Jarno Limnéll & Charly Salonius-Pasternak

Miksi Afganistan on tärkeä Suomelle?

Maanpuolustuskorkeakoulu ► Strategian laitos Julkaisusarja 4: työpapereita, No 30

MAANPUOLUSTUSKORKEAKOULU STRATEGIAN LAITOS JULKAISUSARJA 4: TYÖPAPEREITA No 30 NATIONAL DEFENCE UNIVERSITY DEPARTMENT OF STRATEGIC AND DEFENCE STUDIES SERIES 4: WORKING PAPERS No 30

MIKSI AFGANISTAN ON TÄRKEÄ SUOMELLE ?

JARNO LIMNÉLL & CHARLY SALONIUS-PASTERNAK

MAANPUOLUSTUSKORKEAKOULU

Strategian laitos

HELSINKI 2009

Jarno Limnéll & Charly Salonius-Pasternak: Miksi Afganistan on tärkeä Suomelle? Maanpuolustuskorkeakoulu, Strategian laitos Julkaisusarja 4: työpapereita No 30 National Defence University, Department of Strategic and Defence Studies Series 4: Working Papers No 30

Uusimmat julkaisut pdf-muodossa http://www.mpkk.fi/fi/tutkimus-opetus/julkaisut/stratl/ Kannen kuva: Janne Kopu ISSN 1236-4983 Maanpuolustuskorkeakoulu – National Defence University Strategian laitos – Department of Strategic and Defence Studies Edita Prima Oy Helsinki 2009

MIKSI AFGANISTAN ON TÄRKEÄ SUOMELLE? Jarno Limnéll & Charly Salonius-Pasternak ”Suomi on sitoutunut pitkäjänteisesti Afganistanin vakauttamiseen ja Af-ganistan on Suomen kriisinhallinta- ja kehitysyhteistyötoiminnan painopis-tealue.” Miksi? Tässä kirjoituksessa arvioidaan Suomessa esitettyjä perus-teluita siitä, miksi Afganistania pidetään erityisesti kriisinhallinnan näkö-kulmasta niin tärkeänä Suomelle. Kansainvälinen kriisinhallinta on kes-keinen Suomen ulkopolitiikan väline.

Kansainvälinen sotilaallinen kriisinhal-linta on puolestaan yksi puolustusvoi-mien kolmesta päätehtävästä. Kriisin-hallintaan osallistumisen hyödyt (ja haitat) ovat sekä poliittisia että sotilaal-lisia, yleisiä ja yksityiskohtaisia, ope-raatiosta ja osallistumistavasta riippuen. Monet näistä hyödyistä ovat puolestaan saavutettavissa eri tavoin eri kriisinhal-lintaoperaatioissa. Suomen poliittinen johto on päättänyt, että Suomi osallis-tuu merkittävällä panoksella vain pariin operaatioon.1 Miten – tai paremminkin miksi – valitaan ne tietyt operaatiot, joissa Suomi haluaa olla mukana? Mi-ten päädytään siihen, että juuri Afganis-tan on Suomen kriisinhallinnan paino-pistealue, kuten alussa siteeratussa ul-koasiainvaliokunnan lausunnossa tode-taan?2

1 ”Osallistumisessa keskitytään Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittisten tavoitteiden kannalta merkittäviin operaatioihin.” Suomen turvalli-suus- ja puolustuspolitiikka 2009, 23.1.2009 julkistettu selontekoteksti, s. 85. http://www.valtioneuvosto.fi/tiedostot/julkinen/pdf/2009/turvallisuus-ja-puolustuspoliittinen-selonteko / [23.1.2009] 2 Ulkoasianvaliokunnan lausunto valtioneuvos-ton selvityksestä Suomen tuesta Afganistanin vakauttamiselle, UaVL 1/2008 vp.

Tässä kirjoituksessa3 arvioidaan Suo-messa esitettyjä perusteluita siitä, miksi Suomi osallistuu Afganistanissa toimi-vaan International Security Assistance Force (ISAF) kriisinhallintaoperaati-oon. Suomi on ollut mukana ISAF:ssa vuodesta 2002 alkaen ja operaatiossa palvelee tällä hetkellä reilu sata suoma-laissotilasta. Nyt Afganistaniin ollaan vaalien ajaksi lähettämässä lisäjoukko-ja, jolloin Suomen osallistumisvahvuus kaksinkertaistuu. Samanaikaisesti suo-malaisessa lehdistössä on vaadittu yhä kärkevämmin perusteluiden esittämistä (lisä)joukkojen lähettämiselle. Myös kansainvälisen politiikan tutkimuksessa on aiheellisesti tuotu esille eri maiden erilaisia poliittisia ja sotilaallisia intres-sejä joukkojensa lähettämisessä Afga-nistaniin.4

Huomioonottaen Afganistanin operaa-tion erityislaatuisuuden ja tosiasian, että maailmassa on monia kriisinhallinnan perusvaatimukset täyttäviä ja lisäpanos-tuksia kaipaavia operaatioita on perus-teltua kysyä, miten Suomen osallistu-mista ISAF-operaatioon on perusteltu. Tai toisin ilmaistuna, mitä poliittisia ja

3 Esitämme kiitokset taustamateriaalin hank-kimisesta tutkimusassistentti Noora Kotilaisel-le sekä kommenttejaan lähettäneille kuudelle suomalaisupseerille, jotka parhaillaan palvele-vat ISAF-operaatiossa. 4 Ks. mm. Barnett R. Rubin & Ahmed Rashid, ”From Great Game to Grand Bargain”, For-eign Affairs, November/December 2008.

2

sotilaallisia hyötyjä osallistumisen odo-tetaan Suomelle tuovan? Tällöin on myös syytä arvioida, miksi Suomi osal-listuu ISAF-operaatioon. Osallistumisen kriteerit Ensin on aiheellista kysyä, miksi Suomi ylipäänsä haluaa osallistua kansainväli-seen kriisinhallintatoimintaan?5 Puolus-tusvoimain komentaja on tiivistänyt nämä yleiset perustelut kolmeen. Kyse on 1) auttamisen halusta ja tarpeesta (humanitaarinen näkökulma), 2) Suo-men turvallisuudesta, johon epävakaus muualla vaikuttaa, ja 3) puolustusvoi-mien sotilaallisen kyvyn kehittämises-tä.6 Nämä perustelut pätevät siis kaik-kiin sotilaallisiin kriisinhallintaoperaa-tioihin, joihin Suomi osallistuu. Kriisinhallinnasta on vuosien myötä muodostunut yksi suomalaisen ulkopo-litiikan perustyökaluista. Tälle jatkuval-le osallistumiselle on luotu kriteereitä. Esimerkkinä näistä kriteereistä toimii valtioneuvoston vuoden 2002 selonteko eduskunnalle Suomen osallistumisesta ISAF-operaatioon. Selonteossa tode-taan, että ”ISAF-operaation voidaan katsoa täyttävän ne perusedellytykset, jotka rauhanturvaamislain mukaan edellytetään Suomen osallistumiselle rauhanturvaoperaatioon. Nämä edelly-tykset ovat:

1. osallistuminen perustuu YK:n tai ETYJ:n päätökseen;

2. operaatio perustuu konfliktin pääosapuolten sopimukseen tai sopimukselliseen tilaan ja mah-dollisimman laajaan hyväksyn-

5 Suomi on osallistunut kansainvälisiin rauhan-turva- / kriisinhallintaoperaatioihin vuodesta 1956 alkaen. 6 Juhani Kaskeala, puhe rauhanturvaamisen 50-vuotisjuhlassa 4.12.2006.

tään ja on sopimuksen toimeen-panoa ja sen valvontaa;

3. voimaa voidaan tarvittaessa käyttää reaktiivisesti itsepuolus-tuksen lisäksi myös tehtävän turvaamiseksi;

4. operaatioon voi sisältyä osapuol-ten pakottamista sopimuksen noudattamiseen ja siihen liitty-vää voimankäyttöä tai sillä uh-kaamista;

5. voimankäyttöä säännellään sel-kein voimankäyttösäännöin, jois-sa perusperiaatteina ovat voi-mankäytön minimointi ja voi-mankäytön suhteuttaminen aina kulloiseenkin uhkaan ja tilantee-seen.”7

Esitetyistä rauhanturvalain perusedelly-tyksistä ei kuitenkaan ilmene (kuten ei muualtakaan kyseisestä laista), miten päätös osallistumisesta juuri tiettyyn operaatioon tulisi perustella. Toisin sa-noen, lain listaamat perusedellytykset voivat vain rajata tietyt operaatiot pois, mutta laki ei itsessään kerro mihin ope-raatioihin pitäisi osallistua. Keskeistä on huomioida, että se mihin operaatioi-hin Suomi osallistuu, on aina poliittinen päätös. Suomessa onkin viime vuosina käyty poliittista keskustelua siitä, pitäi-sikö suomalaista kriisinhallintatoimin-taa suunnata Afganistanin sijasta enemmän esimerkiksi Darfuriin. Edus-kunnan puolustusvaliokunnan puheen-johtajan mukaan esimerkiksi ne tahot, jotka haluavat tiiviimpää yhteistyötä Yhdysvaltojen ja Naton kanssa, ovat vaatineet Suomen läsnäolon lisäämistä Afganistanissa.8

7 Suomen osallistumisesta sotilaalliseen krii-sinhallintaoperaatioon Afganistanissa, Valtio-neuvoston selonteko eduskunnalle 4.1.2002, VNS 5/2001 vp. 8 ”Korkeaojan kolmas tie”, Ulkopolitiikka, 3/2007.

3

Tiettyyn kriisinhallintaoperaatioon osallistumisen perustelut on siis tuotet-tava erikseen. Erilaisiin rauhanturvaa-mis- / kriisinhallintaoperaatioihin on suomalaisia sotilaita lähetetty vuosi-kymmenten kuluessa viittaamalla sekä kansallisiin että kansainvälisiin syihin ja niin poliittisiin kuin sotilaallisiin nä-kökohtiin tukeutuen. Näitä esitettyjä perusteluita on syytä tarkastella lä-hemmin ISAF:n osalta. Poliittisesta ja sotilaallisesta näkökul-masta perustelut Suomen osallistumi-sesta Afganistanin operaatioon voidaan siis jakaa sekä kansallisiin että kansain-välisiin. Nykyajatteluun sopii, että pe-rusteluiden tarkastelussa on hankala erotella kansallisia ja kansainvälisiä näkökohtia toisistaan. Tämä johtuu osin siitä, että Suomen poliittinen johto viit-taa usein kansainvälisiin (jopa univer-saaleiksi koettuihin) normeihin tai odo-tuksiin perustellakseen operaatioon osallistumista. Sikäli kun kyseiset nor-mit ovat yleisesti hyväksytty Suomessa, on mahdollista sanoa, että osallistumi-nen on perusteltua niin kansallisten kuin kansainvälisten normien ylläpitä-miseksi ja tukemiseksi. Tässä mielessä kansainväliset perustelut toimivat eräänlaisena kehyksenä kansalliselle argumentoinnille. Poliittisista perusteluista voi tässä suh-teessa tehdä kaksi kokoavaa huomiota. Ensinnäkin, Suomen poliittinen johto ei juurikaan käytä sellaisia poliittisia pe-rusteluita, joita ei olisi löydettävissä myös laajemmasta kansainvälisestä keskustelusta. Toiseksi, Suomen kan-sallisessa keskustelussa ei tuoda esille kaikkia kansainvälisessä keskustelussa käytettäviä perusteluita. Tästä esimerk-kinä ISAF:n rooli terrorisminvastaises-sa sodassa / toiminnassa, jolla ISAF-operaatioon osallistumista perustellaan monessa muussa maassa huomattavasti

Suomessa esitettäviä perusteluita pai-nokkaammin. Kansainväliset poliittiset perustelut ”Suomen osallistuminen operaatioon on osa kansainvälisen yhteisön vastuun-kantoa Afganistanin vakauttamiseksi ja yhteiskunnallisen jälleenrakentamisen turvaamiseksi.”9 Kansainvälisellä po-liittisella tasolla osallistumista Afganis-tanin operaatioon on Suomessa perus-teltu sekä normatiivisilla (yhteiseen turvallisuuteen yhdistettävillä) että ins-titutionaalisilla näkökohdilla. Peruste-lujen kirjo on kasvanut operaation laa-jentamisen myötä, alkuperäisestä Afga-nistanin hallinnon tukemisesta Kabulis-sa ISAF:n nykyiseen monialaiseen teh-täväkenttään.10 Normatiiviset perustelut viittaavat useimmiten universaaleiksi koettuihin arvoihin, kuten ihmisoikeuk-siin, oikeusvaltioperiaatteeseen ja yksi-tyiskohtaisemmin esimerkiksi naisten ja 9 Valtioneuvoston selonteko eduskunnalle 1.11.2007, VNS 2/2007 vp, s. 2. 10 Puolustusvoimien internetsivujen mukaan ISAF:n tehtävänä on tukea Afganistanin halli-tusta saavuttamaan ja ylläpitämään turvallinen toimintaympäristö maan jälleenrakentamiseksi ja demokraattisten rakenteiden vahvistamisek-si, sekä avustaa keskushallinnon vaikutusval-lan laajentamisessa koko maahan. Tämän li-säksi ISAF:n tuettavina operatiivisina tehtävinä ovat Afganistanissa erityisesti olleet: Turvalli-suus- ja vakauttamisoperaatioiden toteuttami-nen; Afganistanin armeijan (ANA) tukeminen; Afganistanin hallituksen tukeminen laittomien aseistautuneiden ryhmien aseistariisunnassa (Disbandment of Illegally Armed Groups, DIAG); Afganistanin poliisin (ANP) tukemi-nen; Jälleenrakennustarpeiden tunnistaminen ja kartoittaminen. Esimerkiksi koulujen ja sairaa-loiden kehittäminen, vesivarantojen käyttöön-otto ja muu siviili-sotilasyhteistyö; PRT-toiminta; Varmistaa Naton siviiliedustajien osallistuminen JCMB (Joint Collection Mana-gement Board) -prosessiin Kabulissa; Humani-taaristen avustusoperaatioiden tukeminen; Afganistanin hallituksen huumeidenvastaisen työn valvominen. http://www.mil.fi/rauhan-turvaaja/operaatiot/afganistan.dsp / [3.2.2009].

4

lasten oikeuksiin. Myös terveydenhuol-toon ja koulutusmahdollisuuksiin viit-taavat perustelut ovat lueteltavissa normatiivisiksi perusteluiksi operaati-oon osallistumiselle. ”Kansakunnan rakentaminen vie aikaa, ja Afganistan tarvitsee pitkän tähtäimen sitoumuksia kansainvälisiltä toimijoilta. Naisten roolin korostaminen on osa tätä proses-sia.”11

Kansainvälisen yhteisvastuullisuuden korostaminen on ominaista suomalaisil-le perusteluille Afganistanin tilanteen merkityksellisyydestä. Afganistanista puhutaan mielellään yleisellä tasolla ja kansainvälisiin normatiivisiin tavoittei-siin viitaten. Sen voi arvioida olevan myös poliittisesti helpompaa ja neutraa-limpaa kuin yksityiskohtaisempien ta-voitteiden esittäminen. Keskeisinä pe-rusteluina korostetaan tavoitteita Afga-nistanin vakauttamisesta, jälleenraken-tamisesta ja hallinnon tukemisesta sekä oikeusvaltiokehityksen ja ihmisoikeuk-sien edistämisestä. Näitä tavoitteita Suomi haluaa edistää Afganistanissa osana kansainvälistä yhteisöä. Tai pa-remminkin osana samanmielisten valti-oiden muodostamaa yhteisöä. Samalla kuitenkin muistutetaan, että vaikka ”Afganistan on suuri haaste kansainvä-liselle yhteisölle, on se sitä erityisesti Yhdysvalloille, joka siirtää huomiotaan ja joukkojaan Afganistaniin yhä enem-män.”12

Afganistan kuvataan suomalaisessa po-liittisessa keskustelussa sekä valtiona että yhteiskuntana epävakaaksi. Afga-nistanin vakauttaminen esitetään kes-keiseksi perusteeksi Suomen osallistu-miselle ISAF-operaatioon. Afganistanin epävakaus yhdistetään myös näkemyk- 11 Tarja Halonen, ”Naiset: Turvattoman maa-ilman tasapainottaminen”, puhe, 6.3.2008. 12 Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikka 2009, s. 29.

seen, että tilanne voi helposti johtaa väkivallan syöksykierteeseen Afganis-tanin naapurimaissa. Suurin huomio keskittyy tällöin Pakistaniin (ja sen ydinaseisiin) sekä mahdollisuuteen, jossa Afganistanin luhistuminen johtaa ei-valtiollisten toimijoiden hallitsemat-tomaan toimintaan. Tällä viitataan esi-merkiksi alueellisen sodan syttymiseen sekä ydinaseiden päätymiseen ”vääriin käsiin.” Tästä näkökulmasta Afganista-nin vakauttamiselle kuvataan laajempi merkitys koko alueen ja osin myös glo-baalin turvallisuuden edistämiselle. Nämä perustelut seuraavat läheisesti länsimaissa esitettyjä perusteluita. Kes-keinen ISAF-operaation perustelu sekä Yhdysvalloissa että monessa operaati-oon osallistuvassa maassa (mukaan lu-kien Nato organisaationa) onkin ollut halu varmistua siitä, ettei Afganistania käytetä tulevaisuudessa terroristien tu-kialueena. Institutionaaliset perustelut Afganista-nin operaatioon osallistumiselle ovat moninaisia. Yksi keskeinen on ollut YK:n (kansainvälistä rauhaa ja turvalli-suutta edistävänä maailmanjärjestönä) periaatteiden tukeminen. Suomen tode-taan tukevan YK:n periaatteiden edis-tämistä osallistumalla ISAF-operaa-tioon. Myös Natoon on usein viitattu institutionaalisissa perusteluissa. Nato halutaan Suomessa korostetusti kuvata kriisinhallintaorganisaationa, jolloin ISAF-operaatiossa menestyminen näh-dään tärkeäksi Naton nykytoiminnan uskottavuuden kannalta. Tietyissä maissa institutionaalisia perusteluita on myös käytetty kansallisella tasolla. Esimerkiksi Ruotsissa ISAF:iin osallis-tuminen on nähty tarkoituksenmukai-seksi osittain siksi, että osallistuminen kansainvälisiin kriisinhallintaoperaati-oihin on maan asevoimien päätehtävä.

5

Kansalliset poliittiset perustelut Suomessa esitetyt perustelut ISAF-operaatioon osallistumisen kansallisista poliittisista syistä ovat pääosin johdan-naisia kansainvälisistä perusteluista. Osallistumispäätöstä alun perin tehtäes-sä (miksi juuri Afganistanin operaati-oon oli osallistuttava) painotettiin kol-mea perustelua. Ulkoasiainvaliokunnan mietinnössä esitetyt näkökohdat ovat tästä havainnollistava esimerkki. Osal-listumistarve esitettiin kansainväliseksi pyrkimykseksi 1) vakauttaa vuosikym-meniä kestänyt sota-tilanne Afganista-nissa, 2) tukea Afganistanin tilapäishal-litusta Bonnin sopimuksen täytäntöön-panossa, ja että 3) osallistuminen ”edis-tää Suomen ulko- ja turvallisuuspolitii-kan peruspyrkimyksiä.”13 Viimeksi mainittu perustelu pätee tietenkin mo-neen muuhunkin operaatioon. Ulkoasiain-, sisäasiain-, ja puolustus-ministeriön kansalliset poliittiset perus-telut ovat olleet varsin samansisältöisiä. ISAF-joukkojen nähdään olevan se ta-ho, joka mahdollistaa ja turvaa muuta avustus- ja kehitystoimintaa Afganista-nissa. Ulkoasiainministeriö on kuiten-kin perustellut Suomen osallistumista muita ministeriöitä enemmän tarpeella vakauttaa Afganistanin tilannetta sekä tukea paikallishallinnon pyrkimyksiä turvallisuuden ylläpitämisessä ja kan-sainvälisten humanitaaristen ja jälleen-rakennustoimintaa avustavien organi-saatioiden työn turvaamisessa.14

Presidentti Tarja Halosen puheissa puo-lestaan oikeusvaltion rakentaminen, ihmisoikeuksien suojaaminen ja pitkä-

13 Ulkoasiainvaliokunnan mietintö 19/2001 vp.

14 Ulkoasiainministeriön muistio, POL-04, 28.4.2004. Viite UTP 13/2004 vp. Ks. myös Ulkoasiainministeriö, puolustusministeriö, sisäasiainministeriö, Selvitys Suomen tuesta Afganistanin vakauttamiselle, 14.12.2007.

aikaisen kehitysavun edellytysten pa-rantaminen nousevat muita poliittisia päättäjiä useammin esille.15 Puheissaan presidentti Halonen painottaa Suomen osallistumisen kokonaisvaltaisuutta. Tällöin tärkeimmäksi asiaksi nousee Afganistanin kansan (ja yhteiskunnan) olojen parantaminen – ei niinkään Suomen poliittinen profiloituminen maailmalla. Painottamalla kokonaisval-taista humanitaarista (inhimillistä) nä-kökulmaa, presidentti pyrkii profiloi-maan Suomea humanitaarisemmaksi kriisinhallintatoimijaksi. Kansalliset poliittiset perustelut osallis-tumiselle eivät yhtä perustelua lukuun-ottamatta ole yksinomaan Afganistania (juuri ISAF-operaatiota) kuvaavia. Uu-den turvallisuus- ja puolustuspoliittisen selonteon linjauksia lainaten Suomi osallistuu kansainväliseen kriisinhallin-taan ”rauhan ja turvallisuuden, kehityk-sen sekä ihmisoikeuksien kunnioittami-sen edistämiseksi.”16 Osallistuminen kriisinhallintaan on siten kansainvälistä vastuun kantamista ja se vahvistaa sa-malla kansallista puolustuskykyä. Nä-mä poliittiset ja sotilaalliset perustelut jäävät hyvin yleisluontoisiksi, eikä niitä tarkoituksellisesti haluta yhdistää tiet-tyyn kriisinhallintaoperaatioon. Ainoa poliittinen perustelu, joka poliit-tisesti vastaa kysymykseen, miksi Suomen pitää osallistua juuri Afganis-tanin operaatioon, liittyy Suomen ta-voittelemaan poliittiseen identiteettiin. Lähes kaikki maat, jotka kuuluvat Suomen läntiseen viiteryhmään osallis-tuvat ISAF:iin. Suomen poliittinen joh-to näkee, että Suomen on – kansallisista syistä – pakko osallistua ISAF-

15 Ks. mm. Tarja Halonen, Puhe Euroatlantti-sen kumppanuusneuvoston EAPC:n työ-lounaalla, 3.4.2008. 16 Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikka 2009, s. 65.

6

operaatioon, koska niin moni muukin EU- ja Nato-maa tekee niin. EU:n ja Naton lisäksi myös YK on tehnyt sel-väksi, että Afganistan on kansainväli-sen kriisinhallinta-agendan kärkisijoil-la. Naton kohdalla ISAF-operaation onnistumisesta, tai paremminkin ope-raation onnistuneesta lopettamisesta, on muodostunut koko organisaation elin-ehto. Koska Suomi pyrkii syventämään ja parantamaan jo aktiivista kump-panuusyhteistyötä länsimaisten järjestö-jen (kuten Naton) kanssa, on selvää, että Suomen pitää osallistua operaati-oon, jota suuri osa länsimaista pitää tärkeänä. Tätä perustelua ei kuitenkaan lausuta Suomessa selkokielellä, vaan asia puetaan proosallisempaan muo-toon, joka viittaa kansainvälisen vas-tuun kantamiseen ja kansallisen puolus-tuksen avunsaantimahdollisuuksien parantamiseen.17

Suomen poliittiselle johdolle on kuiten-kin tärkeätä, että osallistuminen Afga-nistanin operaatioon saa myös taakseen kansalaisten hyväksynnän. Ulkoasian-valiokunta toteaakin esimerkinomaises-ti lausunnossaan, että Suomen ISAF-osallistumisen kokonaisvaltaisuudessa on puutteita. Puutteiden korjaamiseen tulee valiokunnan mielestä ryhtyä pi-kaisesti, jotta Suomen kriisinhallinta-toiminnan vaikuttavuutta voidaan pa-rantaa, ja jotta toiminnan poliittinen ja yleinen hyväksyntä voidaan varmis-

17 Toisin kuin Suomessa, Virossa kyseiset pe-rustelut lausutaan julki. Koska ISAF on Natol-le niin tärkeä operaatio, on se sitä myös Viron turvallisuuspolitiikalle. Nato- ja EU-jäsenyydet nähdään Virossa velvoittavina tekijöinä (tur-vallisuusrakenteina), niin poliittisesti kuin sotilaallisesti. Ollakseen varteenotettava ja arvostettu yhteistyökumppani sekä varmistaak-seen avunsaannin mahdollisessa kansallisessa kriisitilanteessa, on Viron osallistuttava niiden haasteiden kohtaamiseen, joita Virolle tärkeät organisaatiot ja yhteistyökumppanit pitävät tärkeänä.

taa.18 Ulkoasiainvaliokunta näyttää uskovan, että korjaamalla puutteita suunnittelussa, koordinoinnissa ja toi-minnan seurannassa voidaan turvata toiminnan poliittinen ja yleinen hyväk-syntä. Poliittisia perusteluja tarkastellessa syn-tyy kuva, että julkisesti lausuttuja po-liittisia perusteluja osallistumiselle juuri ISAF-operaatioon on hyvin harvassa. Perusteluksi esitetään usein väittämä, että Afganistan on tärkeä operaatio, ja että operaatiota pitää tukea tämän takia. Vastausta siihen miksi juuri Afganista-nin operaatio on tärkeä (verrattuna mo-niin muihin operaatioihin, jotka myös hyötyisivät vastaavanlaisesta kansain-välisen yhteisön tuesta) ei suomalaisia poliittisia asiakirjoja, puheita ja lausun-toja lukemalla ole mahdollista juuri-kaan löytää. Tähän lopputulokseen pää-tyy myös ulkoasianvaliokunta toteamal-la, että Afganistanin suhteen tarvitaan selkeää poliittista ohjausta, ”joka vas-taisi muun muassa kysymyksiin, miksi Suomi osallistuu Afganistanin kriisin-hallintaan ja jälleenrakentamiseen, mi-tä vaikutuksia Suomi toiminnallaan tavoittelee ja mihin toimintoihin Suo-men kannattaa keskittyä.”19 Poliittiset perustelut osallistumiselle ISAF-operaatioon eivät siis ole edes kansan-edustajille selviä. Kansalliset sotilaalliset perustelut Afganistania koskevat sotilaalliset pe-rustelut voidaan – poliittisten peruste-luiden tavoin – jakaa kansallisiin ja kansainvälisiin. Vaikka kansallinen ja kansainvälinen sotilaallinen turvallisuus esitetään tässä omina kokonaisuuksi-naan, on niiden keskinäinen vuorovai-

18 Ulkoasianvaliokunnan lausunto Suomen tuesta Afganistanin vakauttamiselle, 1/2008 vp. Kursivointi kirjoittajien. 19 Ibid.

7

kutus globalisoituneessa ja laajennetun turvallisuuskäsitteen maailmassa lähei-nen. Kansallisen ja kansainvälisen tur-vallisuuden vahvistaminen on nähtävis-sä sekä sotilaallisesta että poliittisesta näkökulmasta keskeiseksi esitetyksi tavoitteeksi Suomen ISAF-operaatioon osallistumiselle. Kansallisen, Suomen ja suomalaisten, turvallisuuden edistämisen perustelut ovat nousseet etenkin puolustushallin-non puheenvuoroissa esille.20 Tällöin on usein viitattu käytännönläheisesti kansainvälisen kokemuksen hankkimi-seen kotimaan puolustuksen sekä Suo-men sotilaallisen uskottavuuden vahvis-tamisessa. Samalla on muistutettu, että kansainvälinen kriisinhallinta on yksi puolustusvoimien kolmesta lainsäädän-nöllisestä päätehtävästä. Suomen tur-vallisuuteen nojaavina perusteluina voi toisaalta nähdä kaikki ne puheenvuorot, joissa korostetaan erityisesti Afganista-nin operaation suoranaista merkitystä Suomelle. Esimerkiksi huumeiden tuo-tannon rajoittamista koskevat puheen-vuorot viittaavat usein suoraan koti-maan huumeiden käyttöön ja sitä kautta sisäiseen turvallisuuteen. Suomen kansallista sotilaallista valmi-utta ja uskottavuutta todetaan edistettä-vän lähettämällä joukkoja ja kalustoa kansainvälisiin kriisinhallintatehtäviin, joista ISAF-operaatio kuvataan haas-teellisimmaksi ja vaarallisimmaksi.21 Sekä sotilaallisen että siviilikriisinhal-linnan (sekä niiden yhdistämisen) nä-kökulmista Afganistania pidetään hyvin vaativana testinä, jossa ulkomaailman silmissä arvioidaan suomalaisten toi-

20 Ks. mm. Juhani Kaskeala, Puhe 182. maan-puolustuskurssin avajaisissa, 17.9.2007, Pauli Järvenpää, ”Miksi me olemme Afganistanis-sa?” Kolumni, 17.12.2006. 21 Mm. Juhani Kaskeala, ”Afganistan haasteel-lisin tehtävä”, Verkkouutiset, 24.12.2007.

mintavalmiutta ja -kykyä. Huomio kiinnittyy Suomen osallistumiseen ni-menomaan Nato-johtoiseen monikan-salliseen ja vaativaan operaatioon mui-den länsimaiden rinnalla. Perusteluina esitetään, että osallistuminen ISAF-operaatioon tarjoaa Suomelle erinomai-sen tilaisuuden näyttää sotilaallista osaamistaan muille maille sekä vahvis-taa kansallista puolustusta ja sen uskot-tavuutta. Uskottavassa kansallisessa puolustuskyvyssä onkin perimmiltään kyse siitä, millaiseksi tämä kyky arvi-oidaan Suomen rajojen ulkopuolella. Tähän jatkuvaan sotilaalliseen arvioin-tiprosessiin Afganistanin todetaan muodostavan Suomelle hyödyllisen toimintaympäristön. Toisaalta voi ky-syä, missä määrin Suomi edistää näitä esitettyjä tavoitteitaan pysyttelemällä vain pohjoisella operaatioalueella? Osallistuminen eteläisiin ”kovempiin” tehtäviin edesauttaisi huomattavasti enemmän tämän tavoitteen saavutta-mista. Upseerien keskuudesta onkin esitetty kriittisiä näkemyksiä, että anne-taanko Suomen nykyisellä osallistumis-tavalla ulkomaailmalle vääränlainen viesti – suomalaiset sotilaat eivät osaa tai kykene toimimaan vaarallisessa toi-mintaympäristössä.22

Suomalaisjoukot työskentelevät Afga-nistanissa rinnan Nato-maiden joukko-jen kanssa ja monikansallinen ISAF-operaatio pakottaa suomalaiset lähei-seen yhteistyöhön Naton toimintatapo-jen kanssa. Uudessa selonteossa tode-taankin, että ”ISAF-operaatio on liitto-kunnan vaativin kriisinhallintaoperaa-tio, jolla on ollut merkittävä vaikutus sekä sotilaallisten suorituskykyjen ke-hittämiselle että liittokunnan kump-panuus- ja yhteistyöverkoston laajen-

22 Ks. mm. Jouni Laari, ”Afganistan, ISAF ja Suomi”, Sinibaretti, 6/2007.

8

tumiselle.”23 Perusteluina esitetään, että ISAF:ssa kyetään oppimaan niin oman kuin muiden tekemisen ja harjoitettavan sotilaallisen yhteistyön pohjalta. Näitä oppeja siirretään kotimaahan, jossa nii-tä huomioidaan esimerkiksi upseerikou-lutuksessa ja kalustohankinnoissa sekä kehitettäessä kansallista puolustusta. ISAF-operaation voi nähdä tarjoavan Suomelle aitiopaikan havainnoida Na-to-joukkojen sotilaallista toimintaa ja toimintamenetelmien kehitystä. ISAF on operaatio, jossa sotilasliiton ulkopuoli-nen maa voi parhaiten tätä oppia saada ja toisaalta myös kehittää omaa soti-laallista yhteistoimintavalmiuttaan soti-lasliiton suuntaan. Tämä on Suomen ISAF:iin osallistumisen keskeinen soti-laallinen perustelu, vaikka se usein tuo-daan vain piilotetusti julkisissa puheen-vuoroissa esille. ISAF:n katsotaan Suomessa muodosta-van sotilaallisen viitekehyksen, jossa suomalaiset pääsevät vertaamaan (ja näyttämään) koulutustasoaan ja varus-teitaan sekä harjoittelemaan yhteistoi-mintaa muiden maiden asevoimien kanssa. ISAF:ssa tapahtuvassa moni-kansallisessa sotilaallisessa yhteistyössä eri osallistujamaat oppivat paremmin tuntemaan toisensa ja luottamaan toi-siinsa. On huomioitava, että sotilaalli-sen toiminnallisen yhteensopivuuden kehittäminen edellyttää runsaasti yh-teistä suunnittelua ja harjoittelua. ISAF tarjoaa siihen Suomelle parhaan mah-dollisuuden. Oleellista on se viiteryh-mä, jossa tätä sotilaallista yhteistoimin-taa halutaan harjoittaa. Yhtenä Suomen mukanaolon perusteluna on tällöin nä-kemys siitä, että muutkin länsimaat (ja Nato) ovat Afganistanissa sotilaallisesti läsnä. Miksei siis myös Suomi? Soti-laallisen kriisinhallintakyvyn kehittämi-

23 Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikka 2009, s. 40-41.

sen näkökulmasta – länsimaisessa vii-tekehyksessä – Suomen poisjäämistä ISAF:sta olisi huomattavasti vaikeampi perustella kuin mukanaoloa. ISAF:ssa edellytetään osallistuvilta joukoilta mahdollisimman suurta kalus-tollista ja toiminnallista yhteensopi-vuutta. Suomalaisten ja Nato-maiden joukkojen välinen yhteistyö vahvistaa siten onnistuessaan Naton luottamusta Suomen sotilaallista toimintaa kohtaan ja edesauttaa yhteistoimintavalmiuksien kehittymistä. ISAF vastaavasti kasvat-taa Suomen kansainvälistä sotilaallista yhteistoimintakykyä Naton suuntaan. Samalla Suomessa on muistutettu, että myös eurooppalaisen kriisinhallintayh-teistyön sotilaallisena perustana on Na-to.24 Sekä Euroopan unionin että Naton operaatioissa joukkojen yhteistoiminta-kyky perustuu Naton suunnittelu- ja johtamisprosesseihin. Puolustushallinnon puheenvuoroissa todetaan myös usein, että sotilaiden ammattitaidon kehittämisessä ISAF on Suomelle opettavaisin kriisinhallinta-operaatio.25 Vaikka Suomessa on viime vuosina alettu korostamaan siviilikrii-sinhallintakykyjen kehittämistä,26 näh-dään Afganistan ensisijaisesti sotilaalli-sesti opettavaiseksi toimintakentäksi. ISAF:n todetaan tarjoavan suomalaisil-le ammattisotilaille ja reserviläisille mahdollisuuden saada kokemuksia tais-telukentän tapaisista olosuhteista ja omista kyvyistään. Tätä kautta sotilaal-lisen kokemuspohjan kuvataan laajen-

24 Mm. Ulkoasiainministeriö, Suomen mahdol-lisen Nato-jäsenyyden vaikutukset, 21.12.2007. 25 Ks. Jyri Häkämies, Puhe 182. maanpuolus-tuskurssin avajaisissa, 17.9.2007, Juhani Kas-keala, ”Kriisinhallinnasta tukea Suomen puo-lustukseen”, Helsingin Sanomat, vieraskynä 22.7.2006. 26 Ks. mm. Sisäasiainministeriö, Siviilikriisin-hallinnan kansallinen strategia, Sisäasiainmi-nisteriön julkaisuja 19/2008.

9

tuvan ja monipuolistuvan. ISAF siis tarjoaa sellaisen kokemuksellisen toi-mintaympäristön, jollaista Suomessa ei sotilaallisen valmiuden kehittämisen näkökulmasta ole mahdollista antaa. Tämä koskee niin ihmisiä, operaatiotai-toa kuin materiaalia. Kyse on tietyllä tapaa kertausharjoituskoulutuksesta todellisissa olosuhteissa. Puolustushal-linnossa kansainvälinen kriisinhallinta ja Suomen puolustaminen nähdään usein saman kolikon eri puolina. Kansainväliset sotilaalliset perustelut ISAF-operaatioon osallistumista perus-tellaan Suomessa myös kansainvälisen (sotilaallisen) turvallisuuden edistämi-sellä. Usein todetaan, ettei ole Suomen turvallisuusetujen mukaista, että Eu-roopassa tai sen lähialueilla soditaan. Afganistanin vakautta ei nähdä tähdelli-seksi vain maalle itselleen, vaan sen todetaan heijastuvan laajalle alueelle – osin myös Suomeen. Kyse on Afganis-tanin epävakaan turvallisuustilanteen heijastevaikutuksista maailmanlaajui-seen turvallisuusympäristöön. Siksi kansainvälinen yhteisö, Suomi sen osa-na, ei saisi epäonnistua Afganistanissa. Kansainvälisen turvallisuuden edistä-misen perusteluissa on Suomessa ollut tapana korostaa toiminnan YK-lähtöisyyttä. Afganistanissa halutaan edistää maailmanrauhaa laajemminkin. Näillä institutionaalisilla perusteluilla on pyritty vetoamaan ISAF-operaatiolle annettuun YK:n mandaattiin ja sitä kautta Suomen(kin) tavoitteeseen tukea YK:n yhteisvastuullista toimintaa tur-vallisuuden ja vakauden maailmanlaa-juisessa edistämisessä.27 Tällaiset pe-

27 Mm. Ulkoasianvaliokunnan lausunto Suo-men tuesta Afganistanin vakauttamiselle, UaVL 1/2008 vp, Suomi vahvistaa tukeaan Afganistanin vakauttamiselle, Valtioneuvoston viestintäyksikkö, tiedote 395/2007.

rustelut joutuvat kyseenalaisiksi, jos afganistanilaisten siviilien kuolemat ISAF-joukkojen (sotilaallisten) toimien seurauksena lisääntyvät. Suomalaisia joukkoja tämä saattaisi koskea lähem-min, mikäli heitä siirrettäisiin eteläisel-le operaatioalueelle. Valtioneuvoston kriisinhallintaselonteossa toisaalta muistutetaan, että ”ISAF-operaatio toi-mii YK:n peruskirjan VII luvun mukai-sin valtuuksin, ja sen edellytetään toi-mivan kaikin tarvittavin keinoin tehtä-vänsä täyttämiseksi.”28

Kansainvälisen turvallisuuden vahvis-tamisessa esitetään olevan kyse Suo-men kontribuutiosta kansainväliselle vastuunkannolle Afganistanin tilantees-ta. Sotilaallista kriisinhallintaa perustel-laan välttämättömäksi tämänhetkiseksi toimintamuodoksi, mutta toiminnan painopisteen toivotaan muuttuvan mah-dollisimman pian siviilikriisinhallinta-pohjaiseksi. Huomioitavaa myös on, että osassa valtioneuvoston tuottamissa asiakirjoissa ja muun muassa tasavallan presidentin puheissa ISAF:sta puhutaan ajoittain kriisinhallinnan sijasta rauhan-turvatoiminnan käsittein. Samalla pyri-tään korostamaan YK:n, EU:n, ETYJ:n ja Maailmanpankin merkitystä kansain-välisen turvallisuuden rakentamisessa Afganistanissa – Yhdysvaltojen ja Na-ton sijasta. Tällöin rauhanturvatyö, ISAF-joukot ja Suomen sotilaallinen läsnäolo yhdistetään perimmiltään ke-hitysyhteistyöhön ja kehitysapuun. Täs-sä kontekstissa alueelliset jälleenraken-nusryhmät (joihin Suomen osallistumi-nen ISAF:ssa painottuu) esitetään ope-raation keskeisimmäksi toimintamuo-doksi. ISAF:n sotilaalliselle kriisinhal-linnalle rakennetaan tätä kautta hu-maanimmat kasvot.

28 Valtioneuvoston selonteko eduskunnalle 1.11.2007, VNS 2/2007 vp, s. 2. Kursivointi kirjoittajien.

10

Globalisoitunut maailma ja uusiksi ku-vattujen uhkien rajat ylittävä luonne esitetään myös perusteluina suomalais-ten joukkojen lähettämiselle Afganista-niin. Afganistanin tilanteen todetaan lisäävän kansainvälisen yleisen epäva-kauden lisäksi erityisesti kansainvälistä väkivaltaa, järjestäytynyttä rikollisuutta ja huumekauppaa. Suomen todetaan (ISAF-operaatioon osallistumalla) osal-taan ennaltaehkäisevän näiden uhkaku-vien voimistumista ja suoraa heijastu-mista Suomeen. Terrorismin uhkan esilletuomisessa ISAF-operaatioon osallistumisen perus-teluna ollaan Suomessa pidättyväisem-piä. Terrorismin vastaisesta sodasta tai toiminnasta puhutaan Afganistanin ti-lanteen yhteydessä Suomessa vähän (ainakin poliittisen johdon puheissa). Etenkin Yhdysvaltojen terrorismin vas-taiseen sotaan pyritään Suomen Afga-nistan-asiakirjoissa tekemään tietoista eroa: ”ISAF:n tehtävät liittyvät vakau-den ja turvallisuuden luomiseen, kun taas Yhdysvaltain johtama koalitio kes-kittyy terrorisminvastaiseen toimin-taan.”29 Vaikka Afganistania (talibane-ja) pidetään kansainvälisen terrorismin riskialueena, ei terrorismin uhkaa esite-tä Suomessa keskeisenä ISAF-operaatioon osallistumisen perustee-na.30 Taliban-liike kuitenkin kuvataan valtioneuvoston ja eduskunnan asiakir-joissa kansainvälisen yhteisön ja ISAF-operaation keskeisimpänä vihollisena Afganistanissa. 29 Ibid. 30 Vrt. Yhdysvaltojen puolustusministeri Ro-bert Gates:n näkemys Yhdysvaltojen läsnä-olosta Afganistanissa: ”Tärkein tavoitteemme on estää Afganistania toimimasta terroristien tukialueena, josta he voivat hyökätä Yhdysval-toja tai sen liittolaisia vastaan.” ”A Turnaround Strategy”, Newsweek, 9.2.2009, s. 23.

Yhteisessä länsimaisessa rintamassa Perustelut Suomen osallistumisesta ISAF-operaatioon voidaan jakaa neli-kenttään, jossa poliittiset ja sotilaalliset perustelut muodostavat nelikentän yh-den vektorin, ja näiden kansalliset ja kansainväliset ulottuvuudet toisen vek-torin. Nelikenttämalli kuvaa hyvin sitä näke-myksien laajaa kirjoa, jolla suomalais-joukkojen osallistumista ISAF-operaatioon perustellaan. Kukin voi valita tästä perusteluiden ”sekatavara-kaupasta” itsellensä mieleisimmät – tilanteesta, maailmankatsomuksesta ja poliittisista intresseistä riippuen. Esite-tyistä perusteluista voidaan kuitenkin turvallisuuspoliittisesti tehdä kokoavia johtopäätöksiä ja arvioida niiden rele-vanssia. Toisaalta on mielenkiintoista myös pohtia, mitä perusteluita ei tuoda esille. Lähtökohtaisesti kysymyksen Suomen ISAF-operaatioon osallistumisen tar-peellisuudesta voi kääntää päinvastai-seksi. Olisiko esitettyjen perusteluiden nojalla Suomen mahdollista olla osallis-tumatta operaatioon, johon läntisen maailman poliittinen ja sotilaallinen mielenkiinto kohdistuu, ja jossa muut pohjoismaat ovat vahvasti mukana? Olisi vaikea kuvitella tilannetta, jossa Suomi ei kantaisi ollenkaan vastuuta kansainvälistä rauhasta ja turvallisuu-desta – tässä tapauksessa Afganistanista – muiden läntisten demokraattisten val-tioiden niin tehdessä. Afganistan muo-dostaa Suomen sekä sotilaalliselle että siviilikriisinhallinnalle kansainvälisen ja etenkin länsimaisen normatiivisen osallistumispaineen, ja siksi Suomen poisjäänti Afganistanista olisi hyvin vaikeaa – jopa mahdotonta. Suomessa on kuitenkin haluttu laajempana viite-kehyksenä hakea ISAF:iin osallistumi-

11

sen oikeutusta YK-perustaisen yhteisen (maailmanlaajuisen) arvopohjan ja va-kauden edistämisestä sekä kansainväli-sen yhteisvastuullisuuden osoittamises-ta. Suomen näkökulmasta ISAF:ssa on kyse Afganistanin vakauttamisoperaati-osta – ei terrorismin vastaisesta sodasta / toiminnasta. Kansainvälisen rauhan- ja vakaustavoit-teiden ohella Suomelle on tärkeää osoittaa ISAF-operaatioon osallistumi-sellaan identifioitumistaan länsimaihin. ISAF-operaa-tiossa Suomi kokee toi-mivansa (ja näyttää halunsa toimia) länsimaisessa rintamassa, jonka kautta Suomen voi nähdä pyrkivän vahvista-maan omaa identiteettipoliittista ase-maansa suhteessaan muihin länsimai-hin. Käynnissä olevista kansainvälisistä sotilaallisista kriisinhallintaoperaatiois-ta ISAF tarjoaa sotilasliittoon kuulu-mattomalle Suomelle tähän parhaan

mahdollisuuden. Suomen osallistumi-nen nimenomaan ISAF-operaatioon on nähtävissä osana Suomen länsimaistu-misen identiteettiprojektia, jossa Suo-mea kiinnitetään yhä vahvemmin osaksi länsimaita ja läntisiä turvallisuusraken-teita. ISAF-operaatioon osallistumisen katso-taan myös vahvistavan Suomen kansal-lista sotilaallista turvallisuutta. Afga-nistanista saadaan sellaisia sotilaallisia kokemuksia, joita ei Suomessa tai muissa operaatioissa ole mahdollista hankkia. Näitä oppeja ja kokemuksia esitetään hyödynnettäväksi kotimaan puolustuksessa. Toisaalta merkittäväksi näkökohdaksi muodostuu Suomen sotilaallisen yhteis-toimintakyvyn kehittäminen ennen kaikkea Nato-maiden joukkojen kanssa. Yhteistoimintakyvyn vahvistamiselle

12

onkin nähtävissä laajempi turvallisuus-poliittinen merkitys. Sotilaallisen yh-teistyön edellytyksenä on – myös muu-alla kuin Afganistanissa – riittävä soti-laallinen yhteistoimintakyky ja luotta-mus muihin toimijoihin. Sotilaallisesti ISAF-operaatio lähentää Suomea Na-toon, jäsenyysratkaisuista riippumatta. Puolustusvoimien kansainvälisen yh-teensopivuuden lisääntymisen voi sa-malla arvioida laajentavan Suomen tur-vallisuuspoliittista toimintavapautta. Toisaalta kriisinhallintayhteistyöhön tiiviimmän sitoutumisen hintana saattaa olla länsimaisen normipaineen kasvu. Tämä merkitsee osallistumisen ”pak-koa” myös sellaisiin kriisinhallintaope-raatioihin, joihin Suomi ei ehkä muussa tapauksessa osallistuisi. Kansainvälisessä sotilaallisessa kriisin-hallinnassa mukanaoleminen ja länsi-maisen sotilaallisen yhteistyökyvyn kehittäminen eivät ainakaan heikennä Suomen mahdollisuutta saada tarvitta-essa sotilaallista ja poliittista tukea. Huomioitavaa on, että sekä Yhdysval-loille että Natolle (järjestönä) Afganis-tanin tapauksessa on kyse liittolaisten poliittisen tahdon ja sotilaallisen mu-kanaolon näyttämisen testistä.31 Kyse on osaksi kaksisuuntaisesta solidaari-suudesta. Halutessaan pysyä Naton lä-heisenä kumppanimaana Suomen olisi hyvin vaikea jättäytyä ISAF:n ulkopuo-lelle. Tällöin ajatellaan, että kun kan-sainvälisessä (länsimaisessa) yhteis-työssä eri toimijat oppivat paremmin tuntemaan toisiaan ja luottamaan toi-siinsa, olisi keskinäinen avunsaanti muissakin tapauksissa näiden toimijoi-den välillä luontevampaa. Voi jopa aja-tella, että Natoon kuulumattomalle Suomelle sekä poliittiset että sotilaalli-

31 Ks. Paul Gallis & Vincent Morelli, NATO in Afghanistan: The test of the Atlantic Alliance, Congressional Research Service, Washington DC, 2008.

set perusteet ISAF-operaatioon osallis-tumiselle ovat jopa vahvemmat kuin ne olisivat Nato-Suomelle. Suomen suunnitelmat lähettää lisäjouk-koja Afganistaniin voidaan nähdä vas-tauksena länsimaiseen, erityisesti Yh-dysvaltojen suunnalta nousevaan, osal-listumisvahvuuden kasvattamisen pai-neeseen sekä osoituksena Suomen pyr-kimyksestä toimia yhdenvertaisena osallistujamaana muiden länsimaiden rinnalla.32 Huomioitavaa länsimaisessa viitekehyksessä on Yhdysvaltojen asema maailman ainoana todellisena sotilaal-lisena supervaltana. Lisääntynyttä län-simaista painetta ei suoranaisesti myönnetä Suomen osallistumisperuste-luksi vaan lähinnä puhutaan kansainvä-lisestä solidaarisuudesta. Transatlantti-seen suhteeseen viitataankin lähinnä vain siinä muodossa, että se ei ole pe-ruste esimerkiksi Suomen osallistumis-vahvuuden kasvattamiselle. Solidaari-suus muiden ISAF-operaatioon osallis-tuvien Nato-maiden kanssa (laajempi transatlanttinen suhde) sekä Suomen ja Yhdysvaltojen bilateraali suhde näh-dään irrelevantteina syinä perusteltaessa Suomen osallistumista ISAF-operaa-tioon. Transatlanttisen suhteen vahvis-tamisen kieltäminen tai vähintäänkin välttäminen ISAF-operaatioon osallis-tumisen perusteluna on ominaista suo-malaiselle Afganistan-keskustelulle. Transatlanttisten suhteiden laajempi ja konkreettisempi tarkastelu avaisi mah-dollisuuden tuottaa kansallisesta näkö-kulmasta poliittisia perusteluja ISAF:ssa mukanaolemiselle. Suomessa todetaan yleisesti, että on tärkeä tukea ja vahvistaa transatlanttisia suhteita, ja että suhteen keskeisiä vahvistavia ele-menttejä ovat niin Nato kuin alati kehit-

32 Yhdysvallat päätti helmikuussa 2009 lisätä joukkojensa määrää Afganistanissa 17000 sotilaalla. Helsingin Sanomat, 18.2.2009.

13

tyvä EU:n ja Yhdysvaltojen välinen suhde. Koska Yhdysvallat on tehnyt selväksi, että Afganistan on jatkossa sen ulkopoliittinen prioriteettialue, olisi ISAF-operaatioon osallistumisen kautta (tai osallistumista lisäämällä) helppo parantaa transatlanttisia suhteita – myös Suomessa. Osallistumista voisi perus-tella sillä, että Suomen kohdalla halu-taan ISAF-operaatioon osallistumalla kehittää transatlanttisia suhteita ja yh-teistyötä. Kuten missä tahansa suhtees-sa, joskus on tuettava jotakin osapuolta asiassa mitä ei itse välttämättä pitäisi ”yleisiltä perusteluiltaan” kovinkaan merkittävänä. Tämän luulisi olevan helposti selitettävässä kansallisena po-liittisena perusteluna, jonka voisi avoi-mesti tuoda Viron tavoin esille. Ongel-ma on siinä, että poliitikkoja, jotka avoimesti perustelisivat operaatiota näin, saatettaisiin syyttää liiallisesta amerikkalaisten mielistelystä tai Nato-intoilusta. Suomen ja Yhdysvaltojen välisen suhteen ylläpitoa tai kehittämis-tä ei ole Suomessa (ainakaan julkisesti) käytetty varteenotettavana poliittisena perusteluna ISAF-operaatioon osallis-tumiselle. Suomessa ei haluta sanoa ääneen sitä, että Suomen ja Yhdysvaltojen välisessä bilateraalissuhteessa on osaksi kyse Suomen kansallisesta turvallisuudesta. Tukemalla Yhdysvaltojen politiikkaa, toivotaan tuettavan omaa kansallista turvallisuutta – sekä ennaltaehkäisevä-nä toimenpiteenä että mahdollisessa kriisitilanteessa. Samalla toivotaan, että ilman Nato-jäsenyyttäkin Yhdysvallat tarjoaisi ainakin osittaista paikkaa sa-teenvarjon alla. Suomen on itse osoitet-tava, että se on valmis osallistumaan operaatioihin, joita Yhdysvallat pitää tärkeinä. Tällöin kriisitilanteessa poliit-tisen tuen ja mahdollisesti jopa avun-saannin todennäköisyys olisi korkeam-pi. Irakin sota tietenkin osoittaa, että

tällaiselle toiminnalle on rajansa (rajat, jotka Yhdysvallat on jälkikäteen hyväk-synyt). Puuttuvat perustelut Kuten missä tahansa toiminnassa, stra-tegisesti hyödyllisiä päätöksiä operatii-visen ja taktisen tason toiminnasta on vaikea tehdä, jos toiminnan kokonais-päämääriä ei ole selvitetty riittävän yk-sityiskohtaisesti. Viimeisen kahden vuoden aikana presidentti, valtioneu-vosto ja eduskunta ovat kaikki edistä-neet Afganistanin operaation kokonais-päämäärien selventämistä. Voi sanoa, että tarvittavalla tarkkuudella on tiedos-sa mitä Afganistanissa tehdään ja mihin siellä tähdätään. Esitettyjen päämääri-en saavuttamisen realistisuus onkin jo toinen kysymys. Miksi Afganistanissa ollaan näyttää taas olevan epäselvää, jopa kansanedustajille. Tällöin ei voi olettaa, että kansalaisille kyettäisiin riittävästi perustelemaan sitä, miksi Af-ganistanin jälleenrakentamiseen ja va-kauttamiseen pitäisi panostaa taloudel-lisesti vaikeina aikoina. Puhumattakaan niistä perusteluista, joita tuotaisiin esil-le suomalaissotilaiden mahdollisesti menehtyessä ISAF-operaatiossa. Tämän kirjoituksen tarkoituksena on ollut selvittää miksi juuri Afganistan on tärkeä kriisinhallintakohde Suomelle. Kysymyksen tarkasteluun kehitetty yk-sinkertainen nelikenttämalli toimii ana-lyyttisen jäsentelyn kehikkona. Neli-kenttä alleviivaa keskeisen haasteen poliittisille päättäjille. Nelikentän kol-men alueen perustelutyypit ovat suh-teellisen kattavia (nelikentän kuvattu tumma väri). Kolmen tummennetun laatikon perustelutyypit ovat helposti löydettävissä suomalaisten poliittisten päättäjien julkisesta argumentoinnista ja valtiohallinnon asiakirjoista. Kan-sainvälisiä poliittisia ja sotilaallisia pe-

14

rusteita osallistumiselle juuri Afganis-tanin operaatioon on monia, kuten myös kansallisia sotilaallisia perusteita. Vastaavasti kansallisten poliittisten pe-rustelujen laatikko on lähes tyhjä, ellei mukaan lasketa kansainvälisiä poliitti-sia perusteluja, jotka muokataan kansal-liseen muotoon. Voi tietenkin olla niin, että jos kansainväliset sotilaalliset ja poliittiset sekä kansalliset sotilaalliset perustelut ovat tarpeeksi vahvoja, ei kansallisten poliittisten perusteiden tar-vitse olla yhtä vahvoja. Julkisesti lausuttujen kansallisten poliit-tisten perustelujen puute on kuitenkin huolestuttavaa kahdesta syystä. Ensin-näkin, sotilaallinen toiminta on politii-kan alaista. Suomen poliittisella johdol-la on vastuu perusteluiden tuottamiseen kriisinhallintaoperaatioon lähteville henkilöille – miksi operaatiossa ollaan mukana. Näiden perustelujen pitää olla selkeitä. Toinen ja tärkeämpi syy on se, että jos kriisinhallinta nähdään keskei-senä ulkopoliitiikan välineenä, on lähes kestämätöntä, että osallistumista tiet-tyyn operaatioon ei kyetä perustele-maan poliittisesti. Nämä perustelut on pystyttävä tuottamaan ymmärrettävällä tavalla ja kansallista lähtökohdista kä-sin. On myös aiheellista pohtia, tuottaako ISAF-operaatioon kohdistettava krii-sinhallintapanostus Suomelle niitä hyö-tyjä, joita osallistumisella esitetään ta-voiteltavan. Voisiko sekä ulkopoliitti-sesti että puolustuspoliittisesti olla pa-rempi ratkaisu osallistua nykyistä use-ampiin kriisinhallintaoperaatioihin ny-kyisen vain muutaman sijasta? Katse kääntyy tällöin osallistumisvahvuuden kasvattamiseen YK-johtoisiin (ja selke-ästi YK:n alaisuudessa toimiviin) ope-raatioihin, joihin Suomen on toivottu osallistuvan nykyistä aktiivisemmin. Silloin osin palattaisiin siihen toimin-

taan, jonka johdosta Suomea on kutsut-tu rauhanturvaamisen suurvallaksi. Se saattaisi myös parantaa Suomen mah-dollisuuksia tavoiteltaessa YK:n turval-lisuusneuvoston jäsenyyttä. Suomen turvallisuusneuvostokampanjan paino-pistealueiksi onkin uudessa turvalli-suus- ja puolustuspoliittisessa selonte-ossa esitetty YK:n kriisinhallinnan, ke-hitystoiminnan ja ihmisoikeustyön te-hostaminen.33 Toisaalta, jos Suomi ha-luaa olla vahvasti mukana sekä ISAF:ssa että esimerkiksi YK-johtoisissa Afrikan-operaatioissa, tule-vatko kansainväliset kriisinhallintehtä-vät lisääntymään lähitulevaisuudessa?

33 Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikka 2009, s. 81.

15

ENGLISH SUMMARY Why is Afghanistan important for Finland? Jarno Limnéll & Charly Salonius-Pasternak According to the Finnish government, Finland is committed to assisting Afghanistan achieve long-term stability. The country is also a focus country for Finnish crisis man-agement and development work. This paper evaluates the reasons given for why Af-ghanistan is so important for Finland, especially from the perspective of participation in the International Security Assistance Force (ISAF). Evaluating both national and international military and political motivations for why Afghanistan is a priority for Finnish crisis management efforts, the paper addresses that national political motiva-tions are largely lacking, even eluding members of Parliament. The authors argue that this lack of publicly stated national political interests in participating in Afghanistan (as opposed to a number of other international operations that would benefit from in-creased Finnish participation) is deeply troubling for two reasons. Firstly, military ac-tivity is subject to political decisions, and the political leadership must be able to clearly articulate to those individuals participating in ISAF the political reasons why participation in the operation is important. Secondly, if crisis management is a central foreign policy tool of Finland, it is alarming that national political motivations for par-ticipation are almost completely absent.

Kirjoittajista Kapteeni Jarno Limnéll toimii tutkijaupseerina Maanpuolustuskorkeakoulun Strategian laitoksella ja viimeistelee sotatieteellistä väitöskirjaa Suomen uhka-kuvapolitiikasta 2000-luvun alussa. Hän on suorittanut upseerin tutkinnon Maanpuolustuskorkeakoulussa vuosina 1996–2000 ja valtiotieteiden maisterin tutkinnon Helsingin yliopistossa vuonna 2005. Ennen nykyistä tehtäväänsä hän palveli sotilastarkkailijana Lähi-idässä. Charly Salonius-Pasternak toimii tutkijana Ulkopoliittisessa instituutissa. Hänen seuranta-alueinaan ovat Yhdysvaltojen ulko- ja turvallisuuspolitiikka sekä krii-sinhallinta. Hän on suorittanut Bachelor of Arts tutkinnon Wesleyan Universi-tyssä Yhdysvalloissa, toiminut vierailevana luennoitsijana Tufts Universityssä 2002–2003, ja suorittanut valtiotieteiden maisterin tutkinnon Helsingin yliopis-tossa. Viimeisimmät tässä sarjassa julkaistut: (täydellinen lista http://www.mpkk.fi/fi/tutkimus-opetus/julkaisut/stratl/) Julkaisusarja 4: Työpapereita (ISSN: 1236-4983) No 27, 2008 Stefan Forss: Yhdysvallat ja avaruus – tapaus putoava satelliitti No 28, 2008 Jarno Limnéll ja Jyri Raitasalo: Muuttaako Georgian sota uhkakuvia? No 29, 2008 Jarno Limnéll ja Jyri Raitasalo: Selonteko 2009 – turvallisuuden uudelleenarvi-ointia Strategian laitos Maanpuolustuskorkeakoulu PL 266 00171 HELSINKI Department of Strategic and Defence Studies National Defence University P.O.Box 266 00171 HELSINKI Tel: +358 9 181 26320 Fax: +358 9 181 26324 E-mail: strategian.laitos@mil.fi Internet: http://www.mpkk.fi/