-tytöt

Video installation

Irja´s Story 2006

Duration 11:00

Concept, Production Raakel Kuukka

Editing: Rostislav Aalto

and Raakel Kuukka

Music Hiljainen kylätie

( M. Jäppilä / K. Käyhkö )

Performers Metro-tytöt

37

38

39

Muistoja ja unohduksia, 23 x 30 cm Remembered and Forgotten, Jääski/Lesogorski 1989, Jääski/Lesogorsk 1989, hopeagelatiinivedoksia silver gelatin prints

40

41

Isän pelto 1-6, Jääski/Lesogorski, 1999, 27 x 33 cm Father’s Field 1-6, Jääski/Lesogorsk, 1999, kromogeenisiä värivedoksia chromogenic colour prints

42

43

Pajut, Jääski/Lesogorski 1999, kromogeenisiä värivedoksia 27 x 33 cm Willows, Jääski/Lesogorsk 1999, chromogenic colour prints

44

45

Serkkukuoro 2012

HD-video 16:9 kesto 2 min 52 s

Idea Raakel Kuukka

Editointi Rostislav Aalto

Kuvaus Hannu Pyyhtiä

Choir of Cousins 2012

HD-video 16:9 Duration 2 min 52 sek

Consept Raakel Kuukka

Edited by Rostislav Aalto

Cinematography Hannu Pyyhtiä

Videoteoksessa Serkkukuoro Kuukka-suvun serkukset laulavat kesäisessä

maisemassa Marimekko-paitoihin pukeutuneina laulun, jonka sävel on laulusta

“Oi kallis kotimaa” ja sanoitus Eila ja Arvo Kettusen. Laulussa luetellaan vuonna 1944

Moskovan välirauhan jälkeen Neuvostoliiton rajan taakse jääneiden suomalaisten

paikkakuntien nimet.

In the video work Choir of Cousins cousins from the Kuukka family dressed in

Marimekko shirts are gathered together to sing in the midst of a summer landscape.

The melody of the song is from a 19th century military song “Oi kallis kotimaa”,

but the lyrics are by Eila and Arvo Kettunen. The song lists the names of the Finnish

parishes in Karelia that fell behind the Soviet border as a result of the Moscow

Armistice of 1944.

46

47

Eräs historia 1 - 25, 2013

kromogeenisiä värivedoksia

43 x 53 cm

A Certain History 1 - 25, 2013

Chromogenic colour prints

Eräs historia -teosta käsittelevä artikkeli s. 103.

Article about work A Certain History on p. 107.

48

Omenapuu, Lottola, Jääski/Lesogorski 2012, pigmenttivedos 49 x 40 cm Apple Tree, Lottola, Jääski/Lesogorsk 2012, pigment print

Omenapuu, Lottola, Jääski/Lesogorski 2012, pigmenttivedos 40 x 49 cm Apple Tree, Lottola, Jääski/Lesogorsk 2012, pigment print

49

Omenapuu, Lottola, Jääski/Lesogorski 2012, pigmenttivedos 49 x 40 cm Apple Tree, Lottola, Jääski/Lesogorsk 2012, pigment print

Omenapuu, Lottola, Jääski/Lesogorski 2012, pigmenttivedos 40 x 49 cm Apple Tree, Lottola, Jääski/Lesogorsk 2012, pigment print

50

Rebekka

51

Mielikuvissamme elää edelleen suomalaisuuden symbolina kultakutrinen Elovena-

neito. Rebekan tummahipiäinen olemus ei ole suomalaisuuden perikuva, mutta voisiko

Rebekka ja kansallispuku -kuvasta tulla sellainen?

Kuvasarjan lähtökohtana on ollut Kuukan henkilökohtainen kokemus valtaväestöstä

ulkomuodoltaan poikkeavan tyttären äitinä. Kuukka kysyy kuviensa kautta, mitä

ihonväri, hiukset ja pukeutuminen kertovat tai jättävät kertomatta identiteetistämme?

Määrittelemmekö suomalaisen ihmisen olemuksen edelleen 1900-luvun alkupuolella

syntyneiden mielikuvien mukaan?

A milky fair maiden with golden locks lives on in our imagination as the symbol of a Finn.

Rebekka’s dark complexion might not be the archetype of a Finn, but could the image

Rebekka and the National Costume become one? The starting point of the series has

been Kuukka’s personal experience as a mother of a daughter whose appearance makes

her stand out from the main population. Through her images Kuukka is asking us what

does the colour of our skin, hair and dress communicate or hide about our identity? Are

we still defi ning what a Finn looks like with imagery that originates from the beginning of

the 20th century?

52

Rebekka – Profiili, 2005, kromogeeninen värivedos 72 x 90 cm Rebekka – Profile, 2005, chromogenic colour print

Rebekka – Muotokuva, 2005, kromogeeninen värivedos 118,5 x 98 cm Rebekka – Portrait, 2005, chromogenic colour print

53

Rebekka – Profiili, 2005, kromogeeninen värivedos 72 x 90 cm Rebekka – Profile, 2005, chromogenic colour print

Rebekka – Muotokuva, 2005, kromogeeninen värivedos 118,5 x 98 cm Rebekka – Portrait, 2005, chromogenic colour print

54

55

Rebekka – Pieni, 2003, kromogeenisiä värivedoksia 17 x 14 cm Rebekka – Small, 2003, chromogenic colour prints

56

57

Rebekka ja kansallispuku, 2003, kromogeenisiä värivedoksia 118,5 x 98 cm Rebekka and the National Costume, 2003, chromogenic colour prints

58

Nkintampo 1 – 4, 1998/2005, kromogeenisiä värivedoksia 90 x 72 cm Nkintampo 1 – 4, 1998/2005, chromogenic colour prints

59

Nkintampo 1 – 4, 1998/2005, kromogeenisiä värivedoksia 90 x 72 cm Nkintampo 1 – 4, 1998/2005, chromogenic colour prints

60

Rebekka – Tyttö katsoo taskuunsa, 2005, kromogeenisiä värivedoksia 53 x 65 cm Rebekka – Girl Looking in her Pocket, 2005, chromogenic colour prints

61

Rebekka – Tyttö katsoo taskuunsa, 2005, kromogeenisiä värivedoksia 53 x 65 cm Rebekka – Girl Looking in her Pocket, 2005, chromogenic colour prints

62

Rebekka ja punaiset sukat, 2005, kromogeeninen värivedos 63,5 x 51,5 cm Rebekka and Red Stockings, 2005, chromogenic colour print

63

Rebekka ja punaiset sukat, 2005, kromogeeninen värivedos 63,5 x 51,5 cm Rebekka and Red Stockings, 2005, chromogenic colour print

64

Videoinstallaatio

Lapsuuden huoneet - Albumi, 2009

Idea, ohjaus ja kuvaus Raakel Kuukka

Editointi Cvijeta Miljak

Video installation

Childhood Rooms - Album, 2009

Idea Raakel Kuukka

Directed Raakel Kuukka

Editing Cvijeta Miljak

65

66

Rebekka Muhniemellä, 2007, pigmenttivedos 100 x 82 cm Rebekka at Muhniemi, 2007, pigment print

67

Rebekka Muhniemellä, 2007, pigmenttivedos 100 x 82 cm Rebekka at Muhniemi, 2007, pigment print

68

Huiskis, 2007, pigmenttivedoksia 60 x 60 cm Huiskis, 2007, pigment prints

69

Huiskis, 2007, pigmenttivedoksia 60 x 60 cm Huiskis, 2007, pigment prints

70

Like MotherLike Daughter

71

Like Mother Like Daughter -sarjan kuvat on kuvattu Helsingissä joulukuussa 2013. Kuvissa

Raakel Kuukka ja hänen 17-vuotias tyttärensä Rebekka valmistautuvat juhlaan. Kuvat

käsittelevät äidin ja tyttären suhdetta, nuoruutta ja vanhenemista. Kuvasarjassa on myös

kysymys näyttämisen halusta, uhmakkuudesta, ilosta, surusta, huumorista ja kauneudesta.

The images of the series Like Mother Like Daughter were taken in Helsinki in December

2013. The images show Raakel Kuukka and her 17-year-old daughter getting ready for

a celebration. The series is about the relationship between a mother and a daughter,

between being young and growing old. It is also about a desire to show off , to be defi ant

and about joy and sadness as well as humour and beauty.

72

Like Mother Like Daughter 1-5, 2013, pigmenttivedoksia 30 x 35 cm Like Mother Like Daughter 1-5, 2013, pigment prints

73

Like Mother Like Daughter 1-5, 2013, pigmenttivedoksia 30 x 35 cm Like Mother Like Daughter 1-5, 2013, pigment prints

74

75

76

77

78

Rebekka, 2013, pigmenttivedos 138 x 100 cm Rebekka, 2013, pigment print

79

Rebekka, 2013, pigmenttivedos 138 x 100 cm Rebekka, 2013, pigment print

80

Peili 1-3, 2013 , pigmenttivedoksia 49 x 40 cm Mirror 1-3, 2013, pigment prints

81

Peili 1-3, 2013 , pigmenttivedoksia 49 x 40 cm Mirror 1-3, 2013, pigment prints

82

83

84

Yön puutarha

Night Garden

85

Yön puutarha on tiivistunnelmainen kuvaus valaistusta autiosta talosta ja puutarhasta,

joka pimeyden keskellä on puhjennut kukkaansa. Omenapuut kantavat raskasta

hedelmää, lepakot lentelevät, pelargoniat hehkuvat punaisina. Kaiken yllä soi aavemainen

musiikki, elää kadonnut elämä ja pimeys. Silti kaunista!

Night Garden is an atmospheric portrayal of a deserted house and a garden which has

burst into bloom amidst the darkness. Apple trees bear a heavy fruit, bats fl y around,

geraniums glow red. Above this all a ghostly music plays, a lost life and the darkness live

on. Still, there is beauty!

86

Yön puutarha

Mini-dv kesto: 9:00

Idea, ohjaus, kuvaus Raakel Kuukka

Leikkaus ja editointi Cvijeta Miljak

Äänisuunnittelu Tatu Virtamo

Night Garden

Mini-dv Duration: 9:00

Idea, Direction Raakel Kuukka

Cutting and Editing Cvijeta Miljak

Sound design Tatu Virtamo

87

88

89

Otso Kantokorpi

Minä on sekä paikallaettä poissa

90

Ketään ihmistä – tai hänen ominaislaatuaan edes jossain tietyssä roolissa – ei todellisuudessa voi mielekkäästi tiivistää

ymmärrettäväksi yhden tai edes muutaman määreen avulla. Tämän tekstin kirjoittaja ei ole pelkästään ’helsinkiläinen

taidekriitikko’ sen paremmin kuin sen kohde Raakel Kuukkakaan ’helsinkiläinen valokuvataiteilija’. Heidän minänsä koostuvat

sadoista muistakin asioista, joiden merkitys, painoarvo ja sävy vaihtelevat ajasta, paikasta, läsnäolijoista ja niiden määrästä – tai

myös sukupuolesta – riippuen.

Esimerkiksi eräänä alkukesän päivänä vuonna 2014 taiteilija ja kriitikko vertailivat luovutetusta Karjalasta periytyviä juuriaan ja

paikkojen etäisyyttä toisistaan ja käyttivät sanoja, joita harva edes heidän ystävistään on kuullut – Lottola (hän) ja Pitkäpaasi

(minä) – tilanteessa, jossa heidän piti keskustella Raakel Kuukan taiteesta.

Näinkö taiteesta puhutaan? Näinkin. Näin ainakin pitäisi voida puhua, jos oletamme taiteen olevan myös osa ihan tavallista

arkista elämää ja olevan taiteilijan, teoksen ja katsojan välistä kommunikaatiota, ja jos oletamme, että taideteos tulee

varsinaisesti valmiiksi ja todeksi ja saa merkityksensä vasta vastaanotettuna – kaikkine assosiaatioineen. Näin esimerkiksi

ajattelen, kun katson Kuukan lottolalaista valokuvaa Siirtokivilohkare hänen kirjassaan Äidin kirja.

Siirtokivilohkare on nimetty valokuva. Se on taideteos, ja sillä on tietyt formaalit ja esteettiset ominaisuudet: dramaattinen

sommittelu ja tuota dramatiikkaa korostava jyrkkä graafinen ilme, mutta niiden sijaan minä ajattelen ensimmäisenä paikkaa ja

sen henkeä ja sen tuottamia merkityskerrostumia. Ajattelen itse asiassa vähän kateellisenakin sitä, että en ole koskaan käynyt

Pitkäpaadessa – toisin kuin Kuukka Lottolassa useinkin – enkä nähnyt edes niitä tavanomaisia tuhoutuneiden talojen kivijalkoja,

joille on kehittynyt jo yleisesti jaetun symbolin ominaisuus. En ole nähnyt henkilöhistoriani – siis äitini suvun – keskeisiä

näkymiä tai niitä toisinaan nimettyjäkin luonnonobjekteja, jotka muuntavat tilan paikaksi ja muodostavat varsinkin erityisen

paikan hengen (genius loci). Dosentti Heikki Kukkosen mielestä ”paikan tunnelma tai sen tuottamat mielikuvat heijastuvat

henkilön aiemmista kokemuksista ja muistoista, joihin hän kulloisenkin ympäristökokemuksensa suhteuttaa. Paikka voi olla

myös kollektiivinen kokemus. ”Kuukalle vuodesta 1989 alkaneet kotiseuturetket, ns. kivijalkamatkat, joita hän on tehnyt jo

viidesti luovutettuun Karjalaan, ovat olleet henkilökohtaisen lisäksi myös kollektiivisia. Sitä kautta – muistojen, kertomusten ja

jaettujen kokemusten avulla – paikat saavat uusia merkityskerrostumia kerta kerran jälkeen.

Ei rajantakainen Jääski ole kuitenkaan Kuukan kotiseutua. Se on paikka, joka oli ensin olemassa kuviteltuna – äidin muistelusten

ja kertomusten tuottamina mielikuvina – ja joka ei vuonna 1989 Kuukan mukaan näyttänyt lainkaan noilta kertomuksilta:

91

”Omilla mielikuvillani ei aluksi tuntunut olevan mitään yhteyttä Karjalassa näkemieni kanssa. Tuttuus on syntynyt vasta

monen käynnin jälkeen. Vahvimpana minussa kuitenkin vaikuttaa se Karjala, johon lapsena kasvoin, se maa jota ei ole.” Äidin

kertomukset eivät tietenkään kuole, näin Kuukka itse: ”Kertomukset Karjalasta kutoivat mieleeni kuvan, joka ei häipynyt edes

silloin, kun tein matkan sinne vuonna 1989.”

Jääsken Lottola on kuitenkin paikka, johon Kuukalla alkaa useiden käyntikertojen jälkeen olla jo oma suhde omine tarinoineen

ja muisteluineen, omine ihmissuhteineen. Se on yhtä aikaa maa, joka on ja joka ei ole. Kuukka itsekin on yhtä aikaa siellä eikä

ole. Kulttuuriteoreetikko Stuart Hallin sanoin: ”Alusta alkaen, ensin suhteessa perheeseeni ja sitten suhteessa kaikkiin muihin

symbolisiin ’toisiin’, olen ollut hyvin selvillä siitä, että minuus rakentuu vain tällaisessa poissa- ja läsnäolevassa kiistasuhteessa

johonkin muuhun, johonkin toiseen, ’todelliseen minään’, joka on sekä paikalla että poissa.”

***Taiteilijoita on ollut tapana luokitella aika vähillä määreillä. Kaikki vähänkin taidetta harrastavat tietävät, että Salvador Dalí oli

’surrealisti’ ja että Pablo Picasso oli yhdessä vaiheessa ’kubisti’. Nykyään taiteen kieli on muuttunut, eikä modernille tyypillisiä

ismejä ole nykytaiteessa enää olemassakaan. Silti keskeiseksi koettuja sanoja käytetään edelleenkin säästeliäästi, vaikka

yksittäiset sanat upotettaisiinkin lauseisiin, joilla niille yritetään rakentaa edes vähän laajempaa kontekstia. Olen esimerkiksi

itse muutama vuosi sitten kirjoittanut Kuukan taiteesta: ”Kuukan kuvien kanssa on helppo myötäelää sitä, miten ihminen voi

paikkaansa maailmassa hahmottaa.” Taitaa olla jopa niin, että yritin tuolloin tietoisesti välttää sitä sanaa, jota nykytaiteessa on

ollut tapana toistaa jo vuosikausia: ’identiteetti’. Olen lukenut miltei kaiken, mitä Kuukasta on kirjoitettu, ja ilman empiirisiä

tutkimustuloksia löisin aika paljon vetoa, että jokaisessa tekstissä esiintyy ainakin kaksi sanaa: ’identiteetti’ ja ’nainen’. Aiemmin

puhuttiin myös ’subjektiivisesta valokuvauksesta’. Onko Kuukka siis määriteltävä ’identiteettiä tutkivaksi subjektiiviseksi

naisvalokuvataiteilijaksi’? Näin varmaankin, mutta se on vain pieni osa totuudesta enkä haluaisi tehdä sitä.

Kuukka on uransa ajan kuvannut lähinnä äitiään, sukulaisiaan, lähipiiriään, itseään ja lapsiaan. Siis toki silkkaa

identiteettitutkielmaa, jos asia halutaan näin muotoilla, mutta minäkin miehenä – enkä erityisen sukulaisrakkaana – kykenen

vaivatta samastumaan hänen tematiikkaansa ja koen sen itselleni läheisenä. Tiedän siis, että hän on paljon enemmän kuin

hakuteosmääritelmä.

Kuukka kuuluu siihen sukupolveen, joka murtautui aiemmin niin miehisen – usein jopa sovinistisen – suomalaisen

valokuvataiteen kentälle ja osallistui muun muassa legendaariseen 26:n naisvalokuvaajan yhteisnäyttelyyn 26 valokuvaajaa

Valokuvagalleria Hippolytessä vuonna 1984. On hän varmaankin feministi, vaikka ei sitä haastattelussa halunnutkaan erityisesti

korostaa. Itse asiassa hän sanoi vähän itseironisesti olevansa ”kiltti feministi”. Mutta onhan hän jo pelkästään sillä perusteella

feministi, että hän on urallaan näyttänyt varsin havainnollisesti sen, miten ”henkilökohtainen on poliittista”, kuten tunnettu

feministinen maksiimi kuuluu – kyseenalaistanut teemoillaan siis klassisen erottelun ”sisäisen” ja ”ulkoisen” sekä ”yksityisen” ja

”julkisen” välillä, ollut murtamassa miehistä hegemoniaa ja sen hierarkioita.

92

Suomalainen valokuvataiteen kenttä oli 1980-luvulla vielä varsin ”patriarkaalinen”, kuten Kuukka totesi, mutta tuo

patriarkaalisuus taisi murtua silkalla joukkovoimalla, koska juuri Kuukan aikaan naispuolisia valokuvataiteen opiskelijoita ja

kentälle teoksillaan murtautuvia naisia oli yksinkertaisesti niin paljon – Kuukka itse ei ainakaan koe, että hän olisi ollut osa

mitään varsinaista tiettyä liikettä. Sitä paitsi miehetkin ovat oppivaisia: Kuukka muistelee esimerkiksi Timo Kelarantaa, joka on

tullut tunnetuksi herkän poeettisista kuvistaan, joissa varsinaiset valokuvalliset tunnistuskohdatkin saattoivat jäädä taka-alalle,

vähän ”feministinäkin”. Suomessa tuolloin vierailevana professorina toiminut, itseään veistoksellisena mallina käyttänyt Arno

Rafael Minkkinen oli tärkeä tuki rohkaistessaan Kuukkaa tekemään ”juuri sitä omaa juttuaan, jota oli tekemässä” – sen sijaan,

että olisi esittänyt joitain formalistisia vaateita, joita valokuvalle vielä tuolloin asetettiin, jotta se olisi oikea valokuva. Kuukka ei

ryhtynyt tekemään ”oikeita dokumentteja”, kuten valokuvan avulla oli opittu tekemään: joko sosiaalisten ongelmien läpivalaisua

(ja huomatkaa: valokuvauksen dokumentaarisuudessa oli yleensä kyse vain yhteiskunnallisista epäkohdista) tai sitten rock-

henkistä urbaania katukuvausta. Tätä taustaa vasten en voi olla tulkitsematta sekä poliittiseksi että myös taidepoliittiseksi

teoksi sitä, että Kuukka kuvasi äitinsä kuoleman jälkeen sisaruksiaan ja isäänsä lapsuutensa kotitalon pihapiirissä Anjalankosken

Muhniemellä käyttäen sosiaaliselle valokuvaukselle tyypillistä jyrkkää vedostusta tuomaan kuville omaa dramatiikkaansa, ja

ennen kaikkea, että hän nimesi tuon vuosien 1985 - 86 sarjan nimellä Dokumentteja. Subjektiiviseksi koettua valokuvausta,

jossa esiintyi ongelmien sijaan lähipiirin rakkautta, läheisyyttä ja arkea, ei yleisesti mielletty dokumentaariseksi. Kuukka uskalsi

sen tehdä.

Mutta valokuvauksen kenttä oli muuttumassa. Voimakasta tukea Kuukan mukaan antoi 1990-luvun alussa myös Marjatta

Tikkanen, joka toimi vuodesta 1991 sekä Valokuvataiteen Seuran että vastaperustetun Valokuvataitelijoiden Liiton

toiminnanjohtajana, ja myös valokuvagalleria Hippolyten galleristina. Kuukka korostaa sitä, että Suomen Taidegraafikoista

tulleen Tikkasen kokemus taiteen kentän käytänteistä – myynnistä, näyttelyistä, tiedottamisesta jne. – oli keskeinen siinä

prosessissa, jossa valokuvataiteesta tuli ikään kuin täysivaltainen osa suomalaista kuvataidetta. Uudesta työstään innostunut

Tikkanen osasi myös innostaa ja rohkaista taiteilijoita taiteellisen työn ja taidemaailman hetteiköissä apurahojen anomiseen ja

näyttelyiden pitämiseen.

Näin Kuukan uran alku asettuu juuri siihen pisteeseen, jolloin suomalaisen valokuvauksen kenttä alkoi määrittyä ja rakentua

sellaiseksi, jollaisena se on hiljalleen noussut jopa nykytaiteen keskiöön. Kuukka oli yksi niistä valokuvataiteilijoista, jotka olivat

määrittämässä ja luomassa sitä omalla työllään.

***Kuukka on siirtokarjalaisten jälkeläinen, ja tätä seikkaa hän on käsitellyt useissa teoksissaan ja teossarjoissaan. On

kuitenkin muistettava, että kukaan ei synny ”siirtokarjalaisen jälkeläisen” identiteetillä varustettuna. ”Identiteetit

muodostuvat ja muuttavat muotoaan osana representaatiota ja suhteessa siihen”, kuten identiteettiä tutkinut Stuart Hall

on todennut. Siirtokarjalaisuus on merkityksiä tuottavan kansanryhmän imaginaarinen tuotos; se on siis kulttuurinen

representaatiojärjestelmä. Kulttuuria voidaan käsitellä diskurssina, Hallin sanoin ”tapana rakentaa merkityksiä, jotka suuntaavat

93

ja järjestävät sekä toimintaamme että käsityksiämme itsestämme”. Kuukan tapauksessa kiinnostavaksi kuvion tekee se, että hän

ei ole pelkästään tuon prosessin kohde, vaan edustaa itse ammattinsa kautta voimia, jotka nimenomaan tuottavat merkityksiä

työkseen – synnyttävät niitä, vahvistavat niitä, tutkivat niitä, purkavat niitä, kritisoivat niitä, kyseenalaistavat niitä, esittävät uusia

kysymyksiä ja liittävät asioita uusiin yhteyksiin. Näin Kuukan kuviin syntyy tietoinen kerroksellisuus, metataso, joka ei myöskään

ole vailla huumoria, ironiaa ja itseironiaa. Siis teoreettisuudessaankin oikeaa elämää, jossa juuri huumori Kuukan mukaan ”antaa

mahdollisuuden käsitellä vaikeitakin asioita, auttaa minua ylittämään omat rajanikin”.

Nopeat, laajat ja jatkuvat muutokset pakottavat meidät myös noihin uusiin yhteyksiin. Globaali maailma vetää meidät kaikki

yhteydenpitoon toistemme kanssa, ja tällöin identifikaatiolle on tarjolla vastaavasti loputon määrä vaihtoehtoja – kuten Hall

toteaa: ”Kun merkitysten ja kulttuuristen representaatioiden järjestelmät lisääntyvät, kohtaamme mahdollisten identiteettien

hämmentävän ja nopeasti vaihtuvan moneuden, jossa tunnemme voivamme ainakin tilapäisesti identifioitua mihin tahansa

näistä identiteeteistä.” Tätä ajattelen välittömästi, kun katson Kuukan valokuvia ghanalais-suomalaisesta Rebekka-tyttärestään.

Kymenlaakson kansallispuvussa iloisesti tanssahteleva pikkuinen Rebekka on siirtokarjalaisten jälkeläinen. Hän on kasvanut

Suomessa, hän on Suomen kansalainen. Hän on etniseltä taustaltaan kuitenkin sekä ghanalainen että suomalainen. Hänellä on

sukujuuret myös Ghanassa, mutta hän ei puhu isänsä äidinkieltä (brong). Nykyään hän on nuori ruoholahtelainen tyttö, mutta

voimme vain aavistella sitä, miten hänen identiteettinsä kussakin elämänvaiheessa tulee rakentumaan.

Kuukan kuvasarjat Rebekasta ovat myös poliittista valokuvaa, mitä Kuukka itsekin haluaa korostaa. Pieni, puoliksi ghanalainen

tyttö Kymenlaakson kansallispuvussa ei ole vitsi. Kuukka kysyy sitä, miten ihmisten ulkonäköä erilaisissa ympäristöissä tulkitaan.

Kuukan mukaan Suomessa edelleenkin ihmetellään tummahipiäisen henkilön suomenkielen taitoa, vaikka henkilö olisi

syntyisin Suomesta, suomalaisesta äidistä. Kyseessä on myös Kuukan oma vanha kansallispuku ja Kuukan oma tytär. Kyseessä

on globaali maailma sellaisena kuin se nykypaikallisuudessa näyttäytyy, mutta ei sovi unohtaa, että kyseessä on ihan tavallinen

– ja tässä ehkä se poliittisuus juuri näyttääkin voimansa – äidin rakkaus, äidin halu näyttää tyttärensä kauneus, ilo ja tanssin

riemukas liike. Tällaisia albumikuviakin ihmiset lapsistaan haluaisivat. Ja Kuukka haluaakin puhua mielellään myös albumikuvien

ja perhenäppäilyn puolesta. Noiden entisiä albumeja ja nykyisiä kovalevyjä vuosi vuodelta enenevässä määrin täyttävien

kuvien puolesta. Sadat tuhannet ja miljoonat kuvat ovat totta, ne ovat muistin ja muistutuksen ja siten yhtälailla traumojen

kuin rakkaudenkin apuneuvoja. Kuukka kuitenkin tietää, että ne ovat myös täynnä konventioita ja niitä menetelmiä, miten

lapsi sosiaalistetaan ja muutetaan yhteiskuntakelpoiseksi, tavalliseksi ihmiseksi. Juuri tätä hän pohtii videoinstallaatiossaan

Lapsuuden huoneet (2009) ja kysyy: ”Mikä on lapsen omaehtoista, mielikuvituksellista ilmaisua ja mikä on kasvatukseen ja

sosiaalistamiseen liittyvää toimintaa?”

Taidehistorioitsija Anna-Kaisa Rastenberger viittaa Kuukasta kirjoittaessaan kulttuurimaantieteilijä Doreen Masseyhin: ”Jos

ajattelemme kuten Massey, että paikat koostuvat ihmisten keskinäisistä suhteista ja sukupolvien ketjuista, Raakel Kuukan

valokuvat Karjalasta evakuoidusta äidistään ja ghanalaisten sukulaistensa seurasta iloitsevasta tyttärestään osoittavat, että

globaali on aivan yhtä kouriintuntuvaa kuin lähiympäristö tai niin kutsuttu paikallinen. Ja paikallinen aivan yhtä abstraktia ja

monimuotoista kuin globaali.”

94

Kuukan tuotanto tarjoaa huikean kaaren menneisyyden ja tulevaisuuden, yksilöllisten ja yhteisöllisten identiteettikriisien

välille. Haastatellessani Kuukkaa mietin sitä, mitä Rebekasta tulee. Mitä hän joskus muistelee, miten hän identiteettiänsä

tulevaisuudessa rakentaa? Tätä en uskaltanut kysyä sen paremmin Raakelilta kuin Rebekaltakaan, koska muistin Jamaikalta

Brittein saarille muuttaneen mustaihoisen Hallin sanat: ”Totuus on kuitenkin se, että olen täällä, koska perheeni ei ole täällä.

Tulin tosiaankin tänne päästääkseni eroon äidistäni. Eikö elämäntarinani olekin yleispätevä? Me olemme siellä missä olemme

voidaksemme olla poissa jostain muualta.” Kuukka laittaa installaatiossa esille kirjeen äidiltään, joka oli huolissaan siitä, että

Kuukka ei aikoinaan ottanut vastaan tarjottua kuvaamataidonopettajan paikkaa vaan valitsi epävarman valokuvataiteilijan

ammatin opiskelemisen. Mitähän Raakel joskus Rebekalle kirjoittaa?

Hallin mukaan me kaikki olemme hiljakkoin maahan muuttaneita. Kun yritin täsmentää Kuukan paikallista identiteettiä, hän

tunnusti ensin olevansa helsinkiläinen ja sitten vähän ajan kuluttua kielsi sen ja totesi, ettei hänellä oikeastaan ole lainkaan

paikallista identiteettiä. Hän on asunut Helsingin Ruoholahdessa kohta 20 vuotta eikä ole tehnyt yhtäkään teosta, joka

paikantuisi juuri sinne.

Mutta lapsuudenkotiaan, Anjalankosken Muhniemeä hän on kuvannut. ”Kun tietää, mistä tulee, on helpompi elää”, on hän itse

todennut. Kehä alkaa kuitenkin kiertyä umpeen. Videosta ja valokuvista koostuvassa Yön puutarhassa (2011) Muhniemi on

tyhjentynyt: valot palavat, mutta ketään ei ole sisällä. Puutarhan hedelmät ja kukat tulevat pimeydestä aavemaisesti näkyviin.

Muhniemi näyttää kummitustalolta, väliin jopa painajaiselta. Sisällä näkyy kuitenkin seinällä roikkuva Kuukan valokuva hänen

äidistään ja sisarestaan – hänen ensimmäisestä yksityisnäyttelystään vuodelta 1985.

Talo on uneksinnan paikka, kuten ranskalainen filosofi Gaston Bachelard on todennut: ”Muistojen säilyttämiseen tarvitaan

jotain suljettua, joka varjelee niiden arvoa kuvina. […] Kun palautamme mieleen muistoja talosta, me lisäämme niihin

uneksinnan tuomia arvoja; emme koskaan ole oikeita historioitsijoita, vaan meissä on aina hitunen runoilijaa.”

Olkoon kuinka dokumentaristi tahansa tai identiteetin tutkija, on Kuukka enemmän kuin hitusen verran runoilija. Runoilijana

hän antaa myös tilan isälleen, jonka puhdetöinä tekemiä rasioita hän on dokumentoinut kuvissaan. Hänen isänsä ei paljoa

Karjalasta tai sodasta puhunut, kertoi Kuukka. Mutta kuten Bachelard on todennut, suljetussa rasiassa on aina paljon enemmän

kuin avatussa. Suljetun avulla on rikkaampaa kuvitella kuin kokea. Kuukka tietää, että kaikkea ei tarvitse kertoa.

Lähteet:

Bachelard, Gaston: Tilan poetiikka. Nemo 2003

Hall, Stuart: Identiteetti. Vastapaino 1999

Kuukka, Raakel: Äidin kirja. Musta taide 1997

Raakel Kuukka. Kirjeitä tyttärelle. Musta taide 2011. [Essee: Anna-Kaisa Rastenberger]

Raakel Kuukka. Retrospektiivi. Suomen valokuvataiteen museo 2011. [Tekstit: Elina Heikka, Kastehelmi Korpijaakko, Sofia Lahti, Anna-Kaisa Rastenberger]

95

Otso Kantokorpi

The Absent-Present Self

96

In reality no one person – or even their specific characteristics in a very particular role – can be meaningfully reduced to an

intelligible entity by the use of one or more attributes. The author of this text isn’t just ‘an art critic from Helsinki’ any more than

Raakel Kuukka, the subject of this text, is just ‘a photographic artist from Helsinki’. A person’s self consists of hundreds of other

factors, the meaning, importance and tone of which fluctuate depending on time and place and the amount – as well as the

gender – of other people present.

On one early summer’s day in 2014 for example, the artist and the critic were comparing their inherited roots from the area

of ceded Karelia and discussing the distances between locations using words that very few people – including their friends –

have ever heard. Words like “Lottola” (Raakel) and “Pitkäpaasi” (me), in a situation in which we were supposed to be discussing

Raakel Kuukka’s art.

Is this how you discuss art? It can be. At least it should be, if we assume that art is also a part of the mundane everyday life

and that art is communication between the artist, the work and the viewer, and if we presume that the work of art is only ever

actually ready, true and meaningful when it is received – associations and all. This is what I thought about when I was looking

at Kuukka’s photograph from Lottola called Siirtokivilohkare (Boulder) in her publication Mother’s Book.

Siirtokivilohkare is a titled photograph. It is a work of art and it has certain formal and aesthetic characteristics – a dramatic

composition and a strict graphic look that accentuates this even further – but instead of these things I find myself thinking

firstly of place and its spirit and the layers of meaning it produces.

In fact, I feel a kind of envy when I think that I have never been to Pitkäpaasi, unlike Kuukka who has been to Lottola several

times. I haven’t even seen the commonplace stone foundations of destroyed houses which now have a quality of common

shared symbols. I haven’t gazed at the views that are so pivotal to my personal history on my mother’s family’s side, neither

have I seen the – sometimes even named – natural objects that change space into location and construe the genius loci, the

particular spirit of the location.

According to Docent Heikki Kukkonen, “the ambiance of a place or the mental images that a place produces are reflections

of a person’s earlier experiences and memories against which he at any given time puts his environmental experiences into

perspective. Place can also be a collective experience. ”For Kuukka the trips back to the homeland from 1989 onwards, the five

so-called “stone foundation” trips to ceded Karelia, have been personal but also collective. This is how – through memories,

stories and shared experiences – places acquire new layers of meaning time after time.

However, the municipality of Jääski there beyond the border is not Kuukka’s homeland. It’s a place which first existed in

imagination, as mental images produced by her mother’s memories and stories, and which according to Kuukka didn’t look

anything like these stories in 1989: “At first my notions of Karelia didn’t seem to have any connection with what I saw. Familiarity

was born only after several visits. However, the Karelia that I grew to as a child, the land that is no more, lives strongest in me.”

97

Mother’s stories can never die, or as Kuukka said it: “Stories of Karelia spun an image into my mind, an image that didn’t vanish

even after my first trip there in 1989.”

Nevertheless, Lottola in Jääski is a place which Kuukka has begun to have a personal relationship with, complete with its own

stories and reminiscences, its human relations. It’s at once a land that is and that is not. Likewise Kuukka is at the same time

there and not there.

In the words of cultural theorist Stuart Hall, “- - from the first, in relation to them [his family] and then to all the other

symbolic ‘others’, I certainly was always aware of the self as only constituted in some kind of absent-present contestation with

something else, with some other ‘real me’, which is and isn’t there.”

***It has been customary to classify artist with just a few attributes. Anyone with any interest in art knows that Salvador Dalí

was a ‘Surrealist’ and that Pablo Picasso was once a ‘Cubist’. Nowadays the language of art is changing and indeed the isms

of Modernism no longer exist in contemporary art. Even now pivotal expressions are sparsely used, albeit embedded in

sentences which try to build them a wider context. I myself wrote a few years ago about Kuukka’s art the following: “Kuukka’s

images make it easy to sympathize with how a person can perceive their place in the world.” I think that at the time I tried to

consciously avoid the word that has been constantly year after year repeated in contemporary art: ‘identity’. I have read almost

everything ever written about Kuukka, so even without an empirical study I could bet that each text features at least two

words, those of ‘identity’ and ‘woman’. Earlier on there was also talk of ‘subjective photography’. Should Kuukka be therefore

classified as a ‘female photographic artist who examines identity’? I guess so, but that is only a sliver of the truth and therefore I

am unwilling to do so.

During of her career, Kuukka has mostly portrayed her mother, relatives, closest friends, herself and her children. It’s the stuff

of pure identity research I admit, but even I as a man, and a person who is not especially family-orientated, can easily identify

with her thematics and feel that it is close to me. That’s why I know that she is much more than a reference book classification

would suggest.

Kuukka belongs to that generation that fought their way into the previously so manly – and often chauvinist – field of Finnish

photography and took part for instance in the legendary shared exhibition 26 photographers at the Photographic Gallery

Hippolyte in 1984. Kuukka is probably a feminist even though she didn’t want to especially emphasize this in the interview. In

fact, she self-ironically said she was a “nice feminist”. In the sense that her career has clearly demonstrated that “the personal is

political”, as the well-known feminist maxim declares, she is a feminist. Her themes have questioned the classic differentiation

between “inner” and “outer” as well as “private” and “public”, and she has taken part in bringing down the male hegemony and

its hierarchies. At the beginning of the 1980s the Finnish field of photography was very “patriarchal”, as Kuukka expressed it.

That patriarchy was demolished – not because there would have been a specific movement – at least that is how Kuukka

98

feels – but simply because there were so many female students of photography and so many works by female photographers

entering the field in Kuukka’s time. Besides men were learning as well: for example Kuukka remembers Timo Kelaranta as a

kind of “feminist”, since he became known for delicately poetic works where actual recognizably photographic details were

pushed to the background.

Arno Rafael Minkkinen, who used himself as a sculptural model in his works, was the visiting professor of that time and

Kuukka’s important supporter. Minkkinen encouraged her to do “her very own thing, the one she was doing” instead of

demanding that her art met those formalistic demands that photographs were still subjected to at that time in order to be

considered to be “real”. Kuukka never started making “real documents”, photographs were either used to illuminated social

issues (and note: in the case of documentary photography this meant usually only social grievances) or rock-style urban street

imagery. Against this background I cannot help but think that it was a political and art political act that after her mother’s

death Kuukka photographed her siblings and her father in her childhood home’s courtyard at Anjalankoski’s Muhniemi using

the stark proofing typical of Social Photography to create dramatic imagery – and above all that she named this 1985-86 series

Documents. Subjective photography, which depicted the love of close people, intimacy and everyday life instead of problems,

was generally not considered documentary. Kuukka was brave enough to make it just that.

But the field of photography was changing. According to Kuukka, another of her ardent supporters in the beginning of the

1990s was Marjatta Tikkanen, who acted from 1991 onwards as the CEO of both the Finnish Society of Photography and the

newly founded Union of Artist Photographers, and who was also a gallerist for the Hippolyte Photographic Gallery. Kuukka

emphasizes the fact that thanks to Tikkanen’s background at The Association of Finnish Printmakers, she had experience of the

practices of the art field – sales, exhibitions, public relations etc. – which was central in the process of photography becoming

a sort of a card-carrying member of Finnish visual arts. In Tikkanen’s enthusiasm for her new appointment, she inspired and

encouraged artists caught in the mire of artistic work and the art world to apply for grants and hold exhibitions.

Thus the beginning of Kuukka’s career settles at the very point in time when the field of Finnish photography started

to become defined and take shape into something that has later gradually risen to no less than to the very centre of

contemporary art. Kuukka was one of those photographic artists who took part in defining and creating Finnish photography

with their work.

***

Kuukka is the descendant of resettled Karelians, and this is a circumstance that she has dealt with in several works and series

of works. It should be remembered however that no one is born with the identity of “a resettled Karelians’ descendant”.

“Identities are formed and take shape in the very act of representation,” as Stuart Hall has formulated in his investigations into

identity. Being a resettled Karelian is an imaginary product of a people creating significances; thus it is a cultural representation

system. National culture can be defined as a discourse, in Halls words as “a way of constructing meanings which influences

99

and organizes both our actions and our conception of ourselves”. In Kuukka’s case what’s interesting is that she isn’t only a

target of this process, but that through her profession she also represents the forces that specifically produce meanings as a

living – create them, strengthen them, investigate them, deconstruct them, criticize them, question them, ask new questions

about them and place them in new contexts. This is how a conscious layering is formed in Kuukka’s images, a meta-level which

is not without humour, irony and self-irony. Even though it is theoretical, it is part of real life where humour is the one thing

that according to Kuukka “makes it possible to deal with even the most difficult things, which helps me surpass even my own

limits”.

Fast, extensive and constant changes also force us into these new contexts. The globalized world pulls us all into

communication with each other and as a result, there is an equally endless amount of options for identification. As Hall puts it:

“- - as the systems of meaning and cultural representation multiply, we are confronted by a bewildering, fleeting multiplicity

of possible identities, any one of which we could identify with – at least temporarily.” This is my thought the instant I look

at Kuukka’s photographs of her Ghanaian-Finnish daughter Rebekka. Little Rebecca joyfully dancing in the regional dress

of Kymenlaakso is a descendant of resettled Karelians. She has grown up in Finland, she is a Finnish citizen. But her ethnical

background is both Ghanaian and Finnish. Her roots are also in Ghana, but she does not speak the mother tongue of her father

(Brong). Nowadays she is a young girl living in Helsinki’s Ruoholahti, but we can only contemplate on how her identity in each

passage of life will be formed.

The series of images of Rebekka are also political photography, something also Kuukka herself wants to emphasize. A little

half-Ghanaian girl in a Kymenlaakso regional dress isn’t a joke. Kuukka is asking questions about how a person’s appearance

is interpreted in different surroundings. According to her there are still people in Finland who are amazed at the Finnish

language skills of a dark-skinned person even if that person had been born in Finland to a Finnish mother. The regional dress

is Kuukka’s own old dress and the child is her daughter. The series shows how the globalized world appears in the form of

contemporary locality, but it should not be forgotten that it is also about the perfectly commonplace – a mother’s love, a

mother’s desire to showcase her daughter’s beauty, joy and the jubilant movement of the dance – and this is perhaps where

the political nature of the work gathers its strength from. These are the kind of album pictures people would want of their

children. And Kuukka likes to take the side of album pictures and family snapshots. To defend those images which multiply

year after year and fill the photo albums of the past and the hard drives of the present. Hundreds of thousands and millions

of images are true, they are the facilitators of memory and recollection, and therefore also of traumas as well as love. Kuukka

knows well that they are also filled with conventions and the methods that are used to socialize a child and make them socially

acceptable, normal people. This is what she ponders in her video installation Childhood rooms (2009) when she asks: “What is

the child’s own voluntary, imaginative expression and what is related to upbringing and socialization?”

Art historian Anna-Kaisa Rastenberger makes a reference to social geographer Doreen Massey in connection with Kuukka’s

works: “If, like Massey, we presume that places consist of people’s reciprocal relationships and the chains of generations, Raakel

Kuukka’s photographs of her Karelian evacuee mother and her daughter rejoicing the company of her Ghanaian relatives show

100

that the global is just as tangible as the so-called local. And that local is just as abstract and diverse as global.”

Kuukka’s oeuvre builds a tremendous arch between past and present, between personal and communal identity crises. As I

interview Kuukka I wonder what Rebekka will become. What will she recollect, how will she build her identity in the future?

I did not dare ask this from Raakel or Rebekka because I remembered the words of Hall, a black Jamaican who moved to the

British Isles: “The truth is, I am here because it’s where my family is not. I really came here to get away from my mother. Isn’t

that the universal story of life? One is where one is to try and get away from somewhere else.” In one of her installations Kuukka

lays out a letter from her mother, who was worried about Kuukka not accepting the art teacher’s position she was offered and

choosing the uncertain road to become a photographic artist. I wonder what Raakel will someday write to Rebekka.

According to Hall we are all newly-arrived immigrants. When I tried to elaborate on Kuukka’s local identity, she confessed first

that she is from Helsinki and then shortly after denied it and stated that she actually doesn’t have a local identity at all. She has

lived in Ruoholahti in Helsinki for almost 20 years and has never made a single piece of art that would take place there.

She has however depicted her childhood home at Anjalankoski’s Muhniemi. “When you know where you come from, it is

easier to live,” she has said. The circle is nevertheless starting to close. In Night Garden (2011), a work consisting of a video and

photographs, Muhniemi has been emptied: The lights are on, but there is no one inside. Fruits and flowers of the garden eerily

appear from darkness. Muhniemi looks like a haunted house, at times like a nightmare. But on a wall inside the house you can

see Kuukka’s photograph of her mother and her sister, a work from her first solo exhibition in 1985.

The house is the place of dreams like French philosopher Gaston Bachelard has said: “Something closed must retain our

memories, while leaving them their original value as images. Memories of the outside world will never have the same tonality

as those of home and, by recalling these memories, we add to our store of dreams; we are never real historians, but always

near poets, and our emotion is perhaps nothing but an expression of a poetry that was lost.”

She may be a documentarist and she may be a researcher of identity, but Kuukka is also always near a poet. As a poet, she has

given a place also for her father by documenting in her images the boxes he used to make as a pastime. According to Kuukka

her father never said much about Karelia or the war. But as Bachelard has pointed out, there is much more to a closed box

than an opened one. A closed one allows for something richer, imagining rather than experiencing. You don’t have to tell all, as

Kuukka well knows.

Sources:

Bachelard, Gaston: Tilan poetiikka. Nemo 2003

Hall, Stuart: Identiteetti. Vastapaino 1999

Kuukka, Raakel: Äidin kirja – Mother’s Book. Musta taide 1997

Raakel Kuukka. Kirjeitä tyttärelle – Letters to a Daughter. Musta taide 2011. [Essee: Anna-Kaisa Rastenberger]

Raakel Kuukka. Retrospektiivi. Suomen valokuvataiteen museo 2011. [Tekstit: Elina Heikka, Kastehelmi Korpijaakko, Sofia Lahti, Anna-Kaisa Rastenberger]

101

102

103

Eräs historia -teoksessa vuodelta 2013 on kuvattuna punaista taustaa vasten 25 esinettä, jotka näyttävät niin tutuilta, ettei

niiden merkitystä välttämättä heti edes pysähdy miettimään. Kuvissa on tuohesta, puusta ja vuolukivestä tehtyjä rasioita,

pahka-astioita, valokuvakehyksiä, kynttilänjalka, peili. Esineet näyttävät sellaisilta, joita löytää kirpputoreilta, kotiseutumuseon

kokoelmista tai kotien nurkista ja kaappien kätköistä.

Kuvien esineet ovat rintamalla pääosin asemasotavaiheessa 1942 - 43 puhdetöinä syntyneitä käyttö- ja muistoesineitä,

joita lähetettiin kotiin. Esineillä oli pääsääntöisesti kaksi funktiota: joko helpottaa kotirintaman tavarapulaa tai ilahduttaa

vastaanottajaa. Tarve-esineet, kuten päre- ja juurikorit, leikkuulaudat, pesusoikot, länget, kahvi- ja teekalustot, sukset ja

huonekalut otettiin heti käyttöön ja usein ne kuluivat loppuun kovassa käytössä. Koriste-esineet sen sijaan ovat yleensä

paremmin säilyneitä; ne valmistettiin aikaa ja vaivaa säästelemättä, lahjan saajaa lämmöllä ajatellen. Kiitoskirjeet kotoa

palkitsivat vaivannäön ja kirjeitä näytettiin usein korsussa kavereillekin. (Steff a 1981)

Raakel Kuukan lapsuudenkodissa oli muutamia isän sodassa tekemiä esineitä, joista osa oli käytössä, kuten veneen

muotoinen tuhkakuppi, joka seisoi tuvan uunin kupeessa, ja valokuvarasia, jossa säilytettiin kuvia Lottolasta, rajan taakse

jääneestä kotipitäjästä. Oli myös rasioita, joita ei käytetty ja jotka olivat lasten leikkien jäljiltä kolhiintuneita. Raakel ihmetteli

lapsuudessaan, mitä ne olivat, mutta asiaa ei selitetty.

Kuukka opiskeli 1970-luvulla Taideteollisessa korkeakoulussa. Silloinen muotoilun opettaja, professori Severi Parko teetti

oppilaillaan tehtävän, jossa piti valita eri vuosikymmeniltä yksi esine, joka omasta mielestä ilmentää parhaiten aikaansa. Raakel

piirsi kivisen rasian, joka hänen mielestään ilmensi 1940-lukua. Kodin nurkissa pyörineet salaperäiset esineet olivat porautuneet

tajuntaan niin, että ne alkoivat symboloida kokonaista vuosikymmentä.

Kuukka palasi 1990-luvulla uudestaan isän sotapuhdetöinä tekemiin esineisiin Karjala-sarjassaan. Siinä on Eräs historia -nimellä

kuvattuna kuusi esinettä: tuohinen valokuvakehys, kynttilänjalka tekstillä ”Maaselkä”, tuhkakuppi, jossa teksti ”Seesjärvi”, olki-

intarsialipas, pyöreä puinen rasia, jossa ruusukuviolla koristettu kansi ja teksti: ”Muisto Ailille 12.6.1943” sekä luotimotiivein

koristeltu kivirasia. Näiden kuvien kautta Kuukka halusi murtaa vaikenemisen kulttuurin, joka vallitsi suhteessa sotaan vielä

1970-luvulla, jolloin Kuukka aloitti opiskelunsa. Eräs historia ilmentää uhmakkuutta, halua tehdä näkyväksi asioita, joita ei oltu

aiemmin käsitelty kuvataiteessa.

Eräs historiaSanna Ojanne

104

Raakelin isän tekemät esineet ovat hyvin tyypillisiä sotapuhdetöitä. Oli yleistä liittää esineisiin muistokirjoitus, jossa mainitaan

tekopaikka, kuten juuri Seesjärvi tai Maaselkä tai lahjansaajan nimi ja päivämäärä, kuten Raakelin äidille Ailille osoitetussa

puurasiassa. Materiaalit tuohi, puu ja vuolukivi olivat helposti saatavilla ja vaivattomia työstää alkeellisemmillakin työvälineillä.

Vanha sorminäppäryyttä ja kärsivällisyyttä vaativa koristelutapa olki-intarsia eli olkikuviointi herätettiin henkiin uudelleen

rintamaolosuhteissa. (Steffa 1981) Tämän työtavan taidonnäytteitä on Eräs historia -teoksessa vuodelta 2013 kuvattuna

useampiakin, Raakelin isän lippaan lisäksi.

Puhdetöiden teko alkoi spontaanisti sotilaiden omasta halusta kuluttaa aikaa mielekkäällä tavalla vanhan talonpoikaisen

perinteen mukaan. Maatalousyhteiskunnassa varttuneet sotilaat olivat tottuneet tekemään töitä käsillään, niinpä korsussakin

tartuttiin puukkoon ja alettiin veistellä omaksi iloksi pieniä esineitä, kuten sormuksia, kauhoja ja puukon tuppia. Aluksi

puhdetyöt olivat juuri pienimuotoista näpertelyä ajankuluksi, mutta asemasotavaiheen pitkittyessä siitä tuli suoranaista

liiketoimintaa. (Steffa 1981)

Puhdetyöt pitivät ensisijaisesti ajatukset kurissa, mutta ajan mittaan niiden avulla pystyi myös saavuttamaan taloudellista

hyötyä. Puhdetöiden taitajilta tilattiin tuotteita, ja ne maksettiin tupakalla, sokerilla, alkoholilla, rahalla, siviilipaketin sisällöllä

tai palveluksia vaihtamalla. Ne, jotka puhdetöitä tekivät, toivat lomilta tullessaan mukanaan parempia työkaluja, koristelasia,

maaleja, liimaa ja metalleja. (Steffa 1981)

Joukko-osastoista toiseen kierteli taitavia piirtäjiä, jotka myivät mallipiirustuksia erilaisten töiden valmistamista varten. Vuonna

1943 julkaistiin pari kirjasta: Puhdetyömalleja ja Sotilaan puhdetyöopas, jotka tarjosivat niin teknistä opastusta kuin ohjeita

oikeanlaiseen, esteettistä silmää miellyttävään koristeluun. Joissakin joukko-osastoissa oli jopa puhdetyöupseerit, joiden

tehtävänä oli jakaa tietoa ja hoitaa puhdetyökilpailujen käytännön järjestelyt. Puhdetyökilpailuja järjestettiin ensin rykmentin

sisällä, sitten divisioonan puitteissa, ja vähitellen kilpailut kehittyivät valtakunnallisiksi. Palkintoina jaettiin kirjoja, puhdetöinä

tehtyjä pokaaleja, rahaa ja parhaimmillaan lomaa. (Steffa 1981)

Joissakin rykmenteissä puhdetöiden teko oli kaupallistettu siihen pisteeseen, että jokainen mies oli velvoitettu tekemään

ainakin yhden kauhan ja kirveenvarren. Jos ei itse osannut, piti palkata joku taitavampi tekemään se omasta puolesta. Näitä

tuotteita markkinoitiin Saksaan saakka. Saaduilla tuloilla hankittiin elokuvien esityslaitteet ja muuta viihdykettä rykmentin

käyttöön. (Steffa 1981)

Suurikokoisimmillaan puhdetöinä syntyi kokonaisia hirsitaloja, joita tehtiin kaatuneiden aseveljien omaisille, sotilaskodeiksi ja

asevelitaloiksi. Myös kirkkoja rakennettiin. Tämänsuuruiset hankkeet vaativat jo monen miehen työpanoksen. (Steffa 1981)

Sotilaiden arki asemasodan aikana vakiintui omalla tavallaan; elämä oli säännöllistä ja lomavälit kolmesta neljään kuukautta.

Sodan todellisuus ei silti päässyt unohtumaan, varsinkaan Karjalankannaksella, jossa Suomen ja Neuvostoliiton asemat sijaitsivat

näköetäisyyden päässä toisistaan. Ville Kivimäki tuo kirjassaan Murtuneet mielet. Taistelu suomalaissotilaiden hermoista 1939-

105

1945 esiin yllättävän seikan: jatkosodan tyypillisin psykiatrinen sotilaspotilas oli näennäisen rauhallisen asemasodan hermoja

raastavien olosuhteiden uhri, ei hyökkäysvaiheen tai kesän 1944 torjuntataistelujen sokeeraama sotilas. Kun sota jatkui ja

enteet muuttuivat alati synkemmiksi vuosina 1942-44, syvenivät sotilaiden pettymys ja ahdistus. Äärimmäisillään tilanne johti

itsetuhoisuuteen. Suomalaissotilaiden itsemurhat lisääntyivät tasaisesti koko asemasotavaiheen ajan ja saavuttivat huippunsa

juuri ennen Neuvostoliiton suurhyökkäyksen alkua. (2013)

Miesten mielialakysymys oli rintamalla erittäin tärkeä seikka, ja siihen puhdetöillä oli huomattavan positiivinen vaikutus

– ne auttoivat miehiä pääsemään ainakin osittain eroon ajatuksista, jotka liikkuivat sodan kauheuksissa, kuolemassa ja

kuolemanpelossa. Sen vuoksi päällystö suhtautui pääsääntöisesti myötämielisesti puhdetöiden tekoon. Puhdetyöt antoivat

voimia kestää paineita ja samalla ne muodostuivat tietynlaisiksi yhteydenpitovälineiksi kotirintamaan. Ne, joilla oli joku, jota

ajatella, selvisivät paremmin henkisestä puristuksesta.

Kivimäen mukaan näyttää siltä, että asemasodan aikana, jolloin sotilaiden psyykkiset häiriöt johtuivat yleensä epäsuoremmin

varsinaisista sotaelämyksistä, avioliitto saattoi edesauttaa sotilaan psyykkistä selviämistä. Avioliitto intiiminä ihmissuhteena

auttoi kestämään pitkittyneen asemasodan henkisiä koettelemuksia: yhä mielettömämmältä vaikuttavassa ympäristössä se

tarjosi parhaimmillaan mielekkään ankkurin selvitä nykyhetkestä ja ajatella parempaa tulevaisuutta. (2013)

Raakel Kuukan isä selvisi sodasta, mutta monien kaltaistensa tavoin hän ei siitä paljoa halunnut puhua. Sodan jättämät jäljet

purkautuivat epäsuorasti lapsen näkökulmasta katsottuna liiallisena jyrkkyytenä ja henkisenä poissaolona. Isä oli fyysisesti läsnä,

hoiti perheensä ja raha-asiansa hyvin, mutta jäi henkisesti etäiseksi. Aikuisena Raakel alkoi ymmärtää isäänsä ja isän taustaa

paremmin.

Isä oli mukana yhdellä Raakelin serkkujensa kanssa Karjalaan tekemällä matkalla. Isä oli raivannut ennen sotia Lottolaan pellon

ja halusi tietää, missä kunnossa se oli. Hän ei jaksanut kävellä sinne asti, joten Raakel kävi ottamassa paikasta kuvia. Isän pellosta

syntyi kuuden kuvan sarja, jossa näkyy saniaispöheikköjä ja palasia metsästä, jotka olivat vallanneet alueen. Pellosta oli kasvanut

rehevöitynyt, humiseva hyönteisten paratiisi.

Karjala-sarjassa Kuukka kuvaa menetystä, sitä, mitä jää jäljelle: metsittyneitä peltoja ja esineitä, jotka ainoina konkreettisina

kiinnekohtina kadotettuun paikkaan ja aikaan saavat suorastaan pyhäinjäännöksen aseman. Eräs historia -teos puolestaan

osoittaa, kuinka pieni, arkinen ja kaikessa arkisuudessaan huomaamaton esine voi lähemmin tarkasteltuna viitata itseään

suurempaan historialliseen tilanteeseen tai tapahtumaan. Esineet, jotka ensi näkemältä eivät kerro mitään, kantavatkin

itsessään kokonaista sodanaikaista historiaa. Historian tapahtumat väistämättä vaikuttavat meihin – ja siirtyvät jossain

muodossa sukupolvelta toiselle. Sotahistorian kautta pieni pala Karjalaa on tarttunut meihin kaikkiin.

106

LÄHTEET

Raakel Kuukan haastattelu Helsingissä 16.6.2014

Kirjallisuus

Kivimäki, Ville, 2013. Murtuneet mielet. Taistelu suomalaissotilaiden hermoista 1939–1945. WSOY, Helsinki.

Steffa, Liisa ja Tim, 1981. Muisto Syväriltä. Sota-ajan puhdetyöt. Otava, Helsinki.

REFERENCES

Raakel Kuukka’s interview, Helsinki 16.6.2014

Literature

Kivimäki, Ville, 2013. Murtuneet mielet. Taistelu suomalaissotilaiden hermoista 1939–1945. WSOY, Helsinki.

Steffa, Liisa ja Tim, 1981. Muisto Syväriltä. Sota-ajan puhdetyöt. Finnish Trench Art. Otava, Helsinki.

107

The 25 objects photographed against a red background in A Certain History from 2013 are so seemingly familiar that, at fi rst,

one does not even stop to think of their meaning. The objects are boxes made of bark, wood and soapstone, vases made

of burls, picture frames, a candle holder, a mirror. They look like the kind of things that you can fi nd from fl ea markets, the

collections of a local history museum or from the forgotten corners and cabinets of someone’s home.

Actually the objects are trench art, utensils and keepsakes created at the battle front and then sent home, made between 1942

and 1943 when the war was in trench warfare phase. In general the objects had two functions: either to alleviate the shortage

of commodities at the home front or to cheer up the recipient. Utensils, such as baskets made from shingles and roots,

chopping boards, wash basins, collars, coff ee and tea sets, skis and furniture, were put to use immediately and were eventually

worn to the ground. Decorative pieces however have usually been better preserved; they were made as skilfully as possible

irrespective of all the time it consumed, thinking fondly of the recipient. Letters of thanks made it all worthwhile and were

often shown to friends in the dugouts. (Steff a 1981)

In Raakel Kuukka’s childhood home some of the objects her father had made as trench art were in use, such as the boat-

shaped ash tray that stood by the oven in the cottage, and the box of photographs that held pictures from Lottola, the home

county that had been left behind when war shifted the boarder. There were also small boxes that were not used and which

were dented by children’s plays. As a child Raakel used to wonder what they were, but they were never explained.

During the 1970s Kuukka studied at The School of Arts and Design. Professor Severi Parko, the erstwhile teacher of design, had

his students pick one object from diff erent decades that in their opinion best represented the time in question. Raakel drew a

stone casket that to her embodied the 1940s. The mysterious objects around the house had been embedded so deep into her

consciousness that they had started to symbolize an entire decade.

In the 1990s Kuukka again returned to the objects her father had made as trench art in her series named Karelia. One of

the pieces called A Certain History depicts six objects: A photograph frame made of bark; a candle holder with the writing

“Maaselkä” on it (indicating the place it was made in); an ash tray marked “Seesjärvi”; an straw casket made with intarsia

technique; a round wooden box with a rose patterned lid and the text “Remembrance for Aili 12.6.1943”; and a wooden case

engraved with bullet motives. With these images Kuukka wanted to break through the silence that prevailed in relation to the

war still in the 1970s when she stated her studies. A Certain History is a defi ant work that wants to bring to light things that

had not been previously touched in art.

A Certain HistorySanna Ojanne

108

These objects that Raakel’s father had made are very typical trench art. It was common to add to the object an epitaph that

noted the place it was made, such as Seesjärvi or Maaselkä, or the name of the recipient and date the object was made, as in

the wooden box meant for Raakel’s mother Aili. The materials used – bark, wood and soapstone – were accessible and easily

workable even with the most basic of tools. The old straw intarsia technique that required dexterous hands and patience was

resurrected in the front line. (Steffa 1981) There are several fine examples of this technique aside from Raakel’s fathers basket

included in the 2013 version of A Certain History.

Making trench art started spontaneously as soldiers wanted to while away the time in a meaningful way according to old

peasant traditions. The soldiers had grown up in an agrarian society and were used to working with their hands, therefore

it was natural to pick up a knife and whittle small objects such as rings, ladles and knife sheaths for one’s own pleasure. In

the beginning trench art was about fiddling with something to pass the time, but as the trench war continued it became a

downright form of trade. (Steffa 1981)

Initially trench art helped to keep thoughts together, but over time they became a way of acquiring economic gains as well.

The makers of trench art crafted made-to-order pieces which were paid for with tobacco, sugar, alcohol, money, contents of

packages from home, or by exchanging services. The makers of trench art bought back better tools, ornamental glass, paints,

glue and metals with them from their time on leave. (Steffa 1981)

Skilled sketch artists toured the units selling designs for the preparation of different kinds of objects. In 1943 the publications

Puhdetyömalleja (Trench art designs) and Sotilaan puhdetyöopas (The soldier’s trench art guide) offered technical guidance

as well as instructions on how to make proper aesthetically pleasing decorations. Some units even had trench art officers who

were in charge of giving out information and taking care of the organization of trench art competitions. The competitions

were at first held within a unit, then at division level and gradually they evolved into national events. The prizes were books,

trench art trophies, money and, at best, some time off. (Steffa 1981)

In some regiments trench art became so commercialized that every soldier was obliged to make at least one ladle and one

handle for an axe. If someone didn’t know how to make them, they had to hire someone more skilled to do the job. These

objects were marketed as far as Germany. The income acquired was used to procure film projectors and other forms of

pastime for the regiment. (Steffa 1981)

The largest scale of trench art was making entire log houses for the families of fallen brothers-in-arms or canteens and

brothers-in-arms’ houses. Even churches were built. Projects this size required that many men were working together. (Steffa

1981)

Everyday life in the trenches became in a way stabilized for the soldiers; Life was regular and there was a leave every three to

four months. The reality of war was never forgotten though, especially on the Karelian Isthmus where the Finnish and Russian

109

trenches were within eye distance of each other. In his book Murtuneet mielet. Taistelu suomalaissotilaiden hermoista 1939–

1945 (Broken Minds. The fight over the Finnish soldiers’ nerves 1939–1945), author Ville Kivimäki highlights a truly surprising

fact: The most common military psychiatric patient was a soldier who was subject to the nerve-racking conditions of the

apparently peaceful trench war, not a soldier who was shocked by the attack phase or the defensive battle of the summer

of 1944. As the war continued and the omens looked all the more bleak in 1942–1944, the disappointment and distress of

the soldiers grew. At its most extreme the situation lead to suicidal behaviour. The suicides of Finnish soldiers became more

common at a constant rate during the whole period of trench war and peaked just before the Soviet forces’ offensive. (Kivimäki

2013)

The spirit of the men at the frontline was of utmost importance, something trench art had a significantly positive effect on

– helping men to at least partly shake off thoughts about the horrors of war, death and fear of death. Therefore the offices

mainly condoned making trench art. It gave the men strength to handle pressure and became a form of communication with

the home front. The soldiers that had someone to think about handled the emotional pressure better.

According to Kivimäki, it seems that during trench war when the soldier’s psychological disorders were mostly due to events

not directly related to the fighting, marriage could help support a stronger state of mind. Marriage as an intimate relationship

helped to deal with the mental pressure of trench war: In an increasingly mindless environment it acted at best as an anchor

that helped to survive the present and think of a brighter future. (Kivimäki 2013)

Raakel Kuukka’s father survived the war, but like so many others like him he did not like to speak much about it. From a child’s

perspective, the scars of war were indirectly made apparent as excessive strictness and mental absence. Physically father was

there, took care of his family and monetary issues, but he remained distant on a spiritual level. As an adult Raakel started to

finally understand her father and his background more.

Father joined in on one of the trips Raakel and her cousins made to Karelia. He had cleared a field in Lottola before the war

and wanted to know how it was doing. He didn’t have the strength to walk all the way so Raakel went there to take pictures.

Father’s field became a series of six pictures showing bushes of ferns and segments of the forest that had taken over. The field

had become an overgrown, humming insect paradise.

Kuukka’s Karjala series is about loss, about what is left: Reforested fields and objects that have become nearly hallowed to the

state of relics because they are the only concrete things that are still attached to a lost place and time. A Certain History in turn

makes apparent how some small, mundane and in everyday life totally inconspicuous object can on closer inspection refer to

a greater historical situation or event. Things that at first glance do not speak to us can actually hide within a whole wartime

history. The events of the past inexorably affect us – and are transferred in some form from generation to generation. Through

war history, a minute piece of Karelia is embedded in all of us.

110

1955 Syntyy Kotkassa, kotipaikka Muhniemen kylä Anjalassa.

Äiti emäntä Aili Kuukka, os. Kalso (1920-1984). Isä maanviljelijä, kirvesmies Vilho Kuukka (1913-2000). Sisarukset:

emäntä Riitta Tani (s.1939), luokanopettaja Reetta Kiiski (s.1941), postivirkailija Regina Eriksson (s. 1944),

osastopäällikkö Risto Kuukka (1946 -2011), trukinkuljettaja Rauli Kuukka (s. 1949).

1974 Suorittaa ylioppilastutkinnon ja muuttaa Helsinkiin. Piirustus-, maalaus- ja kuvanveisto-opintoja Taideteollisen

korkeakoulun koulutuskeskuksen yleisellä linjalla.

1975 Aloittaa kuvaamataidon opettajan opinnot Taideteollisessa korkeakoulussa. Tekee elämänsä ensimmäisen

ulkomaanmatkan linja-autolla Moskovaan ja kesällä Interrail-matkan ympäri Eurooppaa.

1976 Ostaa itselleen järjestelmäkameran Canon Ftb:n kotitalonsa maalaamisesta ansaitsemillaan rahoilla.

1979 Valmistuu kuvaamataidon opettajaksi. Auskultoi Helsingin yliopistossa 1979-1980.

1980 Saa kuvaamataidon lehtorin viran Forssasta. Toteaa, että haluaa jatkaa taideopintoja ja palaa Helsinkiin. Opettaa

Kalliola-opistossa ja Vantaan työväenopistossa valokuvausta, piirustusta ja maalausta. Pääsee ylimääräiseksi

opiskelijaksi valokuvataiteen laitokselle.

1981 Aloittaa opinnot Taideteollisen korkeakoulun valokuvataiteen laitoksella. Opinnot vuosina 1981-1988. Opettajina

mm. Timo Kelaranta, Pentti Sammallahti, Ismo Kajander, Sakari Sunila, Matti Saanio, Arno Rafael Minkkinen ja Ulla

Jokisalo.

1982 Ensimmäistä kertaa valokuvia esillä valokuvauksen opiskelijoiden näyttelyssä Vanhalla Ylioppilastalolla Helsingissä.

Äiti sairastuu syöpään.

1984 Osallistuu naisvalokuvaajien näyttelyyn 26 Valokuvaajaa valokuvagalleria Hippolytessä Helsingissä. Äiti kuolee

63-vuotiaana.

1985 Debyyttinäyttely Kosketan otsaasi, sen hellää kalliopintaa valokuvagalleria Hippolytessä.Osallistuu opettajansa

Arno Rafael Minkkisen kutsumana Jäävuori II -näyttelyyn valokuvagalleria Hippolytessä.

1986 Yksityisnäyttely Kosketan otsaasi, sen hellää kalliopintaa esillä Kotkan pääkirjastossa ja Myllykosken kirjastossa

Anjalankoskella.

Biografi aRaakel Kuukka

111

Valokuvia esillä ryhmänäyttelyssä: Contemporary Finnish Photography, Ganser Art Gallery, Pennsylvania, USA.

Osallistuu Helsingin Taidehallissa Suomen valokuvataiteen museon järjestämään suomalaista valokuvataidetta

esittelevään näyttelyyn Minne? Suomalainen valokuvaus 1842-1986.

Valitaan kansainväliseen nuorten valokuvaajien näyttelyyn Award for Young European Photographers 85,

Frankfurter Kunstverein, Steinernes Haus Römerberg, Frankfurt.

Toimii freelance-valokuvaajana Ylioppilaslehdessä ja Ylen uutistoimituksessa, ja kuvaa henkilökuvat Anneli

Ollikaisen toimittamaan kirjaan Haaveesta vai pakosta – näkökulmia teatteriohjaajan työhön

1987 Yksityisnäyttely Dokumentteja 1986-1987, Galleria Finnfoto, Helsinki.

Anu Uimonen kirjoittaa näyttelystä Helsingin sanomissa 22.10.1987: Raakel Kuukka antaa vahvan näytön

puhtaan, suoran valokuvan voimasta – kaiken niin muodikkaan kokeilevuuden keskellä. [--] Raakel Kuukka tunkeutuu

kuvaamisen avulla omaan menneisyyteensä, kyselee oman identiteettinsä perään. [--] Kuukka on taiturillinen

materiaalien tallentaja, kuvat vetoavat voimakkaasti kosketusaistiin. Silkkitäkin liukkaus, uimalakin kukkien kumisuus

ja maassa maatuvien lehtien kahisevuus tuntuvat ärsyttävän silmien lisäksi myös muita aisteja.

Ihmisten lisäksi kuvissa on konkreettisesti läsnä paikan henki, joka rakentuu koivuista, hangesta, vanhoista

rakennuksista, valon ja varjon pelistä. Kuvattavan istuttaminen keskelle takkuista metsää on kommentti tuosta

henkilöstä, hänen suhteestaan miljööseen ja kuvaajan suhteesta molempiin. ”Isä” asettuu osaksi paljon jykevämpää

metsää kuin kuvien naiset. [--] Sommittelu korostaa pintaa, ei tilaa. Hätkähdyttävimmissä kuvissa mallin kasvot

jäävät varjoon ja kirkas valo poimii esiin runkoja ja oksia taustalta, näin henkilö aivan konkreettisesti uppoaa taustaan.

Dramaattinen valon käyttö vaikuttaa täysin luontevalta ja on myös hyvin paljastava. Kuvista henkii vakavuus,

kadonnut pysyvyys, jota ei enää ole. Luonto ja henkilöt ovat kuvien rakenteessa samanarvoisia ja niin ne ovat kuvien

sisällössäkin.”

1988 Syntyy lapsi Otto Kaikkonen.

Yhteisnäyttely Tone Arstilan ja Päivi Valtosen kanssa Victor Barsokevitsch -valokuvakeskuksessa Kuopiossa.

Valokuvia esillä Questioning Europe -näyttelyssä Rotterdamin valokuvabiennaalissa yhdessä Ulla Jokisalon ja Jorma

Purasen kanssa.

1989 Ensimmäinen matka Jääskeen, Karjalaan, isän, tätien ja entisten kotikyläläisten kanssa.

Osallistuu kiertonäyttelyihin Most 13 – Silta 13 Venäjällä ja Closing Out The Eighties Yhdysvalloissa.

Ryhmänäyttely Väriä yhdessä Ulla Jokisalon, Stefan Bremerin, Timo Kelarannan ja Saila Purasen kanssa

valokuvagalleria Hippolytessä Helsingissä ja galleria Okrassa Vantaalla.

1990 Osallistuu näyttelyyn Valokuva ja filosofia yhdessä Heini Höltän ja Ulla Jokisalon kanssa Suomen Ranskan

instituutissa Pariisissa.

112

1991 Valokuvia esillä Finnice – La Photographie finlandaise, 11 Biennale Internationale, Nizza, Ranska.

1992 Yksityisnäyttely Galleria Luukussa Joensuussa.

1993 Matka isän, sisarusten ja entisten lottolalaisten kanssa Jääsken Lottolaan, nykyiseen Lesogorskiin.

Yksityisnäyttely Sydämen hauta valokuvagalleria Hippolytessä Helsingissä.

1994-1996 Ohjaajana ja koordinoijana Turun taiteen ja viestinnän oppilaitoksen valokuvaprojektissa Suuri Ivanovka. Näyttely

esillä Hatsinassa, Venäjällä, Turussa ja Helsingissä.

Näyttelyyn liittyvä valokuvakirja Suuri Ivanovka ilmestyy 1996.

1995 Kuvaa 1994-1995 omakuvallisen sarjan Musta albumi, joka on esillä Galleria Finnfotossa Helsingissä ja Mikkelin

valokuvakeskuksessa 1995 ja Järvenpäätalossa 1996.

Osallistuu PostFem -naisvalokuvaajien postitaidenäyttelyyn Postimuseossa Helsingissä ja Floating Forks

-näyttelyyn Galleria Harmoniassa Jyväskylässä.

1996 Syntyy tytär Rebekka Kuukka.

Lapsen odotusaikana kuvaa valokuvasarjan Luonnos muotokuvaksi raskauden aikana.

1998 Valokuvakirja Äidin kirja – Mothers Book (Musta taide) julkaistaan.

1999 Kuvausmatka Karjalaan, Lottolaan.

Yksityisnäyttely Kotipaikkoja Valokuvagalleria Hippolytessä Helsingissä.

2000 Isä kuolee 87-vuotiaana.

Yksityisnäyttely Kotipaikkoja, Häme-Galleria, Lahti.

2001 Yksityisnäyttely Isän jäljessä, Suomen valokuvataiteen museon projektitila, Helsinki

2002 Osallistuu useisiin ryhmänäyttelyihin:

• Poptaide ja politiikka, taiteen aktivistit, Kiasma, Nykytaiteen museo, Helsinki.

• Virne, huumori suomalaisessa valokuvataiteessa, Mikkelin valokuvakeskus, Hämeenlinnan kulttuurikeskus,

Galleria Harmonia, Jyväskylä, Rantagalleria, Oulu.

• Suomen taiteilijaseuran 107. vuosinäyttely, Taidehalli, Helsinki.

• Valokuvanäyttely lapsille, järjestäjä valokuvakeskus Zebra, Karjaa.

• Perhe, yksityisiä asioita, Suomen valokuvataiteen museo, Helsinki.

113

Kuukauden residenssijakso Suomen New Yorkin kulttuuri-instituutin residenssissä New Yorkissa. Mukana sisko

Reetta Kiiski ja tytär Rebekka.

2003 Ryhmänäyttely Inhimillinen arki, Vantaan taidemuseo. Esillä Videoinstallaatio Rumpali.

2004 Kuvaa materiaalia videoteosta varten Lottolassa.

Videoteos Rumpali esillä videokoosteessa Parallel Realities, Contemporary Video Art from Scandinavia, College of

Fine Arts and Design, Womens University, Soul, Etelä- Korea.

Teoksia sarjasta Rebekka esillä ryhmänäyttelyssä The Eyes of a Woman, Maputo, Mosambik.

2005 Yksityisnäyttely Rebekka, Valokuvagalleria Hippolyte, Helsinki.

Toteuttaa julkisen teoksen Muistot / Unelmat Helsingin kaupungille Kustaankartanon vanhainkotiin.

Saa Suomen Taiteilijaseuran myöntämän Palokärki-palkinnon.

2006 Videoinstallaatio Irjan kertomus esillä ryhmänäyttelyssä Vastakertomuksia Keravan taidemuseossa ja Oulun

taidemuseossa.

”Irjan kertomuksessa yhdistän tätini Irjan kertomia evakkomatkakokemuksia videokuviin, jotka kuvasin vuonna 2004

tekemälläni kotiseutumatkalla sukuni entiseen kotikylään rajantakaiseen Karjalaan. Matkakuvat ovat maisemia

matkalta Suomesta entiseen Jääskeen nykyiseen Lesogorskiin Venäjällä. Kuvasin myös sisariani ja serkkujani

seisomassa sukujensa entisten kotitalojen paikoilla.”

Osallistuu lukuisiin ryhmänäyttelyihin niin kotimaassa kuin ulkomailla.

2007 Harmaa aines – valokuva on ajattelua, Suomen valokuvataiteen museo, Helsinki.

Oi maamme! Tennispalatsi, Helsingin kaupungin taidemuseo ja Kuntsin modernin taiteen museo, Vaasa.

Sweet Punch, The Physics Room Gallery, Christchurch ja Wellington, Uusi-Seelanti.

2008 Yksityisnäyttely Rebekka ja kansallispuku, Kaakkois- Suomen Valokuvakeskus, Lappeenranta.

Ryhmänäyttelyt ja videoesitykset:

• Kohtalokkaita hetkiä – sodan kuvia taiteessa, Etelä-Karjalan taidemuseo, Lappeenranta.

• Daily Life: places + people, Video Lounge, Bienal de São Paulo, Brasilia.

• Arctic Hysteria Onscreen, MoMa, New York.

• Where is Pressure, there is Folkdance, Lauritz Kunsthal, Kööpenhamina.

114

2009 Yksityisnäyttely Lapsuuden huoneet, Kluuvin galleria, Helsinki.

2010 Yksityisnäyttely: Kysymyksiä alkuperästä, Artpurha, Anjalan kartano, Kouvola.

Osallistuu useisiin ryhmänäyttelyihin niin kotimaassa kuin ulkomailla.

2011 Retrospektiivinen näyttely, Suomen valokuvataiteen museo, Helsinki.

Valokuvateos Kirjeitä tyttärelle (Musta taide) julkaistaan.

Kunnioita isääsi ja äitiäsi, Mäntän kuvataideviikot.

2012 Ryhmänäyttely Karjala! Joensuun taidemuseo.

2013 Osallistuu ryhmänäyttelyihin:

• Bodies, Borders and Crossings, Porin taidemuseo.

• Thread and Paper, Kuntsin modernin taiteen museo, Vaasa.

• Ole oma itsesi, ole monsteri, ole optimisti, Ars Auttoinen.

• Ars Sippola, ympäristötaidetapahtuma, Kouvola.

• Karjala! Helsingin Taidehalli.

Saa marraskuussa valokuvataiteen valtionpalkinnon.

Valitaan joulukuussa Kouvolan kuvataiteilijaksi kolmivuotiskaudelle 2014-2016.

2014 Yksityisnäyttely Raakel Kuukka – Mistä tulen, minne menen? Kouvolan taidemuseo Poikilo.

Näyttelyn yhteydessä ilmestyy samanniminen näyttelyjulkaisu.

115

1955 Born in Kotka Finland, home in the village of Muhniemi in Anjala.

Mother matron Aili Kuukka, née Kalso (1920–1984). Father farmer, carpenter Vilho Kuukka (1913–2000). Siblings:

matron Riitta Tani (b. 1939), class teacher Reetta Kiiski (b. 1941), post clerk Regina Eriksson (b. 1944), department

chief Risto Kuukka (1946–2011), forklift driver Rauli Kuukka (b. 1949).

1974 Graduates as a baccalaureate and moves to Helsinki.

Studies drawing, painting and sculpture at The School of Arts and Design.

1975 Starts studies to become an art teacher in the School of Arts and Design. Goes on her fi rst trip abroad by bus to

Moscow and during the summer around Europe on the InterRail.

1976 Buys her fi rst SLR camera, a Canon Ftb, with the money she earned from painting her home.

1979 Graduates as art teacher. Trains at the University of Helsinki from 1979 to 1980.

1980 Obtains a teaching position in Forssa. Decides to continue art studies and returns to Helsinki.

Teaches photography, drawing and painting at the Kalliola Institute and the Vantaa Adult Education Institute. Is

accepted as an additional student in the Degree Programme in Photography.

1981 Starts studies at the School of Arts and Design’s Degree Programme in Photography. Studies between 1981 and

1988. Teachers include Timo Kelaranta, Pentti Sammallahti, Ismo Kajander, Sakari Sunila, Matti Saanio, Arno Rafael

Minkkinen and Ulla Jokisalo among others.

1982 Photographs fi rst shown in undergraduate exhibition at the Old Student House. Mother diagnosed with cancer.

1984 Participates in female-only26 Photographers exhibition at the Photographic Gallery Hippolyte in Helsinki. Mother

dies at the age of 63.

1985 First solo exhibition I touch your forehead, its gentle craggy surface at the Photographic Gallery Hippolyte. Is

invited by her teacher Arno Rafael Minkkinen to take part in the Iceberg II exhibition at the Photographic Gallery

Hippolyte.

BiographyRaakel Kuukka

116

1986 Solo exhibition I touch your forehead, its gentle craggy surface on show at the main library of Kotka and at the

Myllykoski library in Anjalankoski. Participates in group exhibition Contemporary Finnish Photography, Ganser Art

Gallery, Pennsylvania, USA.

Takes part in the group exhibition Where to? Finnish Photography 1842–1986 organized by the Finnish Museum

of Photography at the Kunsthalle Helsinki. Is chosen to take part in the international young photographers’

exhibition Award for Young European Photographers 85, Frankfurter Kunstverein, Steinernes Haus Römerberg,

Frankfurt. Works as a freelance photographer for Ylioppilaslehti, a Finnish student newspaper, and for YLE,

the Finnish broadcasting Company. Takes portraits for the publication Haaveesta vai pakosta – näkökulmia

teatteriohjaajan työhön (From dreams or necessity – Insights into the Work of a Theatre D irector), edited by

Anneli Ollikainen.

1987 Solo exhibition Documents 1986–1987, Gallery Finnfoto, Helsinki.

Anu Uimonen writes about the exhibition in Helsingin Sanomat 22.10.1987:

”Raakel Kuukka offers a powerful example of pure, straightforward photography – in the midst of the all this

gimmicky experimentation. [--] Raakel Kuukka penetrates her own past with her photography, asks questions

about her own identity. [--] Kuukka is a masterful documenter, with images strongly appealing to the sense of

touch. The slipperiness of the silk quilt, the rubberiness of the swimming cap flowers and the rustling of leaves

rotting on the ground not titillate the eyes but also the other senses. The images depict not only people but also

concretely show the genius loci which is comprised of birches, snowdrifts, old buildings, the play of light and

shade.

Having the person photographed sit in the middle of a tangled forest is a comment on the person, the relationship

with the milieu and the photographer’s relationship to both. ‘Father’ is part of a much more sturdy forest than the

women in the images.

[--] The composition emphasizes surface, not space. In the most startling images the model’s face is in shade and

a bright light picks out tree trunks and branches from the background, making the person quite concretely sink

into the background. The dramatic use of light seems perfectly natural and is also very revealing. The images

exude seriousness, a lost stability which is no longer there. Nature and the models are equal in the structure of the

images, and likewise in the content of the images.”

1988 Son Otto Kaikkonen is born.

Joint exhibition with Tone Arstila and Päivi Valtonen at the Victor Barsokevitsch Photographic Centre in Kuopio.

Photographs on show at the Questioning Europe exhibition at the Photo Biennale Rotterdam alongside works

from Ulla Jokisalo and Jorma Puranen.

1989 First trip to Jääski in Karelia with father, aunts and folks from her home village.

117

Takes part in touring exhibitions Most 13 – Silta 13 (Bridge 13) in Russia and Closing Out The Eighties in the

United States. Group exhibition Colours with Ulla Jokisalo, Stefan Bremer, Timo Kelaranta and Saila Puranen at

Photographic Gallery Hippolyte and Gallery Ocra in Vantaa.

1990 Participates in La Photographie et La Philosophie exhibition with Heini Hölttä and Ulla Jokisalo at the Finnish

Institute in Paris.

1991 Photographs on show at Finnice – La Photographie Finlandaise, 11 Biennale Internationale, Nice, France.

1992 Solo exhibition at Luukku Gallery in Joensuu.

1993 Trip to Jääski, Lottola (nowadays Lesogorsk), with father, siblings and former Lottola folk.

Solo exhibition Heart’s Grave at Photographic Gallery Hippolyte.

1994–1996 Director and coordinator of the Turku School of Art and Communications photographic project The Great

Ivanovka. Exhibition shown in Gatchina, Russia, and Turku and Helsinki in Finland. Exhibition catalogue The Great

Ivanovka published in 1996.

1995 Makes self-portrait series Black Album in 1994–1995, exhibited in Finnfoto Gallery in Helsinki and Mikkeli

Photographic Centre in 1995 and Järvenpää House in 1996.

Participates in PostFem – Female Photographers’ Mail Art exhibition at the Postal Museum in Helsinki and the

Floating Forks exhibition on Gallery Harmonia in Jyväskylä.

1996 Daughter Rebekka Kuukka is born.

During pregnancy makes series of photographs taken called A Sketch for a Portrait During Pregnancy.

1998 Photographic book Äidin kirja – Mother’s Book published by Musta Taide.

1999 Filming trip to Karelia, Lottola.

Solo exhibition Homes at Photographic Gallery Hippolyte.

2000 Father dies at the age of 87.

Solo exhibition Homes, Häme Gallery, Lahti.

2001 Solo exhibition In My Father’s Footsteps, Finnish Museum of Photography, project room.

2002 Participates in several group exhibitions:

Pop Art and Politics, the Activists of Art Kiasma Museum of Contemporary Art, Helsinki.

118

Grin, Humour in Finnish Photographic Art, Mikkeli Centre of Photography, Hämeenlinna Cultural Centre, Gallery

Harmonia, Jyväskylä, Rantagallery, Oulu.

The 107th Finnish Artists’ exhibition, Kunsthalle Helsinki.

Photograph Exhibition for Children, organizer Centre of Photography Zebra, Karjaa.

Family, Private Affairs, Finnish Museum of Photography, Helsinki.

Spends a month working in the residency of the Finnish Cultural Institute in New York. Accompanied by sister

Reetta Kiiski and daughter Rebekka.

2003 Group exhibition Ordinary Life, Vantaa Art Museum. Shows video installation Drummer.

2004 Films material for a video installation in Lottola.

Video installation Drummer included in video compilation Parallel Realities, Contemporary Video Art from

Scandinavia, College of Fine Arts and Design, Women’s’ University, Soul, South Korea.

Works from the series Rebekka on show in the group exhibition The Eyes of a Woman, Maputo, Mozambique.

2005 Solo exhibition Rebekka at Photographic Gallery Hippolyte.

Execution of public art piece Memories / Dreams for the City of Helsinki, Kustaankartano retirement home.

Receives the Palokärki Prize from the Artists’ Association of Finland.

2006 Video installation Irja’s Story displayed in the group exhibition Counter Narratives in Kerava Art Museum and

Oulu Art Museum.

”In Irja’s Story I combine my Aunt Irja’s tales of being evacuated with a video I made in 2004 of my family’s former

village on the other side of the border in Karelia.

”Images from the journey are landscapes from my trip to Jääski, present day Lesogorsk, in Russia. I also

photographed my sisters and cousins standing where their family homes used to be.”

Participates in several group exhibitions both home and abroad.

2007 Grey matter – Photography is Thinking¸Finnish Museum of Photography, Helsinki.

Oi maamme! – Our Land!, Helsinki Art Museum in Tennis Palace and Kuntsi Museum of Modern Art , Vaasa.

Sweet Punch,The Physics Room Gallery, Christchurch and Wellington, New Zealand.

119

2008 Solo exhibition Rebekka and the National Costume, Photographic Centre in South-Eastern Finland, Lappeenranta.

Group exhibitions and video screenings:

Fateful Moments – Images of War in Art, South-Karelia Art Museum, Lappeenranta.

Daily Life: places + people, Video Lounge, Bienal de São Paulo, Brazil.

Arctic Hysteria Onscreen, MoMa, New York.

Where is Pressure, there is Folkdance, Lauritz Kunsthal, Copenhagen.

2009 Solo exhibition Childhood Rooms, Kluuvi Gallery, Helsinki.

2010 Solo exhibition Questions of origin, Artpurha, Anjala, Kouvola.

Participates in several group exhibitions both at home and abroad.

2011 Retrospective Exhibition, Finnish Museum of Photography, Helsinki.

Photographic book Kirjeitä tyttärelle – Letters to a Daughter published by Musta Taide.

Honour thy Father and Mother, Mänttä Art Festival.

2012 Group exhibition Karelia!, Joensuu Art Museum.

2013 Participates in the following group exhibitions:

Bodies, Borders and Crossings, Pori Art Museum.

Thread and Paper, Kuntsi Museum of Modern Art, Vaasa.

Be Yourself, Be a Monster, Be an Optimist, Ars Auttoinen, Padasjoki.

Ars Sippola, environmental art happening, Kouvola.

Karelia!, Kunsthalle Helsinki.

Receives the National Artists’ Grant for Photographic Art in November.

Is awarded the Art Prize of Kouvola for the trimester of 2014–2016 in December.

2014 Solo exhibition Raakel Kuukka – Where do I come from, where am I going? Kouvola Art Museum Poikilo.

An exhibition publication of the same name is published alongside the exhibition.

museot

museot

museot

museot

museot

museot

museot

museot

Kouvolan taidemuseon julkaisuja 25

©Poikilo-museot

Kouvola Art Museum publications 25

©Poikilo Museums

ISBN 978-951-8990-31-7

EAN 9789518990317

ISSN 0786-9134